Viimeisin villitys.

Olin ehkä vähän tuhma. Postasin raparperikakun ohjeen ilman tätä – no sanotaan nyt vaikka että – jumalaista siirappia, joka nostaa kakun maukkauden potenssiin sata. Tai jotain.

Nyt lukijat ovat testailleet kakkua ja kiitoksia on sadellut. 

Mutta entä jos olisivat testanneet tämän siirapin kera, niin kuin kuuluikin? Sillä voin silmät kirkkaina väittää, että tämä siirappi on parasta, mitä raparperista saa aikaan. Ja se on paljon sanottu se. Sillä raparperirakkauttani ei voita juuri mikään.

Paisti ehkä rakkaus erilaisiin itse keiteltyihin siirappeihin. Juuri aion hypätä Jopon selkään ja hurauttaa mökkitietä pitkin jonnekin metsään ja poimia kuusenkerkkiä. Uusi siirappiplaatu kokeiluun.  

Olen jotenkin uudelleenhurahtanut hortoiluun, sillä todella hortoilin lapsuudessa Långvikin metsissä pienestä pitäen. Myös äitini oli jonkin sortin esihortoilija, sillä hän  valmisti salaattia voikukan lehdistä ja kannusti testaamaan voikukan juurista tehtyä kahvia. Testasin, pahaa oli. Partiossa taasen kerättiin vadelman ja koivunlehtiä, jotta saatiin aamuteetä. Ja se olikin ihan maukasta juomaa se.

Muistan, kuinka sisarusten kanssa katsoimme kieroon pöytään kannettuja, parsamaisesti valmistettuja horsman norjia varsia. En ymmärtänyt yhtään, tuolloin nuorena hupakkona.

Herkkupullo.

18-vuotiaana karistin kuusenneulaset hiuksista, vaihdoin kumpparit korkkareihin ja hortoilin useampia vuosia Uudenmaankadulla ja yliopiston käytävillä. Mutta nyt, ruoan täyttäessä 99  prosenttia aivokapasiteetistani, olen löytänyt sen pikkuhortoilijani uudestaan. Hortoiluhan on lähes yhtä hauskaa kuin sienestys. Yhtä jännittävää.

En oikein edes huomannut, mistä tämä innostus tänä keväänä kaivautui esiin. Oliko kimmokkeena kevään ensimmäiset nokkoset? ELO-säätiön villiyrttiviikot? Sami Talbergin Villiä ja valloittavaa-kirja? En tiedä. Mutta nyt hortoiluttaa niin penteleesti. Aika hauska tunne.

Näin kesän tultua ja työpisteen siirryttyä mökkimetsän keskelle, olen kartoittanut, mitä kaikkea purtavaa lähiseuduilta löytyykään. Ja nythän löytyy vaikka mitä!

Horsmista keitin muhennoksen jussina loimulohelle, keräsin luonnonorvokkeja jälkkärin koristeeksi, nyhdin suolaheinän lehtiä salaatti-aineksiksi. Ja nyt niitä kerkkiä noutamaan. Takaisin luontoon, kuten muumitkin jo varsin viisaasti totesivat! Ei täällä ainakaan nälkään kuole.

Punaisista varsista tulee siirappiin kaunis sävy.

Mutta nyt se siirappiohje, eikö vain?

Hortoilusta lisää, jahka pääsen pois metsästä. Täällä voit sillä aikaa tutustua perushortoilijan pikkupurtaviin.