ruokamatka Penedèkseen Archives

Hummeria grillistä!

1.7.2017 by Mari

grillattu hummeri, grillatut äyriäiset, penedes, finca la caseta, grilliruokaa, grillaus, grillausreseptejä

Yksi kesän kulinaristisista kohokohdista on, kun nakkaa hummerin puolikkaat grilliin lomamatkalla. Täällä Espanjassa raaskii ostaa useamman hummerin, sillä hinta on siedettävä. Kotona en juuri hummereita grillaile.

Jokaisella kesälomamatkalla hummerin grillaus ei onnistu. Hummeria ei aina yksinkertaisesti ole saatavilla. Viimeiset kaksi vuotta oli taukoa, mutta Penedès ei pettänyt tässä. Hummeria löytyi.

grillttu hummeri, grillaus, grillatut äyriäiset, penedes, finaca la caseta, maatalomajoitus penedeksessä

Grillattu hummeri

2017-06-30 15:14:36

Tallenna resepti

Tulosta

Ainesosat

4 kokonaista hummeria

Maustekastike

1/2 ruukku persiljaa
4-5 murskattua valkosipulinkynttä
2-3 rkl sitruunanmehua
ripaus sormisuolaa, esim. Maldon
3/4 dl oliiviöljyä

Valmistusohjeet

Halkaise hummerit pääpuolelta aloittaen tai pyydä, että kalatiskillä hummerit halkaistaan valmiiksi ja sakset murskataan.
Silppua persilja ja sekoita silpun joukkoon murskatut valkosipulinkynnet. Lisää oliiviöljyä niin, että saat notkean kastikkeen. Mausta suolalla ja sitruunanmehulla.
Valuta kastiketta hummerien lihan päälle. Grillaa grilliritilällä kuoripuolelta, kunnes liha on kypsää. Grillin kuumuudesta riippuen tämä vie noin 10 minuutin verran. Jos kuori alkaa mustua, siirrä hummerit vähemmän kuumaan paikkaan.

Vinkit

Sakset kypsyvät hieman kauemmin kuin pyrstö eli kun pyrstöt ovat kypsiä, siirrä ne pois suorasta kuumuudesta ja anna saksien kypsyä vielä muutamien minuuttien ajan.
Tarjoile grillatut hummerit Romesco-kastikkeen ja/tai aiolin sekä rapean leivän kanssa.

Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/

Ensimmäisen kerran grillasin hummeria Costa Bravalla. Silloin ostin hummerit kokonaisina ja sitten pitikin etsiä loma-asunnosta riittävän kookasta ja terävää veistä, jotta hummerin saisi halki. Tästä oppineena nykyään pyydän, että kaupan kalatäti rouhaisee hummerin kahtia isolla puukollaan.

Ja on se sen verran roisia touhua se hummerinhalkaisu, että ihan kiva, kun joku tekee sen puolestani. Ekalla kerralla piti vilaista video internetin syövereistä, että miten tämä homma hoituukaan. Ja niin se hoituu, että pääpuolesta aloitetaan halkaisu, jotta hummeri kuolee mahdollisimman nopeasti.

Kun tästä vaiheesta pääsee ohi, niin sitten kaikki onkin sheer bliss. Tehdään hyvä hiillos, hummerit maustetaan simppelillä mausteliemellä ja niitä grillataan, kunnes ne ovat kypsiä. Lisukkeeksi lusikoidaan romescokastiketta tai aioilia sekä vähän rapeaa leipää. Myös pieneksi kuutioitu tomaatti-kurkku-sipulisalaatti raikkaalla vinegrettikastikkeella sopii grillatun hummerin kera.

Ihanaa. Niin ihanaa. Ja missä tällaista herkkua voi nautiskella? Tällä lomalla suuntasin jälleen upeaan Penedèkseen, Florianin ja Veronikan huomaan. Muistatteko, kun joitain vuosia sitten kerroin heidän pitämästään majoitustaivaasta? Nyt talo on uusi maatalomajoitus, Finaca la Caseta, mutta aivan yhtä ihana. Ja palveluja saa juuri sen verran kuin itse tykkää. Ja mehän tykätään!

Florian on nimittäin työskennellyt huippukokkien ravintoloissa, joten ruoka, mitä hänen käsistään syntyy, on jotain aivan muuta. Mutta tästä lisää myöhemmin. Nyt kohti Barcelonaa.

Tsekkaa kesän maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

Eedenistä itään, Barcelonasta länteen

20.7.2013 by Mari

Siellä se Penedès sijaitsee. Kivenheiton päässä suurkaupungista. Yksi kolmesta Espanjan merkittävimmistä viinialueista. Cavan kehto. Mutta silti vailla turismin leimaa.

Olisinko käynyt Penedèksessä nyt kesälomalla? En varmaan ainakaan juuri tänä kesänä, ellen olisi keväällä tavannut Joan Cusine Carolia, Parés Baltàn viinitilan omistajaa Suomessa keväällä. Extempore sovin supersympaattisen Suomi-ystävän Joanin kanssa, että tulen tutustumaan heidän luomu- ja biodynaamiseen viinitilaansa Costa Brava-keikauksen yhteydessä. Ja sitten mentiin.

Luontoa seuraillen.

Tämä matka oli kesäkuussa. Mutta tiedättekö sen tunteen? Tunteen, kun joku kokemus on niin ihana, että sitä haluaa vaalia. Mutustella ja maistella vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Eikä sitä pysty sanoiksi pukemaan. Pitkä viikonloppu Penedèksessä oli tällainen kokemus. Paras matkakokemukseni tähän mennessä. Miksi?

Siksi, että täällä cava-rypäleiden vehreässä kehdossa on viinitiloja niin paljon, että jos kiven johonkin suuntaan heittää, niin varmasti osuu niistä johonkin. Me kiersimme 4,5 tuntia Parés Baltàn viiniviljelyksiä, kuulimme kuinka viljeltäessä huomioidaan myös planeettojen liikkeitä, kaikki työ tehdään käsin lukuunottamatta ampiaisten ja lampaiden apua. Ja maistelimme Parès Baltàn viinitilan upeita tuotteita.

Luomuhotelli.

Siksi, että asuimme mitä vieraanvaraisimmassa maatilamajoituksessa. Cal Ruget Biohotellissa, jossa omistajat Florian ja Veronica koirineen pitävät vieraitaan kuin kukkaa kämmenellä. Lähes lukevat ajatuksia siitä, mitä vieras saattaisi haluta. Penedèksessä ei nimittäin hotelleja juuri ole. Turistit – n. 400 000 sellaista vuodessa – hurauttavat Barcelonasta bussilla tutustumaan johonkin viinitilaan, tekevät ostoksensa ja bussit hurisuttelevat takaisin Barcelonaan, missä turistit yöpyvät.

Munakoisoa, sardiineja ja lehtevää taikinaa.

Siksi, että Penèdeksessä söin elämäni parhaimman tasting menun Cal Pere del Maset-ravintolassa Sant Pau d’ordalissa, jossa Michelin-herra on muistanut useampaakin ravintolaan Bib Gourmand-mainillalla. Ja puhumattakaan niistä maukkaista, pitkistä viini-illallisista, jotka Cal Ruget Biohotelin Florian meille tarjoili. Viinit tulivat heidän viinikellaristaan – lähituottajien tuotteita tottakai ja ruoka kasvoi pihamaalla.

Siksi, että lämmin kesäaurinko helli meitä matkalaisia. Kun aamulla hipsin altaalle, aurinko porotti viiniviljelyksille ja Montserrat näkyi taustalla.

Ja kaikki tämä tapahtui yhdessä ja samassa paikassa, kumpuilevien viinimaastojen kehdossa. Mitä muuta ihminen voi tarvita?

Jokainen näistä ansaitsi oman kirjoituksensa. Mutta en kykene kirjoittamaan tapahtumista puoliksikaan niin hyvin kuin pitäisi ja riittävällä paatoksella. Penedès, se on koettava itse.

Cal Ruget Biohotel
Cal Pere del Maset-ravintola
Parés Baltàn viinitila

Napakymppiä parempi

20.7.2013 by Mari

Miten näin hyvää ankanmaksaa tehdään?

Elämäni paras tasting menu. Cal Pere del Maset Penedèksessä piti huolen tästä.

Cataloniassa asuva ystävämme Paolo päräytti prätkällään hotellillemme ja raahasi meidät lounaalle Sant Pau D’Ordalin kylään. Ja hyvä, että raahasi. Mikä kokemus. Sant Pau D’Ordal on jo hyvin lähellä Barcelonaa, vain noin puolen tunnin matkan päässä, mutta kylä on pieni.

Täällä se tapahtui.

Mutta – ei saa antaa pienuuden hämätä. Kylässä on ainakin kolme todella hyvää ravintolaa aivan ripi rinnan. Mutta tällä kertaa kävimme Cal Pere del Masetissa.

Maukas tervehdys.

Tyylikäs ja avara ravintolasali, joka takaa paljastui valtavat tilausravintolatilat, jossa hyllyillä ainakin 40 eri viskilaatua ja kävimme myös kurkkaamassa talon viinikellaria, jossa mittavat 800 eri viiniä odottamassa juojiaan. Tästä johtuen se viinilistakin oli paksumpi kuin pyhä kirja.

Ekaa kerta tätä. Mutta ei vikaa.

Paikalla oli vanhaa, mutta hyvin toimeentulevan oloista mummoa ja pappaa, paljon paikallisia ja me, turistit. Omistaja kiersi pöydästä toiseen rupattelemassa ja hänen poikansa oli tarjoilijana.

Savuisia, kylmiä.

Otimme kuuden lajin maistelumenun, karitsaa ja päätyi meistä yksi merikurkku-mustekala fideuaan. Ruoka oli kaikkea, mitä hyvältä aterialta voi toivoa: kaunista, maukasta, kuumaa, hauskaa, paikallisista aineksista tehtyä ja se tuli pöytään sopivassa tahdissa.

Yhdessä vaan samasta padasta.

Alkuun oli muutamia keittiön tervehdyksiä, kylmää gaspachoa ja marinoituja simpukoita. Sitten päästiin itse asiaan. Aivan tajunnanräjäyttävän herkullista oli kaikki, mutta erityisesti mieleen jäi botifarralla täytetty ja friteerattu kesäkurpitsankukka, itsetehty foie gras pannukakkumaisella pohjalla hunajaisten persikoiden kanssa. Äyriäisfideuan omistajan poika suositteli syömään suoraan pannulta, kaikki yhdessä.

Jälkiruokana oli kakunpala mansikkakermakeitossa. Aivan loistavan makuista ja lennokas idea. Tätä piti jo testata ihan kotioloissa, mutta kun tuo mansikka-aika alkaa olla ohi..

Tätä teen.

Tiivistettynä. Aivan napakymppi kokemus. Rentoa, helpon oloista, mutta taiten tehtyä. Kerrassaan erinomaisia katalonialaisia herkkuja. Iso kiitos, Paolo, että revit meidät ylös altaan reunalta lötköttelemästä. Kyllä tämä ateria yhden rusketuksen voittaa.

It was thiiis good!

Sant Pau D’ordalin muita herkkuja:

Cal Xim – Täällä kävin myös, on muutaman kymmenen metrin päässä Cal Perestä. Ravintolalla kaksi Bib Gourmand -haarukkaa. Ruoka ja meininki on rustiikkista. Kaikki annokset tulevat hiiligrillistä. Istu rennosti pihamaalla nautiskelemaan.

Cal Saldoni – tämä sijaitsee aivan Cal Pere del Masetin vieressä kaksinen Bib Gourmand-haarukkoineen. Käymisen väärti. Varmasti.

Vilafrancan herkkuja:

La Fabrica

Hieman kauempana majoituksestamme sijaitsi Vilafrancan kylä. Siellä testasimme vanhaan tehtaaseen tehtyä trendikästä ravintolaa. Uskomaton fuusiokeittö italialaisesta, japanilaisesta ja katalonialaisesta ruoasta. Tiedän, kuulostaa kauhealta, mutta tarjolla oli aivan suussasulavaa ruokaa todella jännillä twisteillä. Tykkäsin kovasti. Ja paikka täyttyy jo lounasaikaan paikallisista herkuttelijoista.