Jotain maukasta

Koko viikko vegenä

2.9.2013 by Mari

Juuresystäväni.

Viikonloppuna leivoin kuutisentoista tuntia. Sukujuhlat nimittäin.

Maukkaita kakkuja syntyi. Mutta nyt ei juuri tee mieli inspiroida keittiössä. Luoda uutta. Mutta hyvää arkiruokaa siellä syntyy, kuitenkin. Tämä viikko menee vihannesten merkeissä.

Ei nyt vegetaristina kuitenkaan. Vaan listalla on runsaasti vihanneksia ja seurana tarjotaan myös kalaa, kanaa ja makkaraa. Mutta joka päivä pääosassa loistaa vihannes tai juures.

Värikästä viikkoa.

Ma on punajuuripäivä
Ti on kesäkurpitsapäivä
Ke on bataattipäivä
To on ruusukaalipäivä
Pe on papupäivä

Vihannekset tulevat helposti mukaan arkeen, kun inspiroi pastan ja riisin sijaan jotain värikästä. Näin vaihteeksi.

Chorizo potkii tulisesti.

Punajuuripyttipannu
4 hengelle

5-6 chorizo-raakamakkaraa (Esim. Wurstin chorizo Portuquese on sopivan napakan makuinen)
4-5 punajuurta
3-4 palsternakkaa
oliiviöljyä
2 makeaa sipulia
tuoretta timjamia
sormisuolaa
mustapippuria
voita

Leikkaa palsterkankka ja punajuuret sopivan kokoisiksi lohkoiksi. Lämmintä uuni 225 asteeseen. Laita palsternakat ja punajuuret leivinpaperin päälle pellille, lorauta päälle hieman oliiviöljyä, sekoittele ja ripota päälle sormisuolaa. Pidä palsternakat erossa punajuurista, jotteivat ihan värjäänny. Kypsennä haarukkapehmeiksi 225 asteessa noin 15 minuutin ajan.

Pilko tällä välin sipuli lohkoiksi, kuumenna iso paistinpannu, sulata siinä hippunen voita ja purista chorizolihat ulos kuorestaan kuin siskonmakkarat pannulle paistumaan. Lisää sipulilohkot ja paistele kypsiksi.

Melkein voisi nuolla.

Kun juurekset ovat valmiita, siirrä makkarat ja sipulinlohkot sivuun ja paista nopeasti chorizonrasvassa myös punajuuret ja palsternakat. Edelleen pidä punajuuri erossa muista raaka-aineista. Lopuksi lisää n. rkl tuoretta timajamisilppua, rouhi päälle mustapippuria, nostele kaikki ainekset kevyesti sekaisin ja vie tarjolle. Mikäli haluat tuhdimman setin, paista jokaiselle vielä kanamunat päälle.

Tämä vasta on hyvää! Lempiruokaa.

Huomenna pöytään kannetaan lempeän kirpeää kesäkurpitsakeittoa. Muista ostaa sitä varten sipulia, minttua, pari porkkanaa ja mascarponea. Ja tietysti niitä kesäkurpitsoja.

Asfalttipiknik

30.8.2013 by Mari

Ei nurmea.

Tämä pullo halusi ulos. Sinne se sitten vietiin.

Mutta nurmi oli märkä ja kellastuneiden lehtien peitossa. Palasimme kotiin ja laitoimme viinille sen arvoista ruokaa.

Pannonica on raikas ja positiivinen, itävaltalainen tuttavuus. Grüner Veltlinereiden vannouteena ystävänä tämä kolmen rypäleen – Sauvignon Blanc, Grüner Veltlinerin ja Pinot Blancin – yhdistelmä kiinnosti. Mikä maku sieltä mahtaa pompata esiin?

Raikas kokonaisuus.

Maku oli monivivahteinen, mutta mikään rypäle ei hypi toistensa silmille. Jonkinlaisia piikikkäitä Sauvignon Blancin jälkikaikuja maussa on, mutta taitaa tuo Grüner Veltliner pyöristää näiden kahden muun kirpsakamman maut ? Viini oli mukavalla tavalla matta. Maussa oli kivasti mineraalisuutta, pehmeyttäkin.

Lehdet kertovat syksystä.

Tuorutta ja freesiyttä lasillinen. Viini, joka maistuu sellaisenaan, mutta kyydittää myös hienosti syksyisiä kepeitä kasvisruokia, kuten vaikka tätä makuja tulvivaa ihanuutta, ruusukaalipestopastaa.

Onneksi vielä ei ole niin viileää ja syksyistä, että jo olisi alkanut punaisten viinien valtakausi. Aurinkoa riittää ja vaaleaa voi hyvin kaataa lasiin. Siitä mä pidän.

Pisteletkö pestoa purkista?

28.8.2013 by Mari

Näitä kaupasta.

Älä pistele enää. Tee se itse kotimaisista juureksista tai vihanneksista. Tulee lähes täydellistä. Kuulemma.

Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt vihreän, basilikan aromeja uhkuvan peston päälle. En itsetehtynä enkä purkkiruokana. Mutta pesto ideana on kiva ja se tarttuu mukavasti narupastaan kiinni. Näin pasta-annoksesta tulee maukas.

Siksi mulla onkin omat ässät hihassa: punainen punajuuripesto ja vihreä ruusukaalipesto. Jos tykkäsit – kuten niin moni näytti tykkäävän – kesäkurpitsalasagnestani, niin kokeile myös näitä. Takaan, että et tule pettymään. Näillä saat vähän tuuletusta arkiruokaan. Eikä vie kauaa.

Ruusukaaleja olen himoinut koko kesän ajan. Se on lempikaalini, mutta satokausi kotimaisilla taitaa olla vasta näin syksyllä. Ainakaan en löytänyt näitä kaupasta kuin vasta nyt. Mutta odotus palkittiin. Nyt sain rouskuvan rapeita, kotimaisia pikkukaaleja pestoa varten.

Sitten soseeksi.

Ruusukaalipesto
6 hengelle

400 g ruusukaaleja
1,5 dl raastettua pecorinoa
2 valkosipulinkynttä
1/4 dl oliiviöljyä
1/4 dl valkoviiniä
ripaus suolaa
1/2 dl cashewpähkinöitä
1 kourallinen kehtipersiljaa

oliiviöljyä paistamiseen
hyvää, tummaa pastaa

Poista ruusukaaleista mahdolliset huonot lehdet, kanta ja halkaise ne. Kuori valkosipulinkynnet. Kuumena loraus oliiviöljyä pannulla, paista ruusukaaleja ja valkosipuleja n. vajaan kymmenen minuutin ajan, kunnes ovat hieman kypsyneitä, mutta eivät läpipehmeitä. En muuten ymmärrä, miksi ruusukaalit aina keitetään läpikypsiksi, pehmeiksi lölleröiksi. Parhaimmillaan ne ovat pinnalta rapeiksi paistuneina, mutta sisältä vielä rouskuvan rapeina. Makunsa kullakin.

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja aja pestoksi. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä, mikäli pesto on liian paksua. Se saa tosin olla melko tahmeaa, näin se tarttuu juuri sopivasti pastaan kiinni.

Laitan tämän peston kanssa hyvää italialaista tummaa spagettia. Se sopii makuun kuin, heh, nenä päähän. Sekoita pesto valmiiksi pastaan, laita pasta tarjolle isoon astiaan ja koristele annos vielä ruusukaalin lehdillä.

Muuten, viini, joka sopii somasti tämän peston kanssa, on pitkäripaisen itävaltalainen uutuus, Pannonica. Tätä lorautin itse pestoon ja sittemmin myös lasiin. Tästä kivasta kolmen rypäleen viinistä lisätunnelmia perjantaina.

Punajuuret. Mitä tässä nyt voi sanoa. Ne ovat jo pelkästään niin syvän syksyisen värisiä, että niistä on vain pakko laittaa ruokaa. Tämä pastakastike on todella upeanväristä ja paistettu pekoni tuo uunissa makeutuvan punajuuren makuun hienosti suolaista kärkeä. Tästä pastasta mulle todetiin, että tämähän on melkein täydellistä. Melkein? Höh, ei tässä kyllä parantamisen varaa enää ole. Niin herkullista tämä vain on.

Ja hyvää pastaa kiehumaan.

Punajuuripesto
4 hengelle

6 siivua pekonia
3 pientä valkosipulia
1 tl sormisuolaa
3 punajuurta
mustapippuria
oliiviöljyä

Vanhaa pecorinoa ja yrttejä koristeeksi päälle

Leikkaa valkosipulit leveyssuunnassa halki, kuori ja lohko punajuuret. Pyörittele punajuuripalat oliiviöljyssä ja sipaise valkosipulien päälle myös hieman öljyä. Paahda vihannekset kypsiksi 200 asteessa.

Paista tällä välin pekonit rapeiksi ja rasvattomiksi. Kun punajuuret ovat läpipehmeitä -testaa tämä haarukalla- ota ne pois uunista. Puristele valkosipulinkynnet ulos kuoristaan ja laita kaikki ainekset – pekoninpalat, punajuuret, valkosipuli, mausteet ja oliiviöljy – tehosekoittimeen ja aja paksuksi pestoksi.

Keitä hyvää italialaista spagettia peston kaveriksi, pyörittele pasta pestossa ja annostele jo valmiiksi lautasille. Koristele näteillä yrteillä. Raasta vielä vanhaa pecorinojuustoa tarjolle. Se kruunaa tämä soosin maun.

No, vielä tekee mieli ostaa purkkipestoa? Vai joko on ostoslista tuunattuna?