Jotain maukasta

ruokablogi

Marjoilla kruunattu

by

 

Marjakakku Annalle.

Marjakakku Annalle.

Toripöydät notkuvat marjoja. Metsässä on mustikoita odottamassa poimijaa. Kirsikka- ja luumupuut tuottavat satoaan. Nyt on aika kakulle, jolla on tarina.

Pavlova. Rapeaa, makeaa marenkia, kirpsakoita marjoja ja lempeää kermavaahtoa. Mikä vastakohtien leikki.

Helppokin Pavlova on. Kun marengin on saanut paistettua, ei enää ole juurikaan hommia.  Ja marenki kypsyy itsekseen rapeaksi 3-4 tunnissa. Ja helpoimmalla pääsee, kun ostaa marengin kaupasta. Musta tosin kaupan marengit on vähän liian tiiviitä. Sitten vähän vatkataan kermaa, maustetaan ja koristellaan…

Pavlova on siitä kiitollinen jälkiruoka, että siitä aina tulee oikea silmänilo ja vaikuttaa siltä kuin kokki olisi todella ahertanut keittiössä. Vaikka näin ei olekaan.

Nimensä tämä herkku on saanut venäläiseltä balettitanssijalta Anna Pavlovalta. Hänen kunniakseen tämä marjakakku on alun alkujaan tehty joskus 1920-luvun alussa.

Anna Pavlova tuli erityisesti tunnetuksi lyhyestä ’The Dying Swan’ , kuolevan joutsenen balettiesityksestään. Hänen tanssinsa inspiroi sitten jatkossa Joutsenlammen ballerinoja. 4000 kertaa Anna tämän tanssin kuulemma esitti, joten on hän ainakin yhden nimikkokakun arvoinen. Ja mikä ballerinalle sopisi paremmin kuin kuohkea, vaalea marenkiunelma?

Näillä koreaksi.

Näillä koreaksi.

Pavlova
6 hengelle

5 valkuaista
3 dl pölysokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl maizenaa
voita

Päälle:

3,3 dl kermaa
3-4 rkl lemon- tai limecurdia
1 vaniljatangon siemenet tai 2 tl vaniljasokeria
1/2 l loppukesän marjoja ja hedelmiä

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää muut ainekset vähän kerraan koko ajan samalla vatkaten. Voitele pelti kevyesti voilla ja levitä marenkivaahto pellille. Epätasaisesti ja vuorenhuippuina. Paista 100 asteessa n. 3-4 h ajan. Näin saat kokonaisuudessaan kuivaa ja rapeaa marenkia, joka kestää hyvin kosteaa päällystettä.

Mutta legenda elää.

Mutta legenda elää.

Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon vanilja ja mausta kerma vielä makusi mukaan lemon curdilla.

Jos mä olisi jälkiruoka, niin Pavlova ei olisi yhtään hullumpi vaihtoehto. Aurinkoa viikonloppuun!

Kirsikkajuttu

by

Mitäs se tänään olisi?

Mitäs se tänään olisi?

Pieniä, happamia kirsikoita. Kaksi puuta täynnä. Tämä vaatii toimenpiteitä.

Tikkaat, kulho ja korkeuksiin.

Näitä piisaa.

Näitä piisaa.

Kolme litraa keräsin ja jäljelle jääneet kirsikat ilkkuivat. Niitä oli vielä ainakin 75 prosenttia jäljellä. No, I’ll be back. Mutta ensin vähän muffinsseja.

Maistuisiko tällaiset?

Maistuisiko tällaiset?

Kotimaisten kirsikoiden happamuus sopii vallan mainiosti muffinsseihin. Myös upsidedown-kakun kirsikoista voi leipoa, mutta kirsikka tuppaa muuttamaan kaunista, verenpunaista väriään kuumennettaessa, niin itse  mielummin piilotan ne muffinssin sisään.

Pölyä päälle.

Pölyä päälle.

Ei nämä nyt ihan terveysmuffinsseja ole, vaikka – valkoisten jauhojen käyttöä vähentäneenä – käytin taikinaan puolet grahamjauhoja ja puolet vehnäjauhoja. Mutta voi sitä aina vähän itseään huijata. Ja sitä paitsi täysjyvävehnäjauhot antavat muffinsseille nallekarhun ruskean värin. Maalaistunnelmaa.

Nyt näyttää hyvältä.

Nyt näyttää hyvältä.

Kirsikkamuffinssit
10 isoa muffinssia

150 g voita
2,5 dl ruokosokeria tai tavallista sokeria
2 munaa
1 3/4 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
4 dl kirsikoita
1 vaniljatangon siemenet
100 g marsipaania raastettuna
1 dl maitoa
1 dl luonnonjugurttia

Tällä kelpaa nostella.

Tällä kelpaa nostella.

Crumble muffinssien päälle:

3 rkl sulaa voita
1 dl sokeria
n. 3/4 dl grahamhauhoja

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset kanamunat yksi kerrallaan ja sekoita hyvin. Raasta joukkoon marsipaani. Sekoita joukkoon jauhot, joihin on lisätty leivinjauhe. Lisää jugurttiin vaniljatangon siemenet ja lisää jugurtti ja maito taikinaan.  Viimeiseksi sekoita kirsikat joukkoon kevyesti nostellen.  Täytä muffinssivuoat taikinalla, jätä nousuvaraa n. 1/3.

Sekoita crumblen ainekset ja ripottele ne vielä muffinssien päälle. Crumblesta tulee kivan rapea ja makea pinta näille muffinsseille. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuutin ajan.

kakkulapio

No, mihinkäs se kakkulapio meni?

Tupsuta valmiiden muffinssien päälle vielä pölysokeria ja vie tarjolle kello viiden teen aikaan! Kyllä kelpasi näitä muffinsseja nostella lautasille Jotain maukasta-nimikkokakkulapiolla, jonka Päivi naputteli. Jo jotta totuus ei unohtuisi kotoa poissa ollessakaan, myös kotiavaimet saivat vanhan lusikanvarren peräänsä. Jotain maukasta-tekstillä, luonnollisesti.

Käy katsomassa beloved.fi. Mä tykkään.

Mustikoiden äärellä – mustikkacrumble

by

Itsepoimimattomia.

Itsepoimimattomia.

Kävin metsässä kyykistelemässä. Poimimassa pieniä, sinisiä marjoja. Mustissa verkkareissa. Bad idea!

Mutta ennen kuin mennään tähän tarinaan, niin ohessa linkki Jotain maukasta-blogin lukijakyselyyn. Olen pian kahden vuoden ajan fiilistellyt ruoista ja juomista tässä blogissa. Lukijoita on. Paljon.

Mutta hei, kertokaa lisää. Minkälaisia tyyppejä siellä ruudun toisella puolella on? Kuka löytää täältä itselleen inspiraatiota keittiöön? Vastaaminen kestää noin minuutin ajan. Kiitos kaunis jo etukäteen!

Kohta lusikoidaan.

Kohta lusikoidaan.

Ja takaisin mustikkametsään. Tai sieltä paluuseen tarkemmin ottaen.

Palasin syötynä. Täysin rei’itettynä. Kupin pohjalla desi marjoja pyörien.

Joten ainekset tähän suut siniseksi maalaavaan mustikkacrumbleen on ostettu torilta. 6 euroa litra. Halpa hinta syötäväksi joutumisesta. Sama toritäti myi myös lakkoja. Kun kuulin poimimistarinan niiden takana- suonsilmiä, ojia, rämettä ja karhuja – nostin hattua. Ja ostin 10 eurolla puolisen litraa.

Myönnetään. Ei musta ole marjanpoimijaksi. Paarmojen puremat, itikoiden ininä ja kärpästen surina saa mut hulluksi. Ihan vartissa. Sienet on sitten asia erikseen. Siinä ei pienet puremat tahtia hidasta.. Kori kun täytyyy aika haipakkaa.

Voi onnea!

Voi onnea!

Mustikkacrumble

1 l mustikoita
4 dl luomukaurahiutaleita
75 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 vaniljatangon siemenet

Sekoita kaurahiutaleet, sokeri ja kardemumma. Kardemumma on tämän crumblen clue. Se tuo tähän herkkuun pullamaisen maun, vaikka tällä kertaa mustikat eivät pääsekään pullataikinan pehmeään syliin. Siihen ainoaan oikeaan mustikkapiirakkapohjaan.. Sulata voi, sekoita vaniljatangonsiemenet voin joukkoon ja sekoita seos kaurahiutale-sokerin joukkoon.

Käytä paistoastiana korkeaa kulhoa, jotta crumblesta tulee mehevä. Oma kulhoni on vajaa 20 cm halkaisijaltaan. Kaada kulhon pohjalle puolet mustikoista, lusikoi päälle 1/3 kaurahiutaleseosta. Lisää loput mustikat ja niiden päälle loppu kaurahiutaleseos. Höylää päälle vielä muutamia lastuja voita ja paista herkku 200 asteisessa uunissa n. 30 minuutin ajan, kunnes kauracrumble on muuttunut kullanruskeaksi ja rapeaksi.

Ja tämän kanssa nautitaan – mitäs muuta kuin jäätelöä. Ei se mustikka muuten mikään muu maa ole. Muu-muu-mustikka. Vetelee mansikkaa 6-0.

Ja loppuun vielä: muistathan käydä vastaamassa lukijakyselyyn. Kiitos.