Satumaisemassa matkailemassa.
Pieni kurkistuspa hyvinkin. Tai varsinainen tiiseri, sillä vierailin Ruffinon viinitalon matkassa kaksi päivää Chiantin seutuja nuuhkien. Takaisin on päästävä tuohon maisemaan, missä silmä lepää!
Pari viikkoa sitten Italiassa ei ollut enää kesä, mutta ei juuri kylmäkään. Syksyn tuloa enteili se kuuluisa Toscanan aurinko, joka iltapäivällä paistoi matalalta ja vinoon saaden koko Chiantin maiseman näyttämään kuin satukirjan sivuilta.
Toscanan aurinko paistaa.
Olen viinimatkaillut useaan otteeseen, myös Italiassa, mutta jostain syystä Toscanaan ja Chiantin viinialueelle ei ollut askel vielä käynyt. Oli jo aika, Chiantit ovat kuitenkin italian tunnetuimpia viinejä.
Vähän oli vielä jäljellä korjuun jäljiltä.
Nyt ymmärrän myös kaikki ystävieni hehkutukset villoista Toscanassa. Seutuhan on mitä viehättävintä rustiikkisine kivitaloineen, aaltoilevine peltomaisemineen ja niine patsaineen. Ja se ruoka! Että ne viinit, hyvähappoiset, marjaisat ja rustiikiseen ruokaan hyvin istuvat. Kaksi päivää oli ai-van liian vähän aikaa.
Patsaita, ja lisää patsaita. Vahtimassa viljelmiä.
Lyhyt oppimäärä Chiantin viineistä kuuluu näin: Chiantin alue sijaitsee Firenzen ja Sienan kaupunkien välisellä alueella, aaltoilevilla kukkuloilla. Chianti-nimityksellä ei tarkoiteta mitään yhtä tiettyä viiniä, vaan se viittaa yleisesti tämän viinialueen punaisiin, useimmiten Sangiovese-rypäleistä valmistettuihin viineihin. Chianti Classico-viinit tulevat taasen pieneltä alueelta Chiantin sisällä, rypäleiden tulee olla 80 prosenttisesti Sangioveseä ja viinin tulee olla vähintään 10 kuukautta kypsytettyä.
Julkkispullo tastingissä.
Ruffino valmistaa myös raikkaita valkoisia.
Supertoscanalainen taas on nimitys isoille, voimallisille ja freestyle-tyyliin valmistetuille toscanalaisviineille. Nimi juontaa juurensa 70-luvulle ja on Robert Parkerin antama lempinimi näille viineille. Supertoscanalaiset viinit suunnataan tietyille kuluttajille ja niiden valmistuksessa ei ole vastaavalla tavalla sääntöjä kuin Chianteissa. Kunhan rypäleet tulevat Toscanasta. ’Supertoscanalaisista voisi sanoa, että ne ovat tapa ajatella viiniä,’ kertoi Ruffinon viinitalon edustaja Christian Bottegal meille samalla kuin maistelimme Ruffinon Modus 2011-viiniä, talon todella herkullista supertoscanalaista.
Hedelmiä puusta, viiniä pelloilta.
’Italialaiset viinit on tarkoitettu nautittavaksi ruoan kanssa’, Christian jatkoi. ’Ja ne tulee nauttia sopivan viileinä.’ Viileä todella tarkoittaa viileää, sillä etenkin italialaisista punaviineistä tulee liika lämmetessään sellaisia, että tuntuu kuin joisi karvalankamattoa. Unohtakaa myös ’valkoista kalalle, punaista lihalle’ -höpinät. Lempeä punainen sopii mainiosti vahvojen tomaattisten kastikkeiden ja gnocchien tai kermaisten sienikastikkeiden kanssa nautittavaksi. Tämä tuli testattua muutamaan otteeseen tällä matkalla.
Näillä holleilla liikuttiin.
Ja muutama muukin urbaani legenda italialaisesta keittiöstä heitettiin tällä matkalla romukoppaan. Italialaisessa keittiössä ei käytetä runsaasti valkosipulia. Tämän totesi useampi tapaamani henkilö. Pestoon ei laiteta valkosipulia, tiramisuun ei laiteta alkoholia. Nyt sekin tiedetään.
Seikkailua satumaassa.
Kellarissa oli vanhaa vuosikertaa.
Ruffinon viineistä voidaan puhua jo ikoniviineinä. Joka neljäs maailmassa avattu Chiantipullo on Ruffinon Riserva Ducale. Tämä nautinnollinen viini on ihan stara: pullo on näkynyt muun muassa Rocky V– ja Devil wears Prada -leffoissa.
Pieni talo Toscanassa.
Ja talossa kanoja.
Jokaiselle meille Ruffino on tullut tutuksi sen koripullon kautta, johon Ruffinon Chianti Superiore 2011 on pakattu. Sen pullon, johon se kynttilä laitettiin juomisen jälkeen palamaan. Tämä kori oli alun perin olkea ja olki toimi pehmusteena pullonjen kuljetuksen aikana.
Ruffinon hyvä idea luonnollisesti kopioitiin muihinkin viinitaloihin ja Ruffino luopui tästä signatuuristaan joksikin aikaa. Viime vuonna koripullo lanseerattiin uudemman kerran. Itse ostin mukaan kuriositeetin, graffititaiteilija Cletin koristelman, 6000 kappaletta valmistetun Chianti-pullon, jota koristaa taitelijan assistentin Janinen kasvot.
Viimeisiä viedään, jos ei muuta niin vierailijoiden suuhun.
Syyskuun lopulla sato oli jo korjattu. Riivityt rypäletertut roikkuivat surumielisinä viiniköynnöksissä. Muutamissa oli vielä terttuja ja Sangiovese-rypäleet olivat makeita. Toscanan maaseutumaisema uinuu vajaan tunnin ajomatkan päässä Firenzestä.
Tämä tekeekin Toscanasta ihanteellisen viinimatkakohteen!
——-
Avaa ovi Toscanaan, Firenzeen ja Milanoon:
Visiitti Ruffinon kauniille Poggio Casciano -viinitilalle – Ruffino vastaanottaa vierailijoita tilakierrokselle sekä viinejä maistelemaan. Aika kannattaa varata etukäteen.
Vesi ja ne vuoret.
San Pellegrino – pieni kylänen, tämäkin ja vuorten ympäröimä. Sen kuuluisan veden matka kestää kuulemma 30 vuotta saapua alas vuorilta ja pullotukseen. Koko kylä elää San Pellegrinon kanssa ja kautta. Mutta mikä ihastuttava, Belle epoque-kylä tämä olikaan. Kuin olisi tupsahtanut suoraan keskelle kiesejä ja heiluvia helmoja. Kylässä on upein näkemäni, viime marraskuussa avattu hulppea spa ja mahtavan koristeellinen, juhlatilana käytössä oleva San Pellegrino casino. Vastapäätä tätä casinoa seisoo punainen, 30 vuotta poissa käytöstä ollut Grand Hotel, jota nyt aletaan elvytellä, sillä tässä kylässä on kyllä nähtävää ja paikka on käymisen arvoinen.
Hurmaava Greve kylpi väreissä.
Greve in Chianti – pieni kyläpahanen n. 30 km päässä Firenzestä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kylässä on muun muassa Fiorenzen vanhin ja parhain lihakauppa, jossa jos jonkinmoista makoisaa makkaraa ja leikkelettä, Näitä kelpaa kantaa kotimaahan.
Join myös elämäni parhaan cappucinoni kylän aukionlaidalla sijaitsevassa kahvilassa, Caffe de Logge oli tuo nimeltään. Aukiolla sijaitsee myös piskuisia käsityöläiskauppoja, joihin saa pennin jos toisenkin kulumaan.
Firenze auringonlaskun aikaan.
Buca Mario, Firenze– kaupunkin paras, ja arkenakin kuhiseva pihviravintola Buca Mario on tsekkaamisen arvoinen. Tilaa Bistecca alla Fiorentina ja saat elämäsi paksuimman ja maukkaimman, klassisen T-luupihvin.
Antica Macelleria Falorni, herkullinen lihakauppa Grevessä.
Da Vittorio -ravintola, Brusaporto – söimme Expo 2015 aivan huikean upean lounaan, jonka oli valmistanut Da Vittorio-ravintolaa luotsaava veljespari, Enrico ja Roberto Cerea. ravintola sijaitsee ajomatkan päässä Milanosta, mutta ruoka on järjettömän herkullista, kuten parin Michelin tähden ravintolalta suuluukin odottaa. Vahva suositus!
Ristorante Berton – illallistimme kyseisessä ravintolassa. Elämys oli upea, annokset kuin taidetta, mutta maistuvaista sellaista. Elämys ei jyrännyt ruokaa. Ravintola Berton sijaitsee hieman Milanon keskustan ulkopuolella, mutta jälleen, kannataa käydä, mikäli mielii herkulliseen ristoranteen.
Toscana-fiilistelyä kotioloissa:
Riserva Ducale – tämä viini ja vain erityisen hyvinä vuosina valmistettu Riserva Ducale Oro tulivat erittäin tutuiksi tämän reissun aikana. Tasapainoisia, täyteläisiä, kirsikkaisia ja erittäin herkullisia viinejä kumpainenkin. Riserva Ducale, 21,90, Alko.
Modus 2011 – mehevä supertoscanalainen Ruffinolta. Viini isoon nautiskeluun. Mukavasti tammea, siitä kun tykkään. Modus 2011, 34,50 euroa, Alko
Chianti Superiore 2011 – se koripullo, nostalgiseen nautiskeluun. Ruffino Chianti Superiore, 17,99 euroa.
Matkan tarjosi Altia.
