Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Ruusuglögin aika

14.12.2015 by Mari

ruusuglögi Mari Moilanen-12 kopio

Sytytä kynttilä. Kuumenna kattilassa glögiä, jossa on ruusun tuoksu.

Puraise piparia ja kuulostele joulua. Sieltä se jo saapuu.

Teen joka vuosi jonkun hauskan, uuden glögikokeilun. Viime vuonna maistelin lakritsiglögiä, tänä vuonna glögin maustaa ruusu. Syntyi herkkä, roseeviinipohjainen ruusuglögi.

Ruusuglögi
2015-12-14 20:28:29
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 1 l roseeviiniä
  2. 2-3 vaniljatankoa
  3. 2 tähtianista
  4. 6 rkl ruusuvettä
  5. 6 rkl ruokosokeria
  6. 1 dl kirsikkalikööriä
Valmistusohjeet
  1. Mittaa viini, ruokosokeri, ruusuvesi ja mausteet kattilaan. Laita vaniljatangot kokonaisina, älä halkaise niitä. Kuumenna juomaa kiehuttamatta hitaasti niin, että sokeri sulaa. Ota pois hellalta ja anna maustua 10-15 minuutin ajan.
  2. Siivilöi mausteet pois.
  3. Tarjoiluvaiheessa kuumenna glögiseos uudestaan, lisää joukkoon kirsikkalikööri ja tarjoa kauniista laseista vaniljatanko lasin koristeena.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
 Joinain vuosina glögiä tulee jo korvista ennen joulua. Tänä vuonna olen virittäytynyt sopivasti tunnelmaan. Glögiä silloin, tällöin. Ja vielä odotan sitä aaton kuumaa kupposta. Ei töki, ei vielä yhtään!

Ruusuglögireseptini julkaistiin ekan kerran Iltalehden ruokatorstaissa.

Kategoriassa: Drinkit, joulu, juomat, Korkattu, viini, yhtä juhlaa Avainsanoilla: glögiresepti, joulujuomia, joulureseptejä, roseeviiniglögi, ruusuglögi, ruusuvedellä maustettu glögi

Champagnen sävy on keltainen

24.11.2015 by Mari

Keltaista sielun kyllyydestä.

Keltaista sielun kyllyydestä.

Sellainen todella syvä, melkein oranssiin vivahtava keltainen. Tämän totesin heti, kun Champagneen saavuin. Nyt tiedän, mistä paletista Veuve Clicquot on värinsä valinnut.

Melkein suoraan kentältä meidät nimittäin kyyditettiin samppanjatalo Ruinartin toimesta heidän viljelyksilleen. Sellaisille upean keltaisille, syksyisille.

Vanhat köynnökset tuottavat satoa edelleen.

Vanhat köynnökset tuottavat satoa edelleen.

 Käteen lyötiin lasi ja siihen kaadettiin kullankeltaista Ruinartin lippulaivaa eli Ruinart Blanc de Blancia. Vaikuttavaa. Kaunista. Tätä en hetkessä unohda. Marraskuinen ilma oli lempeä ja seesteinen. Muutamia työntekijöitä oli viljelyksiä huoltamassa.

Talvea kohti mennään.

Talvea kohti mennään.

Vuodesta 1729 alkaen.

Vuodesta 1729 alkaen.

Lasit kädessä keikkuen kuljimme viiniköynnösten lomassa, siemailimme tätä eleganttia samppanjaa ja saimme ensikosketuksen siihen, mitä tämä Champagnen vanhin ’Maison de Champagne’ tekee.

Syvästi syksyistä.

Syvästi syksyistä.

Heti alkuun kysymys. Onko sinullekin uskoteltu, että munkki Dom Pérignon keksi samppanjan? Näin ei kuulemma ole. Samppanja syntyi, kun Englantiin Ruinartin toimesta laivoissa kuljetettava viini alkoi matkan aikana käydä uudestaan ja saapui perille kuplivana. Vastaanottajat ihastuivat ja Dom Perignonin lusikka on ollut sopassa vasta siinä vaiheesa, kun tämän uudelleenfermentoituneen viinin laatua haluttiin parantaa.  Hän kehitti monia nykyäänkin käytössä olevia tapoja samppanjan valmistukseen. 

Vanhin 'Maison' se siinä.

Vanhin ’maison’ se siinä.

Viljelysten jälkeen astelimme maan alle, vanhoihin kalkkikaivoksiin, joissa samppajapullot viihtyvät sopivassa 11 asteen lämpötilassa. Kaivoskäytäviä on kahdeksan kilometrin verran ja syvimmillään ne vievät 38 metrin syvyyteen. Pehmeisiin kalkkiseiniin oli historia – ja ihmiset – jättänyt jälkensä. Päivämääriä, taideteoksia ja muita raaputuksia siellä sun täällä. Mitään ei poisteta. Ainoa toive nykyisille työntekijöille on, että jo jotain seiniin raapustelevat, laittavat siihen myös päivämäärän.

R de Ruinart.

R de Ruinart.

Ja sitten. Ruinart -tasting. Tänä vuonna maailman parhaksi valitun rosésamppanjan valmistanut Cellar Master Frédéric Panaiotis kertoi, että hän tavoittelee elegantteja, raikkaita ja aromaattisia makuja Ruinartin samppanjoihin. Ei-toivottuja makuja ovat karamellisyys ja voisuus. Myöskään sitruksisuus ei saa olla liian hyökkäävää. Eikä se olekaan.

Häpeilemättä se maailman paras. Tänä vuonna.

Häpeilemättä se maailman paras. Tänä vuonna.

Itse en erityisemmin ole sitruksisten, todella raikkaiden samppanjoiden ystävä, mutta Ruinart-fani olen. Nämä samppanjat ovat todellakin elegantteja, naisellisia jopa ja sellaisia, joita voi nauttia aamiaisbrunssillakin. Mutta ei likaa sitruunaa. Frédéric kaivoi varastoistaan meille maistettavaksi vuoden parhan Dom Ruinart Rosé 2002-sampanjan sekä maistatti meille myös kullankeltaista, herkullista, paahteista vuoden 1988 Dom Ruinart Blanc de Blancsia.

Herkku kellarin uumenista.

Herkku kellarin uumenista.

Frédéric ei ensin kertonut, miltä vuodelta kyseinen kypsä samppanja oli. Oma arvaukseni vuodesta 1990 pohjautui siihen, että samppanja ei ollut muuttunut täysin viinilliseksi, vaan siinä oli vielä iloista kuplaa jäljellä. Omaksi suosikikseni nousi kuitenkin Dom Ruinart Blanc de Blanc 2002, joka on mielestäni ihan täysi kymppi samppanjaksi. Upeaa ruoan kanssa tai ilman.

Rautarouvan juoma.

Rautarouvan juoma.

Seuraavana päivänä suuntasimme Veuve Clicquotin samppanjatalolle. Ruinart ei ole pieni talo, mutta Veuve Cliquot painii kuitenkin jo aivan eri mittakaavassa ja eri tavalla. Ruinart-visiitti oli hyvin henkilökohtainen ja kaikkien tapaamiemme työntekijöiden tavasta toimia paistoi syvä ylpeys siihen, mitä he tekivät.

Se keltainen talo.

Se keltainen talo.

keltaisen lesken keltainen.

keltaisen lesken keltainen.

Keltaisella leskellä vierailu oli ’kliinisempi’. Veuve Clicquotilla meidät vastaanotettiin ’visitor’s centerissä’ ja ystävällinen, nuori opas kertoi meille perusteellisesti historiaa, kierrätti kellareissa ja tarjosi kierroksen päälle La Grande Dame-samppanjaa vuodelta 2006. Siinä missä Ruinart on elegantti, kuplat ovat kepeitä ja maku on raikas Veuve Clicquot on voimallisempi, kuplat ovat vaativia ja tämä ei niinkään ole sitä Frédéricin mainostamaa aamiaissampanjaa. Tyylillisesti nämä samppanjat ovat hyvin erilaisia, vaikka ennen Ruinartille siirtymistä Frédéric työskenteli myös tässä talossa. 

Clicquotin leski teki uraa uurtavaa työtä naisyrittäjänä, menestyi ja ansaitsi lempinimen La Grande Dame. Pullon korkin nutturapää oli varmasti piinkova businessleidi, ei hän muuten tuona aikana olisi noin hyvin onnistunut.

Syksyn keltaista, mutta joulua valmisteltiin.

Syksyn keltaista, mutta joulua valmisteltiin.

Täytyy nyt tehdä tunnustus. Tämä oli ensi visiittini Champagneen, mikä on ehkä hieman outoa tällaiselle kupliin rakastuneelle. Mutta. Olen aiemmin käynyt kolme-neljä kertaa Ranskassa ja kokemukset eivät ole olleet erityisen mieleenpainuvan positiivia. Aiemmilla käynneillä koin ranskalaiset koppaviksi, huonosti englantia puhuviksi enkä ruokaankaan rakastunut. Kuinka vääräksi kaikki ennakko-oletukseni ja muistoni sain todeta tällä visiitillä.

Olin myös yllättynyt siitä, kuinka piskuinen ja sympaattinen Reims oli. Vähän kuin Alsace, mutta ei kuitenkaan. Olin odottanut jotain aivan muuta.

Champagnen joulukatu oli juuri aukeamassa.

Champagnen joulukatu oli juuri aukeamassa.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että Ranskassa tehdään maailman parasta kuplivaa juomaa, sieltä löytyy maailman kauneimpia kenkiä naisille, ruoka sekä bistroissa että tähtiravintoloissa on suussa sulavaa. Ja ne leivät. Oh, parasta koskaan. Kuoren rapeudella ei ole rajoja.

Entäpä ne ranskalaiset? Sujuvasti englantia puhuvia, ystävällisiä eikä koppavuudesta tietoakaan. Toki Ruinartin kellarimestari on arvonsa tunteva, mutta ystävällinen kuitenkin. Olen iloinen, että jouduin heittämään ennakkoasenteeni romukoppaan.. ja samalla olen surullinen, sillä olin Pariisissa viikonloppua ennen murhenäytelmää. Ehdin juuri haaveilla visitistä uudemman kerran Champagneen ja Pariisiin. Mutta nyt ehkä täytyy nämä haaveet haudata toistaiseksi. Maailmalla oli muita suunnitelmia.

Mutta onneksi sitä samppanjaa saa muualtakin!

Champagnen kattojen yllä.

Champagnen kattojen yllä.

Tärppejä Reimsiin ja Pariisiin:

Samppanjatalo Ruinart ja Veuve Clicquot

Molemmat talot vastaanottavat vieraita ja vieraat saavat samankaltaiset visiitit, mitä yllä kuvailin. Varaa aika, molempiin.

Les Crayères-ravintola

Täällä illallistimme Ruinartin Cellar masterin isännöidessä. Kahden tähden ravintola, japanilainen chef, mutta ruoka ranskalaistyyppistä ja jumalattoman herkullista. Itse ravintola on kuin jonkun hieno villa, koti kokolattiamattoineen ja puhviverhoineen.

Le Jardin – Les crayères

Bistrotyyppinen pikkuveli yllämainitulle ja sijaintikin ihan siinä vieressä.  Kuhiseva, viihtyisä lounaspaikka ja erinomaista ruokaa. Pienen matkan päässä keskustasta.

Coté Cuisine

Bistro aivan ytimessä. Valtavat annokset, tajuttoman herkullinen tartar. Ja ne viinit. Mmm. Samppanjoita sivukaupalla. Niin kuin kyllä muuallakin.

Le Bar Huitres

Upea äyriäismesta Pariisissa. Laakeat äyriäisvadit kannetaan pöytään ja asetetaan tolpan varaan. Mitä merenelävää täällä ei ole, niin sitä ei voi syödä. Paikka on sisutuksellisesti aivan vaisu ja tarjoilijoilla on lyhyet hameet, mutta ruoka on erinomaista.

Samppanjat

Laatusamppanjat ovat edullisia Champagnessa. ota mukaan joku muu laukku kuin trolley ja osta kotiinviemisiksi pullo tai pari jotain herkkua. Oma trolleyni natisi liitoksissaan, kun sulloin sinne ison pullon laatikkoinen. Mutta kyllä kannatti. Upeaa vuosikertaa naurattavan edullisesti.

Mikäli et juuri aluelle ole matkaamassa, Alkosta löytyy laajahko valikoima sekä Veuve Clicquotin samppanjoita että Ruinartia. Brasserie Kämpistä löytyy sitten näiden tuottajien harvinaisempia herkkuja, mikäli niitä mielii maistella.

Matkan tarjosi Moet & Hennessy.

yhteistyo

 

Kategoriassa: Korkattu, Kuplivat, makeaa, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu, viini Avainsanoilla: hyviä ravintoloita champagnessa, hyviä ravintoloita pariisissa, minne mennä champagnessa, missä syödä pariisissa, ravintola les crayéres, ruinart samppanjat, veuve clicquot samppanjat, viinimatka champagneen, visiitti ruinartin samppanjataloon, visiitti veuve clicquotin samppanjataloon

Kurkistus Toscanaan

16.10.2015 by Mari

Satumaisemassa matkailemassa.

Satumaisemassa matkailemassa.

Pieni kurkistuspa hyvinkin. Tai varsinainen tiiseri, sillä vierailin Ruffinon viinitalon matkassa kaksi päivää Chiantin seutuja nuuhkien. Takaisin on päästävä tuohon maisemaan, missä silmä lepää!

Pari viikkoa sitten Italiassa ei ollut enää kesä, mutta ei juuri kylmäkään. Syksyn tuloa enteili se kuuluisa Toscanan aurinko, joka iltapäivällä paistoi matalalta ja vinoon saaden koko Chiantin maiseman näyttämään kuin satukirjan sivuilta.

Toscanan aurinko paistaa.

Toscanan aurinko paistaa.

Olen viinimatkaillut useaan otteeseen, myös Italiassa, mutta jostain syystä Toscanaan ja Chiantin viinialueelle ei ollut askel vielä käynyt. Oli jo aika, Chiantit ovat kuitenkin italian tunnetuimpia viinejä.

Vähän oli vielä jäljellä korjuun jäljiltä.

Vähän oli vielä jäljellä korjuun jäljiltä.

Nyt ymmärrän myös kaikki ystävieni hehkutukset villoista Toscanassa. Seutuhan on mitä viehättävintä rustiikkisine kivitaloineen, aaltoilevine peltomaisemineen ja niine patsaineen. Ja se ruoka! Että ne viinit, hyvähappoiset, marjaisat ja rustiikiseen ruokaan hyvin istuvat. Kaksi päivää oli ai-van liian vähän aikaa.

Patsaita, ja lisää patsaita. Vahtimassa viljelmiä.

Patsaita, ja lisää patsaita. Vahtimassa viljelmiä.

Lyhyt oppimäärä Chiantin viineistä kuuluu näin: Chiantin alue sijaitsee Firenzen ja Sienan kaupunkien välisellä alueella, aaltoilevilla kukkuloilla.  Chianti-nimityksellä ei tarkoiteta mitään yhtä tiettyä viiniä, vaan se viittaa yleisesti tämän viinialueen punaisiin, useimmiten Sangiovese-rypäleistä valmistettuihin viineihin. Chianti Classico-viinit tulevat taasen pieneltä alueelta Chiantin sisällä, rypäleiden tulee olla 80 prosenttisesti Sangioveseä  ja viinin tulee olla vähintään 10 kuukautta kypsytettyä.

Julkkispullo.

Julkkispullo tastingissä.

 

Ruffino valmistaa myös raikkaita valkoisia.

Ruffino valmistaa myös raikkaita valkoisia.

Supertoscanalainen taas on nimitys isoille, voimallisille ja freestyle-tyyliin valmistetuille toscanalaisviineille. Nimi juontaa juurensa 70-luvulle ja on Robert Parkerin antama lempinimi näille viineille. Supertoscanalaiset viinit suunnataan  tietyille kuluttajille ja niiden valmistuksessa ei ole vastaavalla tavalla sääntöjä kuin Chianteissa. Kunhan rypäleet tulevat Toscanasta. ’Supertoscanalaisista voisi sanoa, että ne ovat tapa ajatella viiniä,’ kertoi Ruffinon viinitalon edustaja Christian Bottegal meille samalla kuin maistelimme Ruffinon Modus 2011-viiniä, talon todella herkullista supertoscanalaista. 

Hedelmiä puusta, viiniä pelloilta.

Hedelmiä puusta, viiniä pelloilta.

’Italialaiset viinit on tarkoitettu nautittavaksi ruoan kanssa’, Christian jatkoi. ’Ja ne tulee nauttia sopivan viileinä.’ Viileä todella tarkoittaa viileää, sillä etenkin italialaisista punaviineistä tulee liika lämmetessään sellaisia, että tuntuu kuin joisi karvalankamattoa. Unohtakaa myös  ’valkoista kalalle, punaista lihalle’ -höpinät. Lempeä punainen sopii mainiosti vahvojen tomaattisten kastikkeiden ja gnocchien tai kermaisten sienikastikkeiden kanssa nautittavaksi. Tämä tuli testattua muutamaan otteeseen tällä matkalla.

Näillä holleilla liikuttiin.

Näillä holleilla liikuttiin.

Ja muutama muukin urbaani legenda italialaisesta keittiöstä heitettiin tällä matkalla romukoppaan. Italialaisessa keittiössä ei käytetä runsaasti valkosipulia. Tämän totesi useampi tapaamani henkilö. Pestoon ei laiteta valkosipulia, tiramisuun ei laiteta alkoholia. Nyt sekin tiedetään.

Seikkailua satumaassa.

Seikkailua satumaassa.

Kellarissa oli vanhaa vuosikertaa.

Kellarissa oli vanhaa vuosikertaa.

Ruffinon viineistä voidaan puhua jo ikoniviineinä. Joka neljäs maailmassa avattu Chiantipullo on Ruffinon Riserva Ducale. Tämä nautinnollinen viini on ihan stara: pullo on näkynyt muun muassa Rocky V– ja Devil wears Prada -leffoissa.

Pieni talo Toscanassa.

Pieni talo Toscanassa.

 

Ja talossa kanoja.

Ja talossa kanoja.

Jokaiselle meille Ruffino on tullut tutuksi sen koripullon kautta, johon Ruffinon Chianti Superiore 2011 on pakattu. Sen pullon, johon se kynttilä laitettiin juomisen jälkeen palamaan. Tämä kori oli alun perin olkea ja olki toimi pehmusteena pullonjen kuljetuksen aikana.

Ruffinon hyvä idea luonnollisesti kopioitiin muihinkin viinitaloihin ja Ruffino luopui tästä signatuuristaan joksikin aikaa. Viime vuonna koripullo lanseerattiin uudemman kerran. Itse ostin mukaan kuriositeetin, graffititaiteilija Cletin koristelman, 6000 kappaletta valmistetun Chianti-pullon, jota koristaa taitelijan assistentin Janinen kasvot.

viimeisiä viedään, jos ei muuta niin vierailijoiden suuhun.

Viimeisiä viedään, jos ei muuta niin vierailijoiden suuhun.

Syyskuun lopulla sato oli jo korjattu. Riivityt rypäletertut roikkuivat surumielisinä viiniköynnöksissä. Muutamissa oli vielä terttuja ja Sangiovese-rypäleet olivat makeita. Toscanan maaseutumaisema uinuu vajaan tunnin ajomatkan päässä Firenzestä.

Tämä tekeekin Toscanasta ihanteellisen viinimatkakohteen!

——-

toscana6

Avaa ovi Toscanaan, Firenzeen ja Milanoon:

Visiitti Ruffinon kauniille Poggio Casciano -viinitilalle – Ruffino vastaanottaa vierailijoita tilakierrokselle sekä viinejä maistelemaan. Aika kannattaa varata etukäteen.

Vesi ja ne vuoret.

Vesi ja ne vuoret.

San Pellegrino – pieni kylänen, tämäkin ja vuorten ympäröimä. Sen kuuluisan veden matka kestää kuulemma 30 vuotta saapua alas vuorilta ja pullotukseen. Koko kylä elää San Pellegrinon kanssa ja kautta. Mutta mikä ihastuttava, Belle epoque-kylä tämä olikaan. Kuin olisi tupsahtanut suoraan keskelle kiesejä ja heiluvia helmoja. Kylässä on upein näkemäni, viime marraskuussa avattu hulppea spa ja mahtavan koristeellinen, juhlatilana käytössä oleva San Pellegrino casino. Vastapäätä tätä casinoa seisoo punainen, 30 vuotta poissa käytöstä ollut Grand Hotel, jota nyt aletaan elvytellä, sillä tässä kylässä on kyllä nähtävää ja paikka on käymisen arvoinen.

ruffino toscana_-85

Hurmaava Greve kylpi väreissä.

 

Greve in Chianti – pieni kyläpahanen n. 30 km päässä Firenzestä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kylässä on muun muassa Fiorenzen vanhin ja parhain lihakauppa, jossa jos jonkinmoista makoisaa makkaraa ja leikkelettä, Näitä kelpaa kantaa kotimaahan.

Join myös elämäni parhaan cappucinoni kylän aukionlaidalla sijaitsevassa kahvilassa, Caffe de Logge oli tuo nimeltään. Aukiolla sijaitsee myös piskuisia käsityöläiskauppoja, joihin saa pennin jos toisenkin kulumaan.

ruffino toscana_-67

Firenze auringonlaskun aikaan.

Buca Mario, Firenze– kaupunkin paras, ja arkenakin kuhiseva pihviravintola Buca Mario on tsekkaamisen arvoinen. Tilaa Bistecca alla Fiorentina ja saat elämäsi paksuimman ja maukkaimman, klassisen T-luupihvin.

Antica Macelleria Falorni, herkullinen lihakauppa Grevessä.

Antica Macelleria Falorni, herkullinen lihakauppa Grevessä.

Da Vittorio -ravintola, Brusaporto – söimme Expo 2015 aivan huikean upean lounaan, jonka oli valmistanut Da Vittorio-ravintolaa luotsaava veljespari, Enrico  ja Roberto Cerea. ravintola sijaitsee ajomatkan päässä Milanosta, mutta ruoka on järjettömän herkullista, kuten parin Michelin tähden ravintolalta suuluukin odottaa. Vahva suositus!

Ristorante Berton – illallistimme kyseisessä ravintolassa. Elämys oli upea, annokset kuin taidetta, mutta maistuvaista sellaista. Elämys ei jyrännyt ruokaa. Ravintola Berton sijaitsee hieman Milanon keskustan ulkopuolella, mutta jälleen, kannataa käydä, mikäli mielii herkulliseen ristoranteen.

 

toscana

Toscana-fiilistelyä kotioloissa:

Riserva Ducale – tämä viini ja vain erityisen hyvinä vuosina valmistettu Riserva Ducale Oro tulivat erittäin tutuiksi tämän reissun aikana. Tasapainoisia, täyteläisiä, kirsikkaisia ja erittäin herkullisia viinejä kumpainenkin. Riserva Ducale, 21,90, Alko.

Modus 2011 – mehevä supertoscanalainen Ruffinolta. Viini isoon nautiskeluun. Mukavasti tammea, siitä kun tykkään. Modus 2011, 34,50 euroa, Alko

Chianti Superiore 2011 – se koripullo, nostalgiseen nautiskeluun. Ruffino Chianti Superiore, 17,99 euroa.

Matkan tarjosi Altia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kategoriassa: Korkattu, matkoilla, Punaviinit, sisältöyhteistyö, viini Avainsanoilla: chiantiviinejä, italialaisia viinejä, modus 2011, ravintola firenzessä, ravintola milanossa, riserva ducale, ruffinon viinitilavierailu, viiniarvosteluja, viinimatka toscanaan, vinkkejä firenzeen

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 68
  • 69
  • 70
  • 71
  • 72
  • …
  • 79
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...