Kävin metsässä kyykistelemässä. Poimimassa pieniä, sinisiä marjoja. Mustissa verkkareissa. Bad idea!
Mutta ennen kuin mennään tähän tarinaan, niin ohessa linkki Jotain maukasta-blogin lukijakyselyyn. Olen pian kahden vuoden ajan fiilistellyt ruoista ja juomista tässä blogissa. Lukijoita on. Paljon.
Mutta hei, kertokaa lisää. Minkälaisia tyyppejä siellä ruudun toisella puolella on? Kuka löytää täältä itselleen inspiraatiota keittiöön? Vastaaminen kestää noin minuutin ajan. Kiitos kaunis jo etukäteen!
Ja takaisin mustikkametsään. Tai sieltä paluuseen tarkemmin ottaen.
Palasin syötynä. Täysin rei’itettynä. Kupin pohjalla desi marjoja pyörien.
Joten ainekset tähän suut siniseksi maalaavaan mustikkacrumbleen on ostettu torilta. 6 euroa litra. Halpa hinta syötäväksi joutumisesta. Sama toritäti myi myös lakkoja. Kun kuulin poimimistarinan niiden takana- suonsilmiä, ojia, rämettä ja karhuja – nostin hattua. Ja ostin 10 eurolla puolisen litraa.
Myönnetään. Ei musta ole marjanpoimijaksi. Paarmojen puremat, itikoiden ininä ja kärpästen surina saa mut hulluksi. Ihan vartissa. Sienet on sitten asia erikseen. Siinä ei pienet puremat tahtia hidasta.. Kori kun täytyyy aika haipakkaa.
Mustikkacrumble
1 l mustikoita
4 dl luomukaurahiutaleita
75 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 vaniljatangon siemenet
Sekoita kaurahiutaleet, sokeri ja kardemumma. Kardemumma on tämän crumblen clue. Se tuo tähän herkkuun pullamaisen maun, vaikka tällä kertaa mustikat eivät pääsekään pullataikinan pehmeään syliin. Siihen ainoaan oikeaan mustikkapiirakkapohjaan.. Sulata voi, sekoita vaniljatangonsiemenet voin joukkoon ja sekoita seos kaurahiutale-sokerin joukkoon.
Käytä paistoastiana korkeaa kulhoa, jotta crumblesta tulee mehevä. Oma kulhoni on vajaa 20 cm halkaisijaltaan. Kaada kulhon pohjalle puolet mustikoista, lusikoi päälle 1/3 kaurahiutaleseosta. Lisää loput mustikat ja niiden päälle loppu kaurahiutaleseos. Höylää päälle vielä muutamia lastuja voita ja paista herkku 200 asteisessa uunissa n. 30 minuutin ajan, kunnes kauracrumble on muuttunut kullanruskeaksi ja rapeaksi.
Ja tämän kanssa nautitaan – mitäs muuta kuin jäätelöä. Ei se mustikka muuten mikään muu maa ole. Muu-muu-mustikka. Vetelee mansikkaa 6-0.
Ja loppuun vielä: muistathan käydä vastaamassa lukijakyselyyn. Kiitos.