sienet Archives - Sivu 21 31:stä

Superjees tattimakaronilaatikko

26.9.2018 by Mari

Tattimakaronilaatikko syntyi, koska kaapit pullistelevat sieniä. Instatiliäni seuraavat ovat nähneet, että sieniä on löytynyt ihan koppakaupalla. Eikä mitä tahansa sieniä, vaan niitä kolmen tähden herkkutatteja. Mäntyharjun metsät ovat anteliaita. Ja tänä vuonna entistäkin anteliaampia. Tatit tulivat nimittäin ilman matoja!

Sienien kerääminen kuuluu ihan lempparipuuhiini. Siinä on jotain niin mahtavaa dallata maalta tuoksuvassa metsässä ja kerätä ilmaista, arvokasta ruokaa, jota voi sitten koko pitkän talven ajan nautiskella. Mökkeilen Mäntyharjulla ja siellä sienet pullistelevat aivan kaikennäköisiä sieniä.

Itse olen tullut nirsoksi. Mulle kelpaa vain ja ainoastaan kolmen tähden sienet – herkkutatit (muut tattit ja rannalle ruikuttamaan, kantarellit, suppikset ja mustatorvisienet sekä vaaleaorakkaat). Ja miksi ei kelpaisi, kun niitäkin saa kymmeniä litroja. Poimimatta jää rouskut ja haperot, joita seudulla on myös runsaasti. Tyydyn vain ihastelemaan niiden hienoja lakkeja.

Tattimakaronilaatikko

2018-09-26 15:41:36

Tallenna resepti

Tulosta

Ainesosat

1 l tatteja
5 dl täysjyvämakaroneja
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl juoksevaa kasviöljyvalmistetta
2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria myllystä
Pinnalle raastettua punaleimaemmentalia tai muuta maukasta juustoa
Munamaito
6 dl maitoa tai kasvismaitoa
3 munaa
n. 1 tl suolaa

Valmistusohjeet

Puhdista sienet ja silppua ne. Kuori ja silppua sipulit. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.
Kypsennä sieniä kuivalla pannulla, kunnes neste on haihtunut. Lisää pannulle öljy ja sipulit. Paista, kunnes sipulit ovat pehmeitä. Suolaa seos kevyesti.
Keitä pasta juuri ja juuri kypsäksi, valuta ja huuhtaise kylmällä vedellä. Sekoita sieni-sipuliseokseen. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Valmista munamaito. Voitele vuoka juoksevalla kasviöljyvalmisteella. Kaada makaroniseos voideltuun uunivuokaan ja kaada päälle munamaito.
Kypsennä laatikkoa 175-asteisessa uunissa tunnin ajan, kunnes munamaito on hyytynyt. Lisää päälle juustoraaste, nosta lämpö 225 asteeseen ja anna juuston sulaa ja ruskistua.

Vinkit

Annoksesta tulee neljälle.

Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/

Nyt oikein piti miettiä, että mitäpä näistä sienistä keksisin jotain uutta, kun niitä tuli niin valtavasti. Arviolta 40 litraa ainakin. Kolme päivää meni toista puolta kuivattaessa ja yhden illan paistelin tatteista nesteitä ulos pakastusta silmällä pitäen.

Makaronilaatikosta pitävät kaikki ja äkkäsin, että hitsit, makaronilaatikon voi upgreidata tateilla tattimakaronilaatikoksi. Jos tätteja on vähän, ne voi sekoittaa jauhelihan joukkoon, mutta itse tein makaronilaatikon kokonaan tateista. Että oli maistuvaa. Käytin makaroneina kookkaita täysjyvämakaroneja, mutta ne ihan tavallisetkin toki käy. Mutta täysjyvää suosittelen, sillä se istuu tattien makuun kivasti.

Ja kyllä, lisää tattireseptiä tulossa piakkoin!

Tsekkaa myös:

Herkkutattipasta ilman kermaa
Tattirisotto
Tattiliemi
Kantarellikeitto
Kantarellikvinoatto
Kantarellipasta

Vaaleaorakas – ja kuinkas sitten kävikään?

21.10.2017 by Mari

Yleensä kierrän metsässä valkoiset sienet kaukaa. Itseasiassa kierrän aika monet, aivan mainiot ruokasienet kaukaa, sillä olen tullut nirsoksi. Mökkimetsäni kun ovat täynnä kolmen tähden ruokasieniä. Mutta nyt vaaleaorakkaat, kantarellin veroiset sienet, vaativat päästä koriin.

Koska Mäntyharjun metsät tarjoavat sieniä yltäkylläisesti jo heinäkuun lopulta alkaen, saan yleensä pakkasen täyteen elokuun puoliväliin mennessä.

Tänä vuonna intoilin suppilovahveroista. Ja tätä intoilua päätin jatkaa vielä syyslomallakin. Mutta kuinkas sitten kävikään?

VAALEAORAKASTA JA SPELTTIÄ

4 hengelle

1 l vaaleaorakkaita silputtuna

3 dl speltinjyviä

2 tl sormisuolaa, esim. Maldon

mustapippuria

1 rkl hunajaa

1/2 rkl omenaviinietikkaa

1/2 l lehtikaalia

3 rkl silputtua, tuoretta persiljaa

1 valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

1. Paista siistityistä, siivutetuista vaaleaorakkaista paistetaan nesteet pois rasvattomalla pannulla. Nestettä tulee yleensä runsaasti ja välillä sitä voi kaataa pois.

2. Keitä speltinjyvät ohjeen mukaan. Silppua lehtikaalia puolen litran verran, heitä lehtirangat pois.

3. Lorauta pannulle oliiviöljyä, murskaa joukkoon valkosipuli ja paista speltinjyviä reilun viiden minuutin ajan. Lisää lehtikaalit ja paista toinen mokoma. Lisää lopuksi vaaleaorakkaat ja paista viel 5 minuutin ajan.

4. Mausta sormisuolalla, mustapippurilla, hunajalla sekä omenaviinietikalla. Nauti sellaisenaan tai kalan/lihan lisukkeena.

Ja sitten löytyi varsinainen vaaleaorakaskeskittymä. Niitä oli niin paljon, että en yksinkertaisesti voinut jättää niitä poimimatta. Vilkaisin nopeasti kännykän sieniapista, että olivatko varmasti kyseessä vaaleaorakkaat vai samaa sukua oleva, ei ehkä ihan yhtä herkullisen makuinen rusko-orakas.

Ja metsä, jossa samoilin oli täynnä näitä vaaleita sieniä. Vaaleaorakkaita kaikki tyyni. Keräsin niitä kookkaan korillisen.

Ja hetken päästä löytyi niitä toisia, pieniä rusko-orakkaita. Keräsin muutamia mukaani, noin litran verran, mutta katsotaan päätyvätkö pannulle. Kahden tähden sieniä nääs.

Vaaleaorakasfaktaa

Vaaleaorakas kasvaa koko maassa ja se antaa runsasta satoa. vaaleaorakas kasvaa kookkaaksi ja usein rykelmissä, lakit kiinni toisissaan. Isoilla sienillä saa nopsasti korin täyteen, mutta, parhaimman makuisia ovat nuoret sienet. Vanhemmat yksilöt saattavat olla karvaita.

Vaaleaorakkaan saattaa sekoittaa topiseen vaaleaan sieneen eli lampaankääpään tai tummempipintaiseen rusko-orakkaaseen. Lampaankäävästä vaaleaorakkaan erottaa sillä, että orakkailla on nimensä mukaisesti piikit eli orat lakin alla. Lampaankääpä on myös valkoisempi ja sen lakin alla piilottelee pillistö.

Rusko-orakkaaseen pienet vaaleaorakkaat sekoittaa helposti, mutta se ei haittaa sillä orakaslajeja on useita ja kaikki ovat syötäviä. Vaaleaorakas toki orakkeiden aatelia.

Rusko-orakas on tummempilakkinen eikä se yleensä kasva niin kookkaaksi kuin vaaleaorakas. Vaaleaorakkaat ovat kookkaampia kuin rusko-orakkaat ja rusko-orakkaiden lakki on selkeästi erivärinen kuin vaaleaorakkaan. Rusko-orakkaat ovat niitä, jotka saattaa sekoittaa myös kantarelliin oranssin värivivahteen vuoksi, mutta sitten huomaa, että lakin alla onkin piikit. Rusko-orakkaat ovat myös selkeästi pienempiä kuin vaaleaorakkaat ja ne kasvavat erillään, yksittäisinä sieniä, kun taas vaaleaorakkaan saattavat kasvaa kolmen sienen valtavina kimppuina. Vaaleaorakas tuoksuu lempeästi ja hyvälle.

Vaaleaorakkaan käsittely

Vaaleaorakas on erinomainen ja myrkytön ruokasieni, joten sieni viedään puhdistamisen jälkeen pannulle. Vaaleaorakas tulee kypsentää aivan kypsäksi, näin sen mausta häviää mahdollinen kitkerä sivuhäivähdys.

Vaaleaorakas voidaan pakastaa. Pilko sienet pieniksi ja paista ensin nesteet pois kuivalla, kuumalla pannulla ja pakasta pusseissa ja rasioissa. Vaaleaorakas sopii hyvin myös kuivattavaksi. Kuivurissa tämä vie tovin eli kannattaa pilkko sieni ohuiksi siivuiksi.

Kuivatut vaaleaorakkaat liotetaan ja pakastetut sulatetaan. Sen jälkeen niitä voi käyttää piirakoihin, risottoihin kastikkeisiin ja lähes kaikkeen, mihin sieniä nyt lykätään.

Omasta vaaleaorakaslöydöksestä oli selvää, että vaaleaorakkaista valmistuisi lisuke illan ruoalle ja kun kaupasta löytyi todella hyvännäköistä kotimaista lehtikaalia, niin yhdistelmä alkoi olla kasassa. Vaaleaorakas näyttää paistettuna muuten ihan kananpaloilta.

Täytyy myöntää, että kun valmistin lisukkeen jo päivällä, jotta sain siitä kuvan näppäistyä, niin tuli lusikoitua useampi lusikallinen siinä samalla. Järjettömän hyvä sieni tämä vaaleaorakas. Näitä valkeita sieniä en enää karta.

Vaaleaorakas kutistuu pannulla kuin pyy maailman lopun edellä, mutta sain pakkaseen pari pussia tätä herkkua – lisää reseptejä siis tulossa!

Oli siis mitä mahtavin syysloma tämän uuden sienituttavuudekin vuoksi.

Katselin muuten googelesta instaa varten, että mikäpä on vaaleaorakas englanniksi. Enpä olisi arvannut, wood hedgehoghan tuo..!

Maista myös:

Vaaleaorakasmuhennos
Paneroidut vaaleaorakaspihvit

Tsekkaa syksyn maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

Tattiliemi ja kuinka tulla hulluksi

16.9.2017 by Mari

Ei tästä mitään tule, puhisin. Kumisaappaat upposivat syvälle rahkasammaleeseen. Hirvikärpänen tunki silmään. Kaksi ja puoli. Tuntia siis. Sateisessa metsässä.

Päästelen melko rumia ärräpäitä metsässä pääni sisällä. Mäntyharju on mitä mainioin mökkikunta. Metsät pullistelevat sieniä. Kerään joka vuosi kolmisenkymmentä litraa herkkutatteja. Mutta tiedän, että täällä on muutakin. Kuten suppilovahveroita.

Mulla on saalistajan vietti. Olen sitkeä. Ja päätin tällä viikolla, että nyt, seitsemän mökkivuoden jälkeen löydän niitä kuuluja Mäntyharjun suppilovahveroita.

Kun käy aamusaunassa 6.20, pulahtaa pari kertaa järveen ja syö hyvän aamiaisen, on metsässä jo ennen kymmentä. Sataa. Hyvä merkki, ei ehkä tule hirvikärpäsiä kimppuun. Fiilis on korkealla. Tulen kotiin korillisen kanssa. Tää on mahtavaa.

Tattiliemi

2017-09-16 17:09:03

Tallenna resepti

Tulosta

Ainesosat

n. 3 litraa ehtoopuolen tatteja tai tattiperkeitä
vttä niin paljon, että tatit peittyvät

Valmistusohjeet

Anna liemen kiehua hiljakseen parinkymmenen minuutin ajan. Älä pääsä kiehumaan liian voimallisesti etteivät tatit hajoa ja et saa lientä siivilöityä.
Valuta neste siivilän läpi toiseen kattilaan ja anna kiehua kasaan, noin 1/3 nykyisestä määrästä. Poista lusikalla pintaan kertyvä vaahto. Kun liemi on sopivasti kiehunut kasaan, siivilöi se vielä kertaalleen. Pakasta jääpalamuotissa tai isommissa astioissa ja käytä esimerkiksi risoton liemenä, keittojen mausteena tai pastakastikkeen mausteena.

Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/

Kaksi ja puoli tuntia kuluu. Rymistelen menemään, enää ei haukan katseeni jaksa zoomata jokaista – kaunista kyllä – rahkasammalmätästä. Ketuttaa. Missä perskeleessä ne sienet ovat?

Olen kiertänyt neljä eri paikkaa, jotka kyllä pullistelevat kaikkia muita sieniä: on haperoita, on haapa- ja sikurirouskuja, viimeisiä kanttarelleja, jotka poimin mukaan. On karvalaukkuja, on kourallinen mustiatorvisieniä. Mutta ei yhden yhtä suppista. Olen nirso. Haluan vain kolmen tähden ruokasieniä.

Kaksi ja puoli tuntia ja neljä paikkaa myöhemmin alan olla melko turhautunut. Päätin, että nyt saa riittää. Tulen hulluksi kohta. Mutta käyn vielä sen yhden paikan, missä on useasti autoja metsän vieressä. Jotain ne sieltä hakevat. Olen tosin skeptinen, koska jos siellä on jo käyty niin eiköhän ne mahdolliset suppilovahverot ole jo poimittu.

Paikka on hieman erilainen kuin aiemmat. Samaa sammalmätästä, mutta maasto on vaikeakulkuisempaa ja sammaleesta pukkaa puolukanvartta. Ehdin sukeltaa metsän syvyyksiin ehkä viitisen metriä, kun huomasin seisovani suppilovahveroiden päällä. Osa oransseista varsista oli jo katkennut ja litistynyt askeleideni alla. Mutta aaah, mikä tyydytyksen tunne. Mä löysin niitä. En tosin enempää kuin litran verran. Mutta kuitenkin. Sitkeys palkittiin.

Tämän lisäksi keräsin kolmisen litraa ehtoopuolen herkkutatteja ja voitatteja ja keitin niistä tattiliemen talven risottoja varten. Idean sain, kun juttelin Sillä Sipulin Merituulin kanssa ravintola Kungfun pressidinnerin äärellä. Hän kertoi keittävänsä kaikki liemet itse – ja kertoo saaneensa idean tähän tattiliemeen Ripaus tryffeliä-blogista – ja innostuin. Tätä täytyy kokeilla.

Muuten, kyseinen ravintola Kungfu Lönnrotinkadulla on kokeilemisen arvoinen. Maistelimme tuoreen Chef’s menun, 7 lajia asialaisia herkkuja, mm. itse tehtyjä banh baoja, valkoisia, pehmeitä, vietnamilaisia sämpylöitä ja Hoisin-ankkaa. Kolme annosta vei lähes jalat alta: tartar korealaiseen tyyliin kimchimajoneesin kyydittämänä, marmorihärkä Yakiniku-tyyliin ja ihastuttavan trooppinen banaanikakku-kookosjäätelöjälkkäri. Ravintola on Master Chefin voittaja Miro Kurvisen ensimmäinen oma ravintola ja hän luotsaa kunnianhimoisena aasialaista fuusiokeittiötään. Tykkäsin.

Mesta on auki myös lounaalla ja jos ei halua menuuseen venyä, myös a la carte-lista löytyy. Käy tsekkaan. Mä meen nyt ihailemaan mun suppiksia..!