Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Hollolassa laitetaan jo joulua

14.8.2013 by Mari

Tumma, mutta ei tulista.

Tummaa, mutta ei tulista.

Aurinko porotti kuumasti. Mallasohrat huojuivat kevyessä tuulessa. Me puhuimme joulusta. 

Sinebrychoff  järjesti yhdessä Viking Maltin ja Raisioagron kanssa  jo toistamiseen kilpailun siitä, minkä tilan mallasohrasta jouluolut pannaan. Voitti napsahti Hollolaan. Nyt voitto-ohrasta tehty olut on jo käymässä ja se tulee kauppoihin lokakuussa.

Hymy herkässä. Isännällä ja emännällä.

Hymy herkässä. Voittotilan isännällä ja emännällä.

Kylä-Tikkalan kantatilan isäntä, Juha Uotila myhäilee. Voitto tuntuu hyvältä. Juha kun hoitaa tilansa työt pääasiassa yksin. ’Isä totesi aikoinaan, että ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. En tarvitse kuin hyvän puimurin ja traktorin, niin niillä pärjää.’ Juha tuumaa, että nykyajan maanviljelijät panostavat aivan liikaa välineisiin.

En yhtään ihmettele, että juuri Juhan tilan mallasohra oli yhdeksästä osallistujasta se paras. Koko maatila pihoineen ja rakennuksiin on todella kaunis ja pieteetillä hoidettu. Isäntä näyttää freesiltä ja urheilulliselta ja selkeästi tekee tarmolla sen, mihin tarttuu.

Näistä ohrista syntyy olutta.

Näistä ohrista syntyy olutta.

Marja-Liisa Weckström Sinebrychoffilta kertoo, että mallasohra kilpailutetaan, koska näin halutaan nostaa viljelystyön arvostusta ja korostaa jouluoluen suomalaisuutta. Kylä-Tikkalan tilan mallasohra täytti kaikki asetetut laatukriteerit: ohran proteiinit olivat kohdillaan, jyvän koko oli riittävä ja itävyys oli hyvä.

Keskitumma ja täyteläinen jouluolut on 100 % suomalainen tuote ja raaka-aineina käytetään ainoastaan vettä, mallasta, humalaa ja hiivaa. Yhteensä tätä kausijuomaa pullotetaan n. 3 miljoonaa pulloa.

Muun muassa jouluoluen tuotepäällikkönä Sinebrychoffilla työskentelevä Anikó Lehtinen oli suunnitellut jouluoluen makuun sopivat kesäisen lounaan, joka oli taidolla valmistanut heinolalainen Pitopalvelu Tolvanen.

Heinolalaista ammattitaitoa.

Heinolalaista ammattitaitoa.

Kaikissa ruokalajeissa – mätisaaristolaisleivissä, lohipastramisalaatissa, täytetyissä kanamunissa ja maitosuklaamoussekakussa – oli raaka-aineena käytetty jouluolutta. Ja hienosti, mielestäni. Itse olen juottanut olutta vain possulle, mutta tästä sain hienoja ideoita tuleviin, oluthöyryisiin kokkailuihin. Tässä joulua odotellessa.

Kategoriassa: sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu Avainsanoilla: Hollolan kantatila, joulujuoma, jouluolut, mallasohrakilpailu, sinebrychoff

Kuin keinoverta keittiössä

10.8.2013 by Mari

Verta, hikeä ja kyyneleitä. Sekä sushipuikko.

Verta, hikeä ja kyyneleitä. Sekä sushipuikko.

Sushipuikko, puoli ämpäriä kirsikoita. Ja verenpunaiset kädet.

Sellaista se on. Tämä kirsikkatouhu.

Ikävin vaihe kirsikoiden kanssa on kivien poisto. Keittiö ja kädet ovat kuin teurastuksen jäljiltä. Hidasta ja verisen oloista hommaa.

Kivien poistoon tympiintyneenä äkkäsin, että puisella sushiopikkolla saa kivet pois niin, että kirsikan muoto ei kärsi. Kirsikka etusormen ja peukalon väliin, paksulla sushiopuikolla napakka työntö ja kivi tulee toiselta puolen läpi.

Teurastus.

Teurastus.

Hidasta tuo kivien poisto silti on. Pari pientä kirsikkapuuta tuottaa yllättävän paljon satoa.

Jos pinna ei kestä hidasta piikitystä eikä keittiö kaipaa sotkua, kirsikat kannattaa upottaa sokeriin ja tummaan rommiin sellaisenaan. Kivineen poikineen. Syntyy upeanmakuista rommikastiketta ja pieniksi tiivistyneitä kirsikoita jäätelön ja kuivakakkujen kanssa.

Ja valmista tuli.

Ja valmista tuli.

Jos hermo riittää kivienpoistoon, kannattaa keitellä kirsikkahilloa. Syvän värinen, happaman makea hillo on omiaan juustojen kanssa.

Itse tein molempia. Rommikirsikoita odottelen jouluun saakka, mutta kirsikkahillo tulee jo ensi viikon lopun juustopöytään.

Tästä kaikki alkoi.

Tästä kaikki alkoi.

Kirsikkahillo

1 osa kirsikoita
3/4 osa hillosokeria
3/4 dl sitruunanmehua (1 l kirsikoita)

Poista kirsikoista kivet. Mittaa kirsikat kattilaan hillosokerin kanssa. Keitä hiljaisella lämmöllä n. 15 minuuttia ja purkita.

Joulua odotellessa.

Joulua odotellessa.

Rommikirsikat

1,5 l
5 dl tummaa rommia
4 dl sokeria
vaniljatanko

Mittaa rommi ja sokeri kattilaan, kuumenna hiljaisella lämmöllä koko ajan sekoitellen niin, että sokeri sulaa. Huuhtele kirsikat ja laita ne yhteen tai pariin kannelliseen lasipurkkiin vaniljatankojen kanssa. Kaada rommiliemi päälle, sulje kannet ja laita purkit kylmään odottamaan joulua.

Kirsikkashow on tältä vuodelta ohi. Ja tuloksia maistellaan vuoden varrella.

Kategoriassa: hedelmät ja marjat, juustot, makeaa, pientä hyvää Avainsanoilla: itsetehty kirsikkahillo, juustopöydän hillot, kirsikat, mitä juustopöytään, rommikirsikat

Mitä kuuluu, Helsinki?

7.8.2013 by Mari

 

Monemoista hyvää.

Monenmoista hyvää.

Mökkihöperyys karisee kerralla, kun käy haistelemassa, maistelemassa ja tutkimassa kesäistä stadia.

Puin kengät jalkaan, kampasin hiukset ja pesin mustikasta siniset sormet saippualla. Mökkirupeama on tältä kesältä ohi. Nyt stadilaistutaan taas. Mitä kuuluu, Helsinki?

Polttava, perjantainen elokuun helle oli saanut kaupungin täyteen väkeä. Kansainvälistäkin oli. Venäjää ja skandinaavisia kieliä kuului sieltä täältä. Japanilaiset marssivat laumoina, kamerat tanassa.

Facebook-lukijani kehui Hietalahden hallin lihakaupan hampurilaisia kaupungin parhaiksi. Sinne siis. Mutta ensin kierros kirpputorilla. Aika kurjaa tavaraa oli kaupan, vaikka pöytärivit olivat täynnä. Mukaan tarttui muutama lusikka ja vanhanaikainen, vekkuli vatkain. Kuvausrekvisiittaa.

Iso oli possu.

Iso oli possu.

Lopulta päästiin tilaamaan. Sitten meni vielä puoli tuntia ennen kuin odotus palkittiin. Oikea lihavuori, pulled pork burger ja pekonilla sekä paksulla juustosiivulla täytetty Roslund burgeri olivat valmiit. En valita. Hyviä olivat. Ja vielä sopivan kokoisiakin. Kuuma siellä yläkerrassa oli syödä tosin.

Aurinko jatkoi porotustaan. Nyt lasillinen viilentävää terassilla. Suunta kohti Vin Viniä, vaikka vähän pelotti, että ajaako taas joku höyrypää sisään kuin drive in:iin konsanaan. Aromikas riesling helmeili lasissa, kun arvioimme kaupunkilaisten kesämuotia. Lyhyitä oli hameet, neonväriä näkyi ja mustaa, tietysti. Vin Vinissä kului tovi, jos toinenkin. Viinilista on niin mielenkiintoinen ja palvelu niin asiantuntevaa, että ei sieltä hetkessä pois halua. Aika saa juosta.

Ykkössuosikit.

Ykkössuosikit.

Päivän ehtoopuolella teki vielä mieli jotain pientä hyvää. Joko Lupolo on avannut ovensa kesätauon jälkeen? Olihan se. Uutukainen lista, josta enää kolmea annosta saa pieninä, alkuruoan kokoisina. Maittavien, pienten annosten jakaminen ei siis enää onnistu entiseen malliin. Harmi. Mutta ruoan laatu on edelleen priimaa. Rapucocktail- ja porsaankylki-tryffelisalaatit ovat juuri niin herkullisia kuin Lupololta osaa odottaakin.

Maistuvaa, jännittävää ja hauskaa ruokaa. Vai mitä tykkäätte oliivilakritsista ratisemassa salaatissa tai toffeepaloiksi  paahdetusta valkosuklaasta uuniomenajäätelön kera? Myös Alban Barbera istui illan tunnelmaan.

Joko kohta saa maistaa?

Joko kohta saa maistaa?

Ruokaretki stadiin alkoi olla lopuillaan. Kotimatkalla Groteskista kuuluva iloinen pörinä saa haaveilemaan illan viimeisestä drinkistä ja askel kääntyy porttikongista sisäpihalle. Ja drinkkien tekemisen Grosteskin pojat osaavat. Tiskille nostellaan toinen toistaan herkullisemman värisiä drinkkejä. Ei täällä paljon muita juomia juoda. Täyttä on, mutta tunnelma on kiva. Yhdet ja veks.

Kello hapuilee yhdeksää ja aurinko porottaa vielä täydeltä terältä. Iltaelo vasta alkaa. Mutta väsynyt suuntaa jo kotiin. Huomenna sitten taas!

—

Ja ’huomenna’ käytiin sitten Street Gastro-kärrystä nauttimassa lisää possua eli possusandwich. Mitä herkkua! Freesiä, raikasta pikaruokaa. Tästä pitäisi tehdä oikein ketju. Palan painikkeeksi olisi helteellä maistunut hikoileva oluttuopponen, mutta sitä ei Street Gastro-kärrystä saa.

 

Muista maistaa kukkakaaliranskikset.

Muista maistaa kukkakaaliranskikset.

Mutta apu löytyi toiselta puolen tietä. Bryggeri-panimon tilavalla terassilla nautittu pils virkisti. Silmäilin myös heidän terassilistaansa. Kiinnostava ja kompakti. Tätäkin täytyy tulla tarkemmin testaamaan. Kokonaisuudessaan koko Sofiankadun ympäristö,  torikortteliseutu on todella viehättävä ja sympaattinen alue.

Lauantai-illan päätti se kuuluisa Toca, tämänhetkinen ykkössuosikkini hyvän ruoan ystäville.

Mahtava ruokakierros Helsingissä. Kaikki ihan ykkösluokan meinikiä. Nuorten inspiroituneiden ruoka-ammattilaisten tekosia. Hyvää kuuluu, Helsinki!

Lisää vedet kielelle herauttavia ravintola-arvosteluja löydät täältä.

Kategoriassa: pientä hyvää, ravintolaelämyksiä, tuote-arvostelu Avainsanoilla: Bryggeri, hyviä ravintoloita helsingissä, Lupolo, minne mennä helsingissä, paras hampurilainen helsingissä, ravintolaelämyksiä, Roslund, Street Gastro, Toca

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 454
  • 455
  • 456
  • 457
  • 458
  • …
  • 540
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...