Vielä yksin.
Jotain se odottaa.
Se on tumma, intensiivinen, räjähtäväkin. Ja pippurinenkin, kyllä. Se hehkuu voimakasta lämpöä.
Se tuijottaa tummilla silmillään, lakki syvällä päässään. Ja odottaa. Odottaa.
Matsu. Se on japania ja tarkoittaa odottaa. Sen verran vielä muistan opiskeluajoilta watashi wa herushinki no daigaku no gakusei desu-lausahduksen lisäksi.
Intensiivinen ote.
Matsu on jäänyt mieleen todennäköisesti siksi, että joka tunnilla olisin voinut viittoa supertehokkaalle Noriko-opettajallemme, että matsu, matsu kudasai, en pysy perässä.
——
No nyt!
Mutta mitä se odottaa? Mitä se vartoo? Se odottaa lihaa. Grillistä, pannulta, padasta. Maukkaana, herkullisena ja mausteisena. Makkarana, pihvinä tai kyljyksenä. Sopivan punaisena, sopivasti kypsennettynä. Meheväksi laitettuna.
Ja Matsu antaa viimeisen silauksen.