Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Kun kaalikääryle punastui

16.9.2013 by Mari

Vaahteran värejä.

Vaahteran värejä.

Kaalikammo. Vielä tuoreessa muistissa, vaikka kääntynyt olenkin.

Kohtalotovereita löytynee? Ei liene poikkeuksellista, että kaali ei kuulu lapsuuden lempiruokiin. Istuin kaaliruoat edessäni, kello nakutti ja ei huvittanut. Kaalikääryleet olivat se helpoin pala, koska niiltä kuorin takin ja söin hyvät sisukset.

Sittemmin jätin lihan pois ruokavaliostani ja söin vain kuoret kääryleistä. Ajan -iän ? -myötä kaalista onkin tullut herkku. Hyvin valmistettuja kaalikääryleitä rakastan. Tosin työlästä niiden valmistaminen on, joten tätä herkkua nautitaan noin kerran vuodessa.

Mainitsin äidilleni, että tein kaalikääryleitä tässä juuri. Äiti kysyi, että kumman osan nyt söit? Eli tuoresssa muistissa muillakin.

Onneksi maku kehittyy. Nyt kaali on ihanaa, kaikissa muodoissaan.

Tämä kaaliruoka lähti syntymään väreistä. Näin silmissäni hennon vihreässä kaalikuoressa syvän viininpunaisen täytteen, punajuurta ja kaalia.  Ja nämä twistasivat hienosti yhteen.

Paketointia.

Paketointia.

Punaiset kaalikääryleet
8-10 kappaletta

400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
voita
1,5 tl Maldon-suolaa
mustapippuria
1/2 tl paprikaa
1/2 dl silputtua, tuoretta persiljaa
3 punajuurta
1 muna
3 tl hunajaa

8 -10 kaalinlehteä
1/2-1 dl kaalien keittolientä
1/2 dl vaahterasiirappia

Valmista ensin kaalinlehdet. Yleensä ohjeistetaan keittämään koko kaali ja kuorimaan lehtiä siitä sitten kypsymisen myötä. Itse keitän isossa kattilassa vettä, johon on lisätty ripaus suolaa. Sitten irroittelen kaalinlehtiä tarvittavan määrän juuresta irti leikkaamalla ja varovaisesti irroittaen. Näin en turhaan kypsennä koko kaalia, vaan loppu jää sitten vaikka salaattiaineksiksi.

Kun vesi kiehuu, lisää kolmisen kaalinlehteä veteen kerralla, kanta edellä, annan niiden kiehua n. 5 minuuttia ja nostan lehdet varovaisesti pois. Kun lehdet ovat jäähtyneet ja valuneet, leikkaan ohuen siivun kaalin paksuimmasta kohdasta pois. Sitten voi aloittaa lehtien täyttelyn.

Pari tuntia ja pöytään.

Pari tuntia ja pöytään.

Täyte valmistetaan freesaamalla sipuleita voissa hetki, lisäämällä jauheliha ja paistelemalla ainekset kypsiksi.  Paistamisen aikana maustelen seoksen suolalla, mustapippurilla ja paprikalla. Kun lihat paistuvat, raastan kolme punajuurta aivan hienoksi raasteeksi ja lisään raasteen pannulle hunajan kera. Siis siinä vaiheessa, kun jauheliha jo kypsää. Mikä upean värinen täyte tästä syntyykään! Paistelen seosta vielä joitain minuutteja. Sitten seos saa hetken jäähtyä ennen kuin lisäätään loput aineet eli kanamuna ja persiljasilppu.

Tämä täyte on lihaisa, riisit ja ohrat jäivät nyt rannalle.

Silkkaa silmänruokaa.

Silkkaa silmänruokaa.

Sitten kaalinlehti leikkuulaudalle, täytettä pari ruokalusikkallista päälle  ja kirjekuorimainen paketointi. Sen verran takaraivossa nakuttaa männä vuosien kaalikammo, että en rullaa kaalia moneen kertaan täytteen ymärille, vaan yksi kerros riittää. Ja tässä tapauksessa se on esteettisestikin tärkeää. Keittäessä lähes läpinäkyväksi kiehuneen kaalin sisältä loistaa tummaa liila. Kaunista.

Lopuksi sekoitan 1/2 dl vaahterasiirappia ja 1/2 dl kaalinkeittolientä, valelen kääryleet tällä seoksella ja laitan kaunottaret uuniin paistumaan. Ensin 200 asteeseen n. 15 minuutiksi ja sitten vielä 175 asteessa puolisentoista tuntia. Valelen kääryleitä vielä paiston aikana tarvittaessa keittoliemellä.

Nämä kääryleet ovat lempeän kaalisia, hieman makeita eikä näiden kanssa tarvitse puolukkahilloa. Pala tummaa leipää ja vähän vihreää rinnalle.

Nyt kello ei ehtinyt nakuttaa eikä aika kulua. Sain hetkessä syötyä kolme käärylettä, meniköhän edes minuutti per yksilö..

Kategoriassa: arkiruoka, liha ja riista, Pääruoat, Reseptit, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: kaalikääryleet, kaaliruokia, punajuurikaalikääryleet

Onneksi on uunivihannekset

4.9.2013 by Mari

Väripläjäys.

Väripläjäys.

Onko helpompaa kuin nakata muutamia vihanneksia uuniin? Ruoka valmistuu kuin itsekseen. Ja vihanneksiin paahtuu herkullinen maku.

Niinä päivinä, kun väsymys painaa ja inspiraatio on kateissa, katson, mitä vihanneksia kaapista löytyy. Uuni päälle, vihanneksiin hieman oliiviöljyä ja sormisuolaa ja sinne vaan uuniin paahtumaan.

Parsakaali ja kukkakaali tuoksuvat uunissa useasti. Nyt kaapissa oli bataatti ja maissia. Niistä syntyi kauniin keltainen lisuke.

 

Ja lihansyöjällekin purtavaa.

Ja lihansyöjällekin purtavaa.

Paahdetut uunivihannekset
4 hengelle

1 iso bataatti
2 esikeitettyä maissia
pieniä, oransseja ja keltaisia tomaatteja kourallinen
valkosipulia
hunajaa
yrttejä
sormisuolaa

Leikkaa vihannekset mukavankokoisiksi lohkoiksi. Sekoita kulhossa oliiviöljyä, hieman hunajaa ja muutama murskattu valkosipulinkynsi sekä n. teelusikallinen sormisuolaa. Pyörittele kasvikset öljyseoksessa ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda kypsiksi 225 asteessa n. 20 minuutin ajan. Ripottele valmiiden vihannesten päälle yrttejä; basilikaa, rucolaa, persiljaa. Mitä nyt sattuu löytymään. Tarjoa vihanneksia vaikka paistetun kananrinnan kanssa, jonka olet maustanut suolalla, pippurilla ja savupaprikalla.

Tästä voi sanoa, että hyvää ja helpolla.

Muita vegeviikon ruokia:
Punajuuri-chorizopyttipannu
Kesäkurpitsakeitto

Kategoriassa: arkiruoka, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: helppoa arkiruokaa, juureslisuke, lisuke kanalle, lisuke lihalle, uunijuurekset, uuniruokaa, uunivihannekset

Vihreä soppa

3.9.2013 by Mari

Siis mikä keitto?

Siis minkä värinen?

Sätin viimeksi kesäkurpitsaa mauttomaksi ja kiltiksi. En nyt ollut niin tosissani.

Ja sen huomasi moni muukin, jotka testasivat superherkullista kesäkurpitsalasagnea. Kehuja tuli runsaasti. Kiitos niistä!

Tähänkin soppaan laittaa mielellään lusikkansa. Kilttiys häviää pienen viinilorauksen myötä. Ja maussa maistuu minttu. Mä itse aina kaipaan keittoon jotain suuntuntumaa, jotain purtavaa. Nyt pilkoin päälle värin ja rapeuden tuojaksi porkkanaa.

No kesäkurpitsapa hyvinkin.

Kyllä siitä vihreä tulee.

Kesäkurpitsakeitto
4 hengelle

3 isoa luomukesäkurpitsaa (yhteensä n. 1 kg)
3 pientä luomukeltasipulia tai puolikas jättisipulista
30 g voita
5 dl kasvislientä hyvästä fondista
2 dl valkoviiniä
1, 5 tl sormisuolaa
mustapippuria
2 tl tuoretta minttua pilkottuna
125 g mascarponea
pari porkkanaa kuutioituna pieniksi

Laiskan lempeä.

Laiskan lempeä.

Pilko kesäkurpitsa ja sipuli lohkoiksi. Freesaa niitä hetki voissa, kunnes ne pehmenevät ja kypsyvät. Mittaa vesi ja kasvisfondi kattilaan vihannesten seuraksi ja anna keittoainesten kiehua, kunnes kesäkurpitsa ja sipuli ovat läpikypsiä. Lisää silputut mintun lehdet ja soseuta ainekset sauvasekoittimella sileäksi. Lisää suolaa, mustapippuria ja valkoviiniä parisen desiä. Sekoita lopuksi joukkoon mascarponea, kuumenna vielä ja annostele lautasille. Koristele pikkuisilla porkkanakuutioilla.

Luomua. Molemmat.

Luomua. Molemmat.

Osallistun tällä reseptillä Pernod Ricardin bloggaajille suuntamaan kasvisruokareseptikisaan, jossa etsittiin sopivaa ruokaa Jacob’s Creek Earth-Vine-Grape -luomuchardonnaylle. Tämä luonnonmukainen tönikkäviini oli yllättävän raikas ja sitruunainen Chardonnay, joskin jälkimaussa oli mukavasti paksumpaa tammisuutta. Hyvin voisin napata tämän mukaan mökille, jos isompi kaveriporukka tulossa käymään.

Kuitenkin sen verran raikkautta ja tuoreutta tämä viini uhkui, että päädyin kirpeän lempeään keittoon, jossa viini raikastaa makua, mutta mascarpone pyöristää kärjen. Juuri Chardonnaylle sopivaksi.

Ei hassumpi tuotos, tämä keitto, eikä tuo viinikään.

Muita vegeviikon ruokia:
Punajuuri-chorizopyttipannu

Kategoriassa: arkiruoka, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: hyvä kasvisruoka, kesäkurpitsakeitto, luomuvalkoviini, yritysyhteistyö

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 84
  • 85
  • 86
  • 87
  • 88
  • 89
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...