Itsepoimimattomia.
Kävin metsässä kyykistelemässä. Poimimassa pieniä, sinisiä marjoja. Mustissa verkkareissa. Bad idea!
Mutta ennen kuin mennään tähän tarinaan, niin ohessa linkki Jotain maukasta-blogin lukijakyselyyn. Olen pian kahden vuoden ajan fiilistellyt ruoista ja juomista tässä blogissa. Lukijoita on. Paljon.
Mutta hei, kertokaa lisää. Minkälaisia tyyppejä siellä ruudun toisella puolella on? Kuka löytää täältä itselleen inspiraatiota keittiöön? Vastaaminen kestää noin minuutin ajan. Kiitos kaunis jo etukäteen!
Kohta lusikoidaan.
Ja takaisin mustikkametsään. Tai sieltä paluuseen tarkemmin ottaen.
Palasin syötynä. Täysin rei’itettynä. Kupin pohjalla desi marjoja pyörien.
Joten ainekset tähän suut siniseksi maalaavaan mustikkacrumbleen on ostettu torilta. 6 euroa litra. Halpa hinta syötäväksi joutumisesta. Sama toritäti myi myös lakkoja. Kun kuulin poimimistarinan niiden takana- suonsilmiä, ojia, rämettä ja karhuja – nostin hattua. Ja ostin 10 eurolla puolisen litraa.
Myönnetään. Ei musta ole marjanpoimijaksi. Paarmojen puremat, itikoiden ininä ja kärpästen surina saa mut hulluksi. Ihan vartissa. Sienet on sitten asia erikseen. Siinä ei pienet puremat tahtia hidasta.. Kori kun täytyyy aika haipakkaa.
Voi onnea!
Mustikkacrumble
1 l mustikoita
4 dl luomukaurahiutaleita
75 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 vaniljatangon siemenet
Sekoita kaurahiutaleet, sokeri ja kardemumma. Kardemumma on tämän crumblen clue. Se tuo tähän herkkuun pullamaisen maun, vaikka tällä kertaa mustikat eivät pääsekään pullataikinan pehmeään syliin. Siihen ainoaan oikeaan mustikkapiirakkapohjaan.. Sulata voi, sekoita vaniljatangonsiemenet voin joukkoon ja sekoita seos kaurahiutale-sokerin joukkoon.
Käytä paistoastiana korkeaa kulhoa, jotta crumblesta tulee mehevä. Oma kulhoni on vajaa 20 cm halkaisijaltaan. Kaada kulhon pohjalle puolet mustikoista, lusikoi päälle 1/3 kaurahiutaleseosta. Lisää loput mustikat ja niiden päälle loppu kaurahiutaleseos. Höylää päälle vielä muutamia lastuja voita ja paista herkku 200 asteisessa uunissa n. 30 minuutin ajan, kunnes kauracrumble on muuttunut kullanruskeaksi ja rapeaksi.
Ja tämän kanssa nautitaan – mitäs muuta kuin jäätelöä. Ei se mustikka muuten mikään muu maa ole. Muu-muu-mustikka. Vetelee mansikkaa 6-0.
Ja loppuun vielä: muistathan käydä vastaamassa lukijakyselyyn. Kiitos.
luimupupu sanoo
Sienestys on minustakin marjastusta mukavampaa. Nyt olemme kyllä mönkineet paarmojen kera hillasuolla kun täällä Keski-Suomessakin on oransseja marjoja enemmän kuin koskaan. Mutta ne mustikat, hyttysten ininää, selkäkipua ja kauhea perkaaminen. Mutta ovat ne kyllä tosi hyviä.
Jotain maukasta sanoo
Mulle oli yllätys, että täällä Savossa on lakkoja metsässä. Pidän niistä aivan kauheasti ja voisin jopa sen takia lähteä niitä poimimaan – ainakin kokeeksi, että näkisin, mitä se on. Paarmoista huolimatta.. Marjojen poimimisessa se tulos versun se pistojen määrä on huono. Sienestyksessä paljon parempi. Hillaonnea sinne ja vähäkarhuisia maastoja!
Jenni sanoo
Mahtava naapurin mies toi eilen pienen sangollisen (miltei kolme kiloa) lakkoja (perattuja ja kauniita!) pyytämättä, täysin yllärinä. Eilen niitä pisteltiin poskeen tuoreeltaan jätskin kanssa ja aamusella keitin vielä kattilallisen hilloa. Ihan parhautta! 🙂 Tänään tuo lupasi ottaa vielä mukaansa mustikkaankin. Urheasti aion ottaa vastaan tarvittaessa muutamat pistotkin.
Jotain maukasta sanoo
Mitä ne tollaiset naapurinmiehet on. Tänne yksi kanssa, kiitos. 🙂 Lakkahilloa..mmm!