tuote-arvostelu Archives - Sivu 7 57:stä

Kaikkea muuta kuin tavallista – bataattiranskalaiset kaikilla mausteilla

13.12.2019 by Mari

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/GINGER JOE

Loaded sweet potato fries eli löyhästi käännettynä bataattiranskalaiset kaikilla maustella ovat juuri passelia herkutteluruokaa tähän joulutohinan keskelle. Juomaksi raikasta Ginger Joe – inkivääriolutta. Kokeile, niin ymmärrät.

Blogini idea on alusta alkaen ollut luoda jotain uutta tuovaa reseptiikkaa. Tämän takia et löydä sivuiltani sitä perusreseptiikkaa, jota netti on pullollaan. Jos etsit vaikkapa makaronilaatikon ohjetta, löydät sen sivuiltani, mutta se on tehty tateista. Ja niin pois päin. Haluan haastaa tavallisuuden ja myös itseni keksimään aina jotain jännä.

Samaa teemaan kannustaa Ginger Joe -juomatkin. Defy ordinary, ne kehoittavat. Sopii, sanoin, laitoin Ginger Joet jäihin ja bataattiranut uuniin.

BATAATTIRANSKALAISET KAIKILLA MAUSTEILLA
2 hengelle

1,8 kg pieniä bataatteja
¾ dl oliiviöljyä
6 rkl maissitärkkelystä
2 tl suolaa

Päälle:

2 kypsää avokadoa
1 makea sipuli
2-3 punaista chiliä
1 (200 g) tlk mustapapuja (esim. Bonduelle)
1 ruukku korianteria hienonnettuna
200 g ranskankermaa
1 prk ananassalsakastiketta

Pese bataatit huolellisesti ja leikkaa ne pitkiksi tikuiksi. Pyöräytä bataatit erissä ensin öljyssä ja sitten suolalla maustetussa maissitärkkelyksessä. Levitä harvakseltaan uunipelleille leivinpaperin päälle. Tämä on tärkeää, näin ranuista tulee rapeita pinnalta.

Paista kiertoilmauunissa 200 asteessa 30 minuuttia, käännä 15 minuutin jälkeen. Voit myös paistaa ranskalaisessa tavallisessa uunissa 225 asteessa, mutta paistoaika on tällöin hieman pidempi.

Viipaloi avokadot ja hienonna sipuli. Viipaloi chilit ja valuta mustapavut tarvittaessa. Kokoa kypsien bataattiranskalaisten päälle avokadoa, sipulia, chiliä, papuja ja hienonnettua korianteria. Tarjoa lisäksi ranskankermaa ja ananassalsaa.

Tästä syntyy varsin hauska kombo. Makea bataatti, inkiväärin purema Ginger Joe – inkivääriolut ja tulinen salsa. Taatusti jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja päivää piristävää! Monesti näitä inkiväärioluita ei mielletä ruokajuomiksi, mutta ne toimivat mainiosti, kunhan ruoan makumaailma on sopiva. Kaikenlainen mausteinen, rento fast food ja aasialaisittain maustetut ruoat kelpuuttavat Ginger Joen mieluusti ruokajuomaksi.

Olen aina tykännyt inkiväärioluiden mausta. Mitään oluttahan ne eivät nimestään huolimatta ole, vaan alkoholipohjaisia, ready to drink -juomia, joihin on lisätty aitoa inkivääriä. Olutta juomasta ei löydy siis yhtään. Tähänkin nimeenkin on syynsä. 1700-luvulla – jolloin inkiväärioluita jo valmistettiin – juomia luokiteltiin vain muutamiin ryhmiin ja siksi juoma luokiteltiin olueksi – ginger beer:iksi ja nimi kulkee mukana edelleen.

Ginger Joe-juomien takana on hauska tarina. Joseph ’Ginger’ Stone keitteli 1700-luvun Lontoossa inkiväärimehuja ja niistä tuli niin vahvoja, että hänen viiksensä melkein paloivat. Tunnistat Ginger Joe-juomat juuri näistä oransseista viiksistä, jotka pullojen etikettejä koristavat.

Ginger Joe -juomia löytyy moneen makuun. On 4 prossainen perusinkivääriolut ja vahvempi, Alkossa ja ravintoloissa myytävä ’strong’-versio, on päärynäaromilla terästetty ja myös mainio, alkoholiton juoma. Kaikki ovat vedet kielelle herauttavan aidon inkiväärisen tuoksuisia ja -makuisia, jotka jättävät kielelle raikkaan, kevyen mausteisen maun. Maku ei ole yhtään esanssinen ja siksi näistä juomista tykkään.

Inkiväärin raikkaus tekee juomasta läpi vuoden nautittavan – kesällä Ginger Joe maistuu vaikka saunajuomana, boolissa tai aasialaista potkua sisältävät grilliruoan kanssa – joku ihana chili-korianterikana vaikkapa tai kokeile tätä inkivääristä juomaa grilliruoan marinadikastikeeseen – ja sopii inkivääriolut myös erilaisten kesäraikkaiden drinkkien pohjaksi. Joululla kaavailin valmistavani vaalean joulusangrian. Ginger Joella saan siihen raikasta inkiväärin makua, joka sopii joulusangriaan kuin nenä päähän. Myös vaaleaan, omenamehupohjaiseen glögiin tätä voisi mielestäni mainiosti käyttää ja hauska kylmä glögikin tästä syntyy.

Mutta ennen hedelmäistä ja inkiväärinpuremaa joulusangriaa nautiskelin näistä superranuista eli bataattiranskalaisista kaikilla mausteilla ja huuhtelin herkut alas Ginger Joe -inkivääriolutta jäiden kera nauttien. Kippis ja kiitos, oli ihanaa!

Pitkästä aikaa, Alsace

24.10.2019 by Mari

PRESSIMATKA/INTERBRANDS

Ympäri mennään, yhteen tullaan. 15 vuotta sitten kävin ensimmäisellä viinimatkallani. Suuntana Alsace. Nyt, 15 vuotta myöhemmin palasin. Miltä Alsace näytti, tuntui ja maistui tällä kertaa?

Ihana, ihana Alsace. Näin voi todeta, jälleen.

Niin kuin moni muukin tuppaa tekemään, innostuin viinialueista ensimmäisenä Alsacesta ja sen aromikkaista, helposti lähestyttävistä valkoviineistä. Joten ensimmäisen viinimatkan valinta oli selkeä, Alsaceen, Alsaceen.

Tuolla matkalla marraskuinen Alsace kukki kauniin keltaisena ruskassa. Pujahdimme pienien kylien tastingeihin ja ihmettelimme alueen ruoan ja viinien epätasapainoisuutta. Muistan tuon matkan hyvin onnellisena aikana ja matkalta otetuista kuvistakin välittyi tyytyväisyys.

Sittemmin – maun kehittyessä – kiinnostus viineissä siirtyi Alsacesta ja uuden maailman viineistä enemmän perinteisille viinialueille Italiassa, Espanjassa ja erityisesti Ranskassa. Alsace, vaikka perinteinen alue onkin, jäi sivuun vuosiksi innostuessani vähemmän aromaattisista, rikkaista ja tiukkapipoisemmista valkoisista.

Siksi odotinkin tämän syksyistä Alsacen matkaa jännityksellä. Mitlä Alsace nyt tuntuisi, maistuisi?

Ja kliseisesti voi sanoa, että paljon oli vettä virrannut – vai viiniä – tässä viidessätoista vuodessa. Edelleen Alsace oli kaunis pienine kylineen, ympärillä kohoavine vuorineen ja raikkaine luontoineen. Edelleen voit tilata pöytään superaromikasta viiniä kannussa.

Mutta nyt sain myös kokea Alsacessa tapahtuneen kehityksen ja ymmärsin, mitä keväällä täällä Suomessa tapaamani Domaines Schlumbergerin Severine Schlumberger tarkotti sanoessaan, että hän on hyvin ylpeä siitä, miten Alsace on kehittynyt viinialueena viimeisten vuosien aikana. Kysyin tällöin, että myöskö punaisten suhteen – alueen Pinot Noirista valmistetut punaiset olivat nimittäin varsinaista marjamehua tuolla ensimmäisellä käyntikerralla – ja Severine vakuutti, että kyllä, kyllä.

Ja toden totta. Tämä matka palautti uskoni siihen, että auringon hellimän Alsacen valkoviinien skaala on laaja ja aromikkaiden, rikkaiden valkoisten lisäksi alueelta löytyy tuottajia, jotka rikkovat rajoja tuottaen varsin elegantteja, hillittyjä valkoviinejä.

Tämä matka palautti myös uskoni alueen Pinot Noireihin, jotka parhaimmillaan ovat Burgundin viinien kaltaisia, mainittua aluetta huomattavasti edukkaampia herkkuja.

Myös tällä matkalla päällimmäinen tunne oli tyytyväisyys ja kyllä, suunnitelmissa siintelee uusi matka Alsaceen iso matkalaukku mukana, jotta saan tuotua mukanani tällä matkalla maistamiani suloisia viiniherkkuja!

SYÖ, JUO ALSACE:

Alsacessa syö hyvin ja tuhdisti. Tässä muutama mainio ravintolatärppi.

Restaurant La Taverne du Vigneron, Guebwiller

Tuhtia ja erinomaista maalaisruokaa. Aina täynnä, pöytävaraus pakollinen. Ehdottomasti käynnin väärti.

Ferme Auberge Schenpfenried, Markstein

Vuorilla sijaitseva maalaisravintola. Todella maittavaa kotiruokaa keskellä ei mitään.

Winstub Rapseppi Stebel,Saint-Hippolyte

Hotel Le Parcissa sijaitsee kaksi ravintolaa ja kyseinen winstub tarjoilee oivallisia alsasilaisen keittiön herkkuja hitusen fiinimmässä muodossa.

Les Rives, Guebwiller

Hotel du Lac:in fiinimpi ravintola ihanine viineineen. Valkoisia pöytäliinoja ja maltillisempia annoskokoja kaipaavalle the place.

L’Atelier du Peintre, Colmar

VISIITTI VIINITILALLE:

Domaines Shclumberger

Tyylikkäitä ja hyvin hienostuneita Alsacen valkoviinejä tuottavan Schlumbergerin perheen Guebwillerissä sijaitseva viinitila on tuottanut viinejä jo 1800-luvulta alkaen. Viinitarhoista puolet – Kitterlé, Kessler, Saering ja Spiegel– on Grand Cru -luokiteltuja ja näillä tarhoilla kypsyy rypäleitä Alsacen parhaimmistoon kuuluviin viineihin. Näitä viinejä et löydä supermarketeista, vaan parhaimpien ravintoloiden tai viinikauppojen hyllyiltä. Viinitaloa luotsaa nelikymppinen, ihastuttava ja innostava Severine Schlumberger yhdessä veljensä kanssa.

Alkosta löytyy mukava valikoima talon tuotantoa, mm. vuoden viiniksikin valittu, upea Domaines Schlumberger Riesling Grand Cru Saering, jonka suun täyttävää kypsää hedelmäisyyttä ja kepeää hunajaisuutta voi vain ihastella.

Monipuolista kalaviiniä, Domaines Schlumberger Riesling Les Princes Abbés ei myöskään kannata jättää testaamatta. Kuiva, hieman yrttistä jälkipotkua omaava viini on mainio esimerkiksi joulun kalapöytään.

Ja mikäli jälkiruokaviinit maistuvat, niin aina yhtä ihanaa on myöhään poimituista rypäleistä valmistettu -pullossa teksti vendange tardive merkkinä tästä – Domaines Schlumberger Vendange Tardive Cuvée Christine Gewurztraminer, jota makeana ja ihastuttavan aromikkaana suosittelen kovien, suolaisten juustojen kanssa nautittavaksi jälkiruokien lisäksi. Laita vinkki mieleen, sillä joulu on jo nurkan takana.

Gustave Lorentz

Oma tutustumiseni ja ihastumiseni Alsaceen alkoi aikoinaan nimenomaan Gustave Lorentzin viinien kautta. Edellä mainitun talon tavoin myöskin kokonaan perheomisteinen viinitalo sijaitsee Bergheimissä ja puolet tarhoista Grand Cru -luokiteltuja. Kun nappaat heiltä pullon, jossa merkintä Grand Cru Kanzelberg tai Altenberg de Bergheim, ei viinivalinta mene pieleen.

Talon viinejä on mukava määrä tarjolla Alkossa. Mutkaton, omenainen ja keskihapokas Gustave Lorentz L’ami des Crustacés Pinot Blanc on mainio valinta pöytään, kun tarjolla on kalaa ja etenkin äyriäisiä.

Kesäinen suosikkijuomani heidän valikoimistaan on komeassa magnumpullossa myytävä roseeviini, Gustave Lorentz Le Rosé Pinot Noir.

Tutustu myös viinitalon luomusarjaan, joka kulkee nimellä Évidence. Tämän sarjan Pinot Noir, Évidance Pinot Noir, on herkullisen puolukkainen, jopa karpaloinen, maanläheisen makuinen punaviini, joka istuu keveille riistaruoille – peuratartarille, riimiporolle tai hirvicarpacciolle kuin nenä päähän.

Domaine Fernand Engel

Vierailemistamme tiloista tuntemattomin itselleni oli Rorswirissä sijaitseva Fernand Engelin luomutila, vaikkakin heidän crémantinsa, Engel Crémant d’Alsace Chardonnay onkin monille suomalaisille tuttu. Voittihan kyseinen, napsakan kuiva ja hienostunut kuohuva Viini-lehden myöntämän vuoden viinin tittelin vuonna 2018.

Talon viinintekijässä, Xavier Barilissa on hitunen hullua professoria. Hän testailee ennakkoluulottomasti, rikkoo perinteisiä alsasilaisia viininvalmistusrajoja ja onnistuu upeasti työssään. Maistomme mittavan setin talon toinen toistaan upeampia viinejä. Harmillisesti Alkossa on tarjolla heiltä vain tämä yksi kuohuva, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan heidän muihin viineihinsä, etenkin samppanjamaisiin crémanteihin sekä burgundin viinejä muistuttaviin, upeisiin punaisiin.

Pressimatkan järjesti Interbrands

Brunsseilua – Hotelli Klaus K:n viikonloppubrunssi

25.9.2019 by Mari

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/KLAUS K-HOTELLI

Brunssi. Mikä ihana asia. Rakastan nimittäin pitkiä, myöhäisiä aamuja ja maittavia brunssikattauksia yli kaiken. ruoka maistuu parhaimmalle juuri aamupäivisin. Kävin nautiskelemassa Klaus K:n viikonloppubrunssin eräänä leppoisana sunnuntaina.

Jos mietin, että mitkä asiat ovat tärkeitä brunssissa, niin mieleen tulee kolme asiaa. Brunssikattaus ei saa olla liian mittava, sillä sitten tulee eteen valinnanvaikeus ja ylensyönti, kun kaikkea pitää maistaa. Hotelli Klaus K:n viikonloppubrunssi, check. Alkupala ja jälkiruokakattaus on maltillinen, mutta maittava. On kalaa – rautua ja mätikästiketta, smetanasilliä ja kyytipojaksi perunaa, lihaa – riiminaudanfilettä, palvattua kalkkunaa ja Kivikylän nakkeja. On myös perinteisempää aamiaissettiä, kuten puuroa, jugurttia, hedelmiä sekä ne pakolliset croissantit. Tarjolla on mukava kattaus makeita – mustikkajuustokakkua, lakkavanukasta, toscaomenoita Amarone-kermalla. Miinusta makeakattaus sai siitä, että houkuttelevan näköiset Kolatun Valma-briejuustosiivut olivat odotelleet syöjiä liian pitkään ilman suojaa, olivat reppanat ihan kovia reunoista.

Lämmin ruoka tuodaan pöytää ja valittavana liha, kala tai kasvis. Tällä kertaa tarjolla oli paahdettua lohta kantarelleilla ja pinaatilla, punajuuririsottoa sekä sorsaryynimakkaroita. Emmin sorsamakkaran ja risoton välillä, mutta lopulta risotto veti pidemmän korren. Syvänpunaisen punajuuririsotto oli lempeä ja varsin mainio.

Neljän hengen porukastamme yksi oli vegaani, tai vegaani, jolle myös kala maistuu, mutta hän välttää muita eläinperäisiä tuotteita. Vegaanille sopi siis päivän lohiannos ilman maitotuotteita, mutta täysin vegaanille ei kuulemma olisi oikein sopivaa pääruokaa tarjoilijan mukaan tuosta valikoimasta löytynyt. Mutta ehkäpä vegaanit suunnistavat Klaus K:n varta vasten vegaaneille suunnattuun brunssiin, joka tarjoillaan joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna.

Toinen tärkeä seikka onnistuneessa brunssissa on se, että tarjoilukulhot eivät pääse tyhjenemään, vaikka ruuhkaakin olisi. Hotelli Klaus K:n viikonloppubrunssi, check. Tätä tapahtuu vilkkaissa brunssiravintoloissa ja hotelleissa usein ja se on harmittavaa. Siinä sitten seisoskelet hoomoilasena, että missä on kylmäsavulohi, entä milloin saan lämpimiä karjalanpiirakoita. Tämä harmittaa. Kovasti. Klaus K:ssa kiinnitin huomiota siihen, että tarjoilija kävi brunssimme aikana useampaankin otteeseen tsekkaamassa tilanteen ja tyhjenevät kulhot täytettiin ennen kuin pohja alkoi häämöttää. Pisteet tästä.

Kolmas seikka on se, että haluan istuskella brunssilla pidempään kuin normaalilla aamiaisella. Tilan tulee siis olla sopivan rauhaisa, ei liian hälyinen ja penkkien tai sohvien tulee olla houkuttelevan mukavia. Hotelli Klaus K:n viikonloppubrunssi, check. Samettiset sohvat, tyynyt ja pehmustetut tuolit houkuttelevat lähtemään santsauskierrokselle. Pöydät eivät sijaitse liian lähekkäin, joten naapurien aamuhöpinöitä ei tarvitse kuunnella. Vaikka joskus se toki on hauskaakin..!

Mutta kyllä. Olen joskun blogissa tainnut mainitakin, että Klaus K hotelli on yksi suosikkihotellini Helsingissä, sen sijainti Bulevardilla on loistava ja huoneet viihtyisät. Ja aamiaisella sekä brunssilla olen käynyt useamminkin, vaikka hotellissa en olisi asunutkaan.

Joten – lämmin suositus tälle 35 euron viikonloppubrunssille. Astele brunssille klo 12, tilaa lasi samppanjaa ja nauti, nauti! Ai niin, älä unohda pöytävarausta, vilkasta näytti tuona sunnuntaina olevan.

Luitko myös juttuni Klaus K:n Sweet Suitesta, tuosta suloisen pinkistä jäätelöhuoneesta?

Yhteistyössä hotelli Klaus K:n kanssa.