Mitäs se tänään olisi?
Pieniä, happamia kirsikoita. Kaksi puuta täynnä. Tämä vaatii toimenpiteitä.
Tikkaat, kulho ja korkeuksiin.
Näitä piisaa.
Kolme litraa keräsin ja jäljelle jääneet kirsikat ilkkuivat. Niitä oli vielä ainakin 75 prosenttia jäljellä. No, I’ll be back. Mutta ensin vähän muffinsseja.
Maistuisiko tällaiset?
Kotimaisten kirsikoiden happamuus sopii vallan mainiosti muffinsseihin. Myös upsidedown-kakun kirsikoista voi leipoa, mutta kirsikka tuppaa muuttamaan kaunista, verenpunaista väriään kuumennettaessa, niin itse mielummin piilotan ne muffinssin sisään.
Pölyä päälle.
Ei nämä nyt ihan terveysmuffinsseja ole, vaikka – valkoisten jauhojen käyttöä vähentäneenä – käytin taikinaan puolet grahamjauhoja ja puolet vehnäjauhoja. Mutta voi sitä aina vähän itseään huijata. Ja sitä paitsi täysjyvävehnäjauhot antavat muffinsseille nallekarhun ruskean värin. Maalaistunnelmaa.
Nyt näyttää hyvältä.
Kirsikkamuffinssit
10 isoa muffinssia
150 g voita
2,5 dl ruokosokeria tai tavallista sokeria
2 munaa
1 3/4 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
4 dl kirsikoita
1 vaniljatangon siemenet
100 g marsipaania raastettuna
1 dl maitoa
1 dl luonnonjugurttia
Tällä kelpaa nostella.
Crumble muffinssien päälle:
3 rkl sulaa voita
1 dl sokeria
n. 3/4 dl grahamhauhoja
Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset kanamunat yksi kerrallaan ja sekoita hyvin. Raasta joukkoon marsipaani. Sekoita joukkoon jauhot, joihin on lisätty leivinjauhe. Lisää jugurttiin vaniljatangon siemenet ja lisää jugurtti ja maito taikinaan. Viimeiseksi sekoita kirsikat joukkoon kevyesti nostellen. Täytä muffinssivuoat taikinalla, jätä nousuvaraa n. 1/3.
Sekoita crumblen ainekset ja ripottele ne vielä muffinssien päälle. Crumblesta tulee kivan rapea ja makea pinta näille muffinsseille. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuutin ajan.
No, mihinkäs se kakkulapio meni?
Tupsuta valmiiden muffinssien päälle vielä pölysokeria ja vie tarjolle kello viiden teen aikaan! Kyllä kelpasi näitä muffinsseja nostella lautasille Jotain maukasta-nimikkokakkulapiolla, jonka Päivi naputteli. Jo jotta totuus ei unohtuisi kotoa poissa ollessakaan, myös kotiavaimet saivat vanhan lusikanvarren peräänsä. Jotain maukasta-tekstillä, luonnollisesti.
Käy katsomassa beloved.fi. Mä tykkään.