Kyllähän se niin on, että hyvä ruoka tekee tyytyväiseksi.
Synnyttää jopa ruokakooman, kuten pöytäseurueessani todettiin ’Speltillä luonnollisesti parempaa’-kirjan julkkareissa.
Ruokakooma. Euforia. Jossain tällaisten välimaastossa kelluin, kun astelin pois Kluuvin ravintola Armaasta, missä julkkarit pidettiin. Hymy oli korvasta korvaan. Taidan ihan rakastaa spelttiä!
Sillä speltti oli päivän sana. Olen – näin voi jo varmaan sanoa – ystävystynyt Sunspeltin puuhamiehen ja omistajan Kari Kaipaisen kanssa. Meitä yhdistää rakkaus rehtiin ja rehelliseen, konstailettomaan ruokaan. Ja spelttiin sekä kvinoaan. Miksikö itse siirryin spelttiin? Siitä kirjoittelin jo alkuvuodesta.
Työstimme Karin kanssa samaan aikaan keittokirjojamme, joissa yhdistävänä punaisena lankana on speltti. Itse käytän lähes pääsääntöisesti spelttiä ruoanlaitossa ja leivonnassa.
Oma teokseni putkahti julkisuuteen jo elokuussa ja Karin kolmatta tuotosta juhlistettiin eilen.
Ensisilmäyksellä ihastuin speltti-kirjaan. Trendikäs ja keveä ulkoasu yhdistettynä huippukokkien luomiin resepteihin speltistä, ja vähän myös kvinoasta, toimii. Helposti lähestyttävää ja rentoa näin päällisin puolin, niin kuin pitääkin.
No, okei. Oli siellä frittijäkälää yhdessä reseptissä, mutta pääsääntöisesti kirjan reseptit houkuttelevat kokeilemaan.
Kirjassakin reseptiikkaa luonut, kyseisen ravintolan omistaja Heikki Ahopelto sekä Kuusamosta asti pääruokaa valmistamaan saapunut Jarmo Pitkänen loihtivat eteemme viisi erilaista spelttiä hyödyntävää annosta kirjan resepteistä.
Mitä herkkuja!! Spelttihummus ja mustikka-spelttinäkkäri – aivan järjettömän hyvää. Mikä idea soseuttaa spelttisuurimot ja maustaa ne tahilla. Oh my!
Pääruoaksi pienen pienistä ahvenista tehty ahvenconfit. Kyllä, luit aivan oikein. Ahvenconfit eli kolmisen tuntia 120 asteessa haudutetut pikkuahvenet muuttuvat suussa sulavan pehmeiksi, ruodot häviävät ja kaiken voi syödä. Tämän lisukkeena helmispelttiä ja vähän vihreää. Aivan käsittämättömän herkullista.
Ja se jälkiruoan sulosointujen sinfonia. Spelttilakukakkua ja kypsää, tumma portviiniä. Kerrassaan mainio yhdistelmä. Lakritsi ja portviini. Pitäkää mielessä joululla.
Ja muutama sana tuosta ravintola Armaasta. Armas sijaitsee Kluuvissa, kellarikerroksessa, mutta hieman hankalasta sijainnista viis, jos ruoka on näin makoisaa. Lähiruokaa, bistrotyylisesti, konstailematta. Plussaa vielä pientuottajien viineistä, joita ei Alkon hyllyiltä löydy. Lounas täytyy vielä testata!
Pöytöseurueessamme huokailimme ja totesimme, että ruoka näyttää rehdiltä ja maistuu jumalaiselta. Ei mitään piperrystä, mutta, ah, niin hyvää. En voi kuin kiittää!
Iltasella vielä selailin kirjaa ennen nukkumaanmenoa ja aion tehdä ainakin sitä spelttihummusta, ahvenconfitia, kookos-talkkunajäätelöä, puhumattakaan spelttilakubruleesta..
Houkuttelevia reseptejä on monia. Ehkä eniten ihastuin resepteihin, jotka Arto Rastas oli luonut. Paljon kalaa ja mielenkiintoisia ideoita.
Kirja uppoaa tällaiseen spelttifanaatikkoon kuin veitsi voihin, mutta se sopii mainiosti kaikille speltistä ja yleensä ottaen terveellisemmästä ruokavaliosta kiinnostuneille tai kokeilunhaluisille. Koska eihän se speltin käyttö mitään rakettitiedettä ole. Todellakaan.
Syökää spelttiä, ihmiset!
Testaa vaikka:
Spelttipannukakut
Speltti-punajuuririsotto
Kurpitsakakku
Banaani- ja suklaagranola spelttihiutaleista
Mustaherukkakakku
Spelttiblinit
Bataattivohvelit
Omena-valkosuklaamuffinssit
Tomaattipizza
Portobello-punajuurihampurilaiset
Spelttimunkit
