Joululta tuoksuva paketti.
Loppuvuosi on ollut kiireinen. Nyt on aika rauhoittua.
Ja parhaiten pääsee levollisen tilaan, kun muistaa läheisiään ja ystäviään.
Olen vuosia antanut ystäville ruokalajeja – tosin viimeiset kolme vuotta en vain ole työkiireiltä jaksanut. Nyt taas löytyi intoa ja iloa, joten pakkailun tuoksuvia lahjoja pusseihin. Joulugranolaa, muun muassa.
- 1 l Myllärin Luomun kaurahiutaleita
- 1, 5 dl vaahterasiirappia (tai hunajaa)
- 100 g kookosöljyä
- 6 rkl ruokosokeria (tai tavallista sokeria)
- 1 vaniljatangon siemenet ja tanko
- 1 rkl kanelia
- 1/4 tl neilikkaa
- 1/2 tl inkivääriä
- 60 g paahdettua mantelirouhetta
- 1 dl keltaisia, meheviä rusinoita
- 1 dl kurpitsansiemeniä
- Sekoita kaurahiutaleet, mausteet ja ruokosokeri kulhossa. Sulata kookosöljy. Tavallinen ruokaöljykin välttää, mutta kookosöljy antaa siihen herkullista makua. Sekoita kookosöljyyn yhden vaniljatangon siemenet. Sekoita kookosöljy ja vaahterasiirappi kaurahiutaleseokseen.
- Levitä granola-ainekset uunipellille, laita vaniljatangon palaset myös mukaan. Rapeuta seosta noin puolen tunnin ajan 200 asteisessa uunissa, sekoittele pari kertaa matkan varrella. Kun granola paahtuu uunissa, paahda mantelirouhe ja kurpitsansiemenet pannulla tuoksuviksi ja hieman ruskettuneiksi. Granola on valmista, kun kaurahiutaleet muuttuvat kullanruskeiksi ja rapeiksi.Lisää valmiiseen granolaan rusinat ja paahdetut pähkinät.
- Tästä saa ruokaisan lahjan kahdelle rakkaalle ystävälle. Puolisen litraa per pää.
Kun granolat oli paketoitu, suuntasin kaupunkin ystävää tapaamaan ja syömään Brasserie Kämpiin.
Riisipuuron sijaan?
Lähdin hyvissä ajoin, jotta ehdin imeä joulutunnelmaa kaupunkin jouluvaloista. Kiireiset joululahjashoppailijat kiitivät katuja, kun itse maleksin rauhassa, kamera kädessä.
Loppujen lopuksi kädet alkoivat palella joten sisälle Kämpiin ja herkkujen ääreen.
Valo yössä.
Brasserie Kämpin listaa oli syksyllä rukattu, lihaisaan suuntaan, näemmä. En valita. On poroa, saksanhirveä, ankkaa, kaloista lohta. Kasvissyöjille salaattia ja punajuuririsottoa.
Saksanhirvi paahdettuine vihanneksineen houkutti ja toimi. Liha oli pyydetyn punertavaa ja maut kohdillaan. Alkuun nautiskelemani muikunmätiannos oli näyttävä ja freesi. Ystävän tilaama poronkäristys sai aikaan naurua. Omenan kokoinen pikkuannos – vaikka olikin pääruoka. Pienin koskaan näkemämme poronkäristys.
Mutta hyvää se kuulemma oli. Lähetimme tosin keittiöön kummastelevat terveiset koon suhteen. Jälkiruoaksi lakkaa kolmella tavalla. Intohimoisena lakan ystävänä on sama, missä muodossa lakat tarjoillaan, pidän aina. Niin kuin nytkin.
Ilta oli pieni, varastettu hetki, pois kiireestä. Jouluvaloilta.
Nyt se kiire sitten nakuttaa päälle ja kovaa: yksi joululahja ostettuna, joulun ruokaostoslista kirjoittamatta. Hmm.. Jäiköhän sitä granolaa ollenkaan?!
—
Tämä resepti osallistuu Myllärin Luomun Suomen innovatiivisin leipoja-kisaan.
