Pekoni kaupasta, nokkoset kotimetsästä.

Äitienpäivänä tärkeintä on yhdessäolo. Hyvänä kakkosena maittava ruoka. Ne on helppo yhdistää.

Menin tässä muutama viikonloppu sitten ystävien luokse kylään. Mukana pullo Duval Leroyn shampanjaa, tuoreita nokkosia, pekonia ja hyvää, italialaista risottoriisiä. Ystävät saapuivat töistä, poksautettiin herkullinen, lempeän hunajainen kuohuva auki ja siirryin hellan ääreen risoton kokkailuun.

Risotto oli menestys. Päätin heti, että tämä on äitienpäiväruokaa: ajankohtainen, sillä nokkoset juuri parhaimmillaan, lämmittävä näin kurjilla keleillä ja tärkeimpänä tietysti – kaikin puolin maukas ruoka. Koko jutun juju on mausteeksi lisätty sitruunankuori. Wau, minkä twistin se tuo makuun!

Samoin tykästyin tuohon shampanjaan ja sitä kaavailen alkujuomaksi.  Tässä shampanjassa oli sellaista pyöreyttä ja sitä paahtoleipää, joka miellytti.  Ei mitään irvistelyjuomaa. 

Parsa nyt kuuluu vaan kevään kattauksiin. Tällä kertaa sen voisi valmistaa uunissa gratinoiden.

Alkupala tai lisuke.

Kevään sävyä lasissa.

Kevätpöydässä pitää olla väriä. Ja risotolle juoma. Viinilasissa helmeilee uutukainen roseeviini, Wolff Bass Yellow Label roseeviini, hedelmäinen ja upean värinen juoma. Hedelmäisyys pelittää hyvin yhteen pekonin suolaisuuden kanssa. Ja sanoinko jo jotain siitä väristä?

Jälkiruokaa? Tottahan toki. Nyt kaupoista – ja joillain onnekkailla myös omasta maasta – löytyy jo nuoria, kotimaisia raparperinvarsia. Simppeli, mutta maistuva jälkiruoka syntyy uunipaahdetuista raparpereista vaniljajäätelön tai vanilja-jugurttikastikkeen kanssa.

Kevään airut.

Oma toiveeni äitienpäiväksi oli, että kokkaamme kaikki yhdessä. Hauskaa pitäen, musiikkia kuunnellen ja yhdessäolosta nauttien. Perheen yhteistä aikaa vaalien, kuten syksyllä ilmestyvässä Sitä parempi soppa-kirjassanikin kannustetaan tekemään.  Se on sitä paljon puhuttua laatuaikaa parhaimmillaan.

Viime äitienpäivänä nautiskeltiin parsakeittoa ja raparperipannacottaa.