Ei nurmea.
Tämä pullo halusi ulos. Sinne se sitten vietiin.
Mutta nurmi oli märkä ja kellastuneiden lehtien peitossa. Palasimme kotiin ja laitoimme viinille sen arvoista ruokaa.
Pannonica on raikas ja positiivinen, itävaltalainen tuttavuus. Grüner Veltlinereiden vannouteena ystävänä tämä kolmen rypäleen – Sauvignon Blanc, Grüner Veltlinerin ja Pinot Blancin – yhdistelmä kiinnosti. Mikä maku sieltä mahtaa pompata esiin?
Raikas kokonaisuus.
Maku oli monivivahteinen, mutta mikään rypäle ei hypi toistensa silmille. Jonkinlaisia piikikkäitä Sauvignon Blancin jälkikaikuja maussa on, mutta taitaa tuo Grüner Veltliner pyöristää näiden kahden muun kirpsakamman maut ? Viini oli mukavalla tavalla matta. Maussa oli kivasti mineraalisuutta, pehmeyttäkin.
Lehdet kertovat syksystä.
Tuorutta ja freesiyttä lasillinen. Viini, joka maistuu sellaisenaan, mutta kyydittää myös hienosti syksyisiä kepeitä kasvisruokia, kuten vaikka tätä makuja tulvivaa ihanuutta, ruusukaalipestopastaa.
Onneksi vielä ei ole niin viileää ja syksyistä, että jo olisi alkanut punaisten viinien valtakausi. Aurinkoa riittää ja vaaleaa voi hyvin kaataa lasiin. Siitä mä pidän.