Jotain maukasta

ruokablogi

Se olis kukkakaalia nyt

by

Jos joka maanantai olisi näin värikäs.

Jos joka maanantai olisi näin värikäs.

Keittomuodossa tällä kertaa. Hempeää, niin hempeää.. Mutta mikäs oranssi tuolla vilkkuu.

Polkaisen arkiviikon käytiin pehmeänmakuisella kukkakaalikeitolla. Kohta toripöydät notkuvat niitä nyrkinkokoisia, ensimmäisiä. Tämä kaali ei ollut vielä tuota kategoriaa, vaan iso kaali, puolikas jalkapallosta. Ei muuta kuin keitoksi.

Ja vink, vink. Tätä keittoa kannattaa tehdä melkein pelkästään tämän keiton kanssa tarjoiltavien rapsakoiden juustolastujen takia. Maista, niin ymmärrät.

Kukkakaalikeitto

1 kukkakaali
ison sipulin puolikas
2 isoa valkosipulinkynttä
5 dl vettä
2 rkl kanafondia
2 tl maldonia
1,5 dl maitoa
oliiviöljyä
mustapippuria

Leikkele kukkakaali paloiksi. Kuori ja pilko puolikas isohko sipuli ja purista valkosipulinkynnet.  Freesaa sipulisilppua ja valkosipua, kunnes on pehmenneet. Lisää vesi, fondi, suola ja kukkakaalinpalat. Keitä kypsäksi. Tämä vie noin 15 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja soseuta kukkakaali pehmeäksi, sileäksi keitoksi. Lisää maitoa sen verran, että koostumus on sopiva, n. vajaan parin desin verran. Tarkista vielä suola ja mausta mustapippurilla.

Cheddarsipsit. Järjettömän helppoa ja järjettömän herkullista. Ja mikä väri. Sitä syö silmillään.

Tänne mulle heti kaikki.

Cheddarsipsit

aitoa, englantilaista cheddaria
savupaprikaa tai paprikajauhetta

Raasta cheddar karkeaksi raasteeksi. Laita raastetta pellille ohuelti, n. ruokalusikallinen per lastu. Ja jätä leviämisvaraa. Laita juustokeot uuniin 200 asteeseen ja paista n. 6-8 minuutin ajan. Ainoa, missä pitää olla tarkkana, on se, että lastujen tulee säilyttää alkuperäinen väri.

Jos oranssi väri muuttuu terrakotaksi, ovat sipsit päässeet liian kypsiksi ja maku on  kitkerä. Huomioi myös se, että lastut kypsyvät vielä kuumalla pellillä uunista tulonsa jälkeen.

Täytyy vaan pitää itsensä oikein kurissa, ettei vedä koko peltiä tyhjäksi ennen kuin keitto ehtii lautaselle. Niin namia. Ihan perjantairuokaa. Mutta kun tekee kukkakaalikeittoa lisäksi, saa näitä raksuja syödä luvan kanssa jo maanantaina..

Lintujen ruokaa?

by

Supppperia.

Supppperia.

No ei sitten ollenkaan. Vaikka siemenistä onkin kyse. Kvinoa on superruokaa. Ja hyvää sellaista.

Hirveä nälkä. Nyt ruoka. Pastaa, riisiä, ääh, ei. Jotain terveellistä, mieluiten. Uudenvuodenlupauksena päätin kokeilla kaikkea terveellistä tässä muun ruoanlaiton sivussa. Paras tuttavuus tähän mennessä on tämä kvinoa. Nykyään en syö salaatin salaattia ilman näitä piskuisia, maukkaita siemeniä.

Kvinoaa salaatissa, paahdettua kvinoaa, rapeita vihanneksia ja sieniä. Ja pestoa. Sillä pestoa kvinoa rakastaa. Vai olenkohan se minä? Sekoitan joukkoon vihreää tai punaista, aivan sama. Hyvää tulee. Kvinoa saa muuallakin suitsutusta. Supervilja, proteiinipommi, terveysruoka. Mutta se eroaa kaikesta tylsän terveellisestä siinä, että se on aidosti maukasta. Ja monipuolinen käyttää.

Pienet ja rupuiset.

Pienet ja rupuiset.

Erikoista, mutta nämä kvinoan siemenet ovat pinaatin sukulaisia. Kvinoa ei siis ole vilja, vaikka siitä puhutaan samassa lauseessa kuin kokojyvätuotteista. Ja mikä parasta, se kypsyy nopeasti. Eilen olin kuolla nälkään kokojyväbasmatia keitellessä. Vartti mennyt, vartti vielä. Oi voi. Kvinoa kypsyy vajaassa vartissa.

Kvinoapesto
2 hengelle

1 dl kvinoa (määrä triplaantuu keitettäessä)
1/2 prk vihreää pestoa (n. 125 g)
puolikuivattuja tomaatteja tai aurinkokuivattuja purkista koristeeksi

Huuhtele kvinoa ja keitä ohjeen mukaan suolavedessä. Sekoita pesto kvinoaan ja koristele annos mehevillä puolikuivatuilla tomaatinlohkoilla.

Seisovaan pöytään olen jo muutamaan otteeseen tehnyt ruokaisan ja kaikissa väreissä hehkuvan kvinoasalaatin. Vieraat tykkää. Uusi löytöni on muuten myös tuo cosmopolitansalaatti, todella vihreää ja rapeaa. Pysyy raikkaana ja narskuvan rapeana, vaikka odottaisikin vieraita hetken jo valmisteltuna.

Käykääs kimppuun.

Käykääs kimppuun.

Kvinoasalaatti
8 -10 hengelle

3 dl keitettyä kvinoaa
1/2 prk punaista pestoa
2-3 cosmopolitan tai 5 caesarsalaattia
vuonankaalia tai muita salaattiseoslehtiä
1 parsakaali
1 iso keltainen paprika
pari kourallista puolikuivattuja/aurinkokuivattuja tomaatteja
1 porkkana
nippu retiisejä

Sitruunakastike:

1 osa sitruunamehua, n. 1/2 dl
2 osaa hyvää sitruunalla maustettua oliiviöljyä, n. 1,5-2 dl dl
1 rkl Dijon-sinappia
ripaus sokeria
Maldon-suolaa
mustapippuria
hieman raastettua sitruunan kuorta

Kaikkea vehreää.

Kaikkea vehreää.

Sekoita keitettyyn kvinoaan punainen pesto ja anna seoksen jäähtyä. Leikkaa salaatti suikaleiksi ja paprika kuutioksi. Höylää juustohöylällä porkkanasta ja retiisesistä ohuita lastuja. Leikkaa parsakaalin varsi renkaiksi ja irroittele nuput pieninä kimppuina. Kokoa salaatti laakeaan vatiin, alle ensin salaatteja, sitten paprikaa ja parsakaalia, muutama porkkana- ja retiisilastu, lisää salaattia ja päälle lopuksi kvinoaa, puolikuivattuja tomaatteja, vuonankaalia, parsakaalinnuppuja ja porkkana- sekä retiisilastuja. Tarjoa sitruunaisen salaatinkastikkeen kanssa. Kastike valmistuu sekoittamalla sinappiin mausteet, sitruunan mehu ja sen jälkeen lisäämällä vähitellen öljy kastikkeen joukkoon, samalla koko ajan sekoittaen.

Tämä salaatti hehkuu noutopöydän värikkäänä niittynä ja sopii erinomaisesti savustetun lohen kanssa. Vielä vähän tuoretta leipää kylkeen ja muutama juusto. Kevään noutopöydän antimet on kasassa.

Kun johonkin ruokaan tykästyn, tuppaan laittamaan sitä viikottain. Tai ehkäpä jopa joka toinen päivä? Ei kenties niin mukavaa muille ruokailijoille. Tällä hetkellä joka tuutista tulee kvinoaa ja ah, chili con carnea.. Onneksi tämä on ohimenevää. Kyllä mä kohta kyllästyn..

 

 

Kahvipöydässä vihertää – avokadolevite

by

Tuliko kevät?

Ehkä jotain vihreää?

Keväinen Stokis oli kaikkea muuta kuin keväinen. Tai vihreä. Talvi siellä oli, ihan niin kuin täälläkin. Hrr..

Mutta illalla lämpeni. Ällistyttävän upea keikka. Lana del Rey nousi Annexetin lavalle ja hallista räjähti katto irti. Se on jo monta kertaa todettu, että ruotsalaiset osaavat olla hyvä keikkayleisö. Meno on vapautuneempaa, jopa villiä Suomeen verrattuna. Tunnelma oli katossa. Katso vaikka.

Kahvipöydässä vihertää.

Kahvipöydässä vihertää.

Ja vaikka tämä ei ollut erityisesti ruokaan keskittyvä matka, niin kyllähän Tukholmassa syö hyvin. Etenkin itseä ilahduttaa husmanskostia, perinneruokaa myyvät pienet ravintolat, johon paikalliset jonottavat. Takuu siis hyvästä ruoasta. Ja hinta-laatusuhde on todella kohdallaan. Tällaista lisää tänne meillekin.

Mutta takaisin arkeen ja keskelle viikkoa. Talvista maisemaa katsellaan ikkunan takaa ja nautitaan avocadolevitteellä voideltua, paahdettua reissumiestä. Jotain vihreää silmät alkavat jo kaivata. Kyytipoikana kuppi kuumaa kahvia. Ilkeäisikö tuonne ulos ollenkaan?

Ruohoa omasta takaa.

Ruohoa omasta takaa.

Avocado-krassilevite

2 pientä avocadoa
2 rkl krassia
1/2 sitruunanmehua
1/2 tl jauhettua kuminaa
ripaus sitruunasormisuolaa

Aja avocado, krassinlehdet ja sitruunanmehu sileäksi tahnaksi tehosekoittimiessa. Mausta ripauksella suolaa ja kuminaa. Nauti vastapaahdetun tumman leivän kanssa. Ah, arkikin maistuu jälleen..

Matkavinkki:
Keikasta johtuen asuin Globenilla sijaitsevassa Quality Hotel Globessa. Siisti hotelli erinomaisella buffetaamiaisella. Vieressä pieni ostoskeskus ja useita ravintoloita. Hotellivierailla on Wifi käytössä, siitä plussaa. Niin, ja hotellin ravintola on viihtyisä ja sieltä saa erinomaisen burgerin!