Jotain maukasta

ruokablogi

Kuinka heittää häränpyllyä – nyhtönauta

by

Sika vai nauta? Makuasia.

Sika vai nauta? Makuasia.

Nyhtönauta häränpyllyn heitto. Itseasiassa tässä tapauksessa keitto. Tai paisto. Tarkemmin ajateltuna haudutus. Lopputulema on niin hersyvän hyvää, että vähän voi sitten häränpyllyäkin heittää.

Tutustuin netissä naudan ruhon tärkeimpiin osiin. Uutta tulee opetella. Niin näyttää se paisti olevan sitä takaliston lihaa. Härän pyllyä.

Viimeksi juotin possulle kaljaa. Nyt uitan härkää sherryssä. Neljän tunnin hauduttelun tuloksena syntyy rikki revittävää lihaa, josta kääräistään maailman parhaat tortillat. Sitten seuraavana päivänä. Ensiksi tätä herkkua syödään riisin ja vihannesten kanssa.

Koska rikkirevitty possu on erinomaista, niin miksikä tätä voisi sitten kutsua? Kun tämä on – jos vain mahdollista – vielä parempaa. Vaikkakin kuivempaa kuin possu, mitä ei mitään sellaista, mitä ei mukana syntyvällä kastikkeella korjaisi. Ja tosiaan – jos joku tietää maukkaamman tortillan täytteen, niin huutakoon hep. Paitsi, että en usko, ennen kuin maistan.

Ei se aina vaadi säätämistä.

Ei se aina vaadi säätämistä.

NYHTÖNAUTA 
4 hengelle

800 g härän paistia (sisä-, ulko- tai paahtopaistia)
2 rkl häränlihafondia
3 dl vettä
1 dl balsamicosiirappia
2 solo valkosipulia paloina
2 palaa inkivääriä lastuina
1 dl sherryä tai punaviiniä
1 rkl worchesterkastiketta
3 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl soijaa
1 murskattu, kuivattu chili (tai puolikas, jos ei ole tulisen ystävä)

Laita paisti kannelliseen uunipataan. Sekoita muut aineet keskenään ja kaada lihan päälle. Anna hautua matalassa lämmössä (150 astetta) uunissa kansi päällä vähintään neljän tunnin ajan, kunnes liha on niin mureaa, että se repiytyy  lihasuikaleiksi haarukalla lihaa rikkoessa.

Siivilöi kastike talteen ja keitä sitä pannulla hieman kasaan ja sekoita puolet revityn härän lihan joukkoon ja laita puolet tarjolle lihan kanssa kastikkeena. Se on oikeastaan sama, mitä muuta tämän kanssa tarjoaa. Ruoka vie kielen mennessään. Joka tapauksessa. Tästä voi pyöräyttää mehevän nuudeliannoksen ja päälle voi ripotella rapeita kevätsipulin varsia ja korianteria. Tai sitten voi keittää tuoksuvat kulholliset jasmiiniriisiä, lihaan nostellaan puikoilla riisin päälle, kastike imeytyy riisiin..

Ja jos haluaa hiilarittoman dinnerin, niin jossain maukkaassa öljyssä, kuten sesam- tai sitruunaöliiviöljyssä pyöritellyt broccolit ja romescokaalit sopivat lihan makumaailmaan. Ja se on oikeastaan aivan sama, mitä lasiin kaataa. Ei sitä muista juoda kuitenkaan, kun tämä nyhtönauta vie mukanaan. Kokonaan.

Kaalit uunissa aasialaisittain

pieni kukkakaali
pieni romescokaali
yksi broccoli

Marinadi vihreille kaaleille:

1/2 dl sesamöljyä
mustia sesaminsiemeniä
1 limen mehu
1 iso valkosipulin kynsi raastettuna
pala inkivääriä raastettuna
1 rkl soijaa

Tandoorikukkakaali

3 rkl tandooripastaa
1/2 prk creme fraichea tai saman verran paksua, turkkilaista jugurttia
pari rkl sitruunanmehua
1 tl maldonia

Revi kaalit osiin, sekoita marinadit ja anna kaalien marinoitua hetki. Kypsennä 200 asteessa, kunnes kaalit ovat rapeita, hieman tummuneita ja kypsiä. Vie tarjolle revityn naudan lihan ja jasmiiniriisin kera.

Mutta nyt tulee se kohokohta. Koko jutun kliimaksi. Kun tulee se dagen efter, niin loput lihat kaivetaan jääkaapista. Leikataan vähän rapeaa, vihreää salaattia suikaleiksi ja meheviä tomaatteja lohkoiksi, kietaistaan ne ja lihat vehnätortillaan, päälle lusikallinen creme fraichea  ja lempeää guacamolea, niin siinä se.

Hetki, jossa haluaisi olla ikuisuuden. Jos..annatte vielä yhden kaljan.

Tykkäät myös tästä:

Pulled
pork
burger

 

 

Hehkuu syksyn sävyissä – chorizorisotto

by

Risotto syksyn sävyissä

Sateesta huolimatta tämä syksy on ollut täynnä väri-iloa. Lehdet räiskyvissä sävyissä täplittävät märkää asfalttia. Puut loistavat silmänilona. Syksyinen risottokin  hehkuu kilpaa kylmän puremien sävyjen kanssa. Kyllä nyt kelpaa.

Lupailin Loganin Pinot Noir-jutussa reseptiä  herkusta, mitä tuolloin nautin. Kyseinen ruoka oli tämä mausteisen lämmin chorizorisotto, jonka sahrami värjää syksyn sävyihin. Risotto kaikille aisteille. Kannattaa kokeilla.

Väripaletti on punertunut.

Syksyinen chorizorisotto

150 g  chorizomakkaraa
1 shalottisipuli
1/2 solovalkosipulia
2 rkl öljyä
2 dl risottoriisiä
100g  parmesanraastetta
n. 0,75 l kasvis- tai kanalientä
3 rkl tomaattipuretta
1/2 ps sahramia
2 dl valkkaria
1/2 dl kermaa
sormisuolaa
50 g voita

Koristeeksi rucolaa.

Syötävän kauniita.

Leikkaa chorizo paloiksi ja palat vielä neljään osaan.  Raasta parmesan hienoksi raasteeksi. Freesaa syvällä pannulla puristettua valkosipulia ja pieneksi silputtua shalottisipulia oliiviöljyssä hetken aikaa. Lisää sitten riisi ja pyörittele pannulla, kunnes se on imenyt öljyä itseensä niin, että jyvät alkavat kiiltää. Valmista kasvisliemi kasvisliemifondantista. Sekoita valkoviinin joukkoon sahrami ja tomaattipure. Lisää viiniseos pannulle ja valmista risotto normaaliin tapaan rauhallisesti keitellen, nestettä lisäten  ja koko ajan sekoittaen. Lisää puolivälin paikkeilla chorizopala risottoon ja jatka nesteen lisäämistä. Lisää lopuksi voi, kerma ja suola. Vie risotto tarjolle rapean rucolan ja maalaispatongin kera. Punaviiniä unohtamatta.

Tämä viini maistui.

Tein ensi kertaa tätä risottoa ajatuksena saada aikaan mausteisuutta ja väriä uhkuva risotto. Taisin onnistua. Tämä risotto kiipesi  korkealle ’paras risottoni’ -listalla. Ellei jopa pitele kärkisijaa. Ainakin näin koleina, mutta värikkäinä syksypäivinä.

Muita maukkata risottoja syksyn ratoksi:

Ihan paras punajuuri
Sahramirisotto syntyi sattumalta
Sienissä

 

Kolme veistä ja kurpitsa – kurpitsakeitto korianteriöljyllä

by

Ulkokuori pettää, kova vastus tämä kaveri on.

Kurpitsakeitto korianteriöljyllä. Vihreää ja oranssia!

Värikkäät, syksyä uhkuvat kurpitsat saivat tekemään heräteostoksia. Ainekset syksyiseen kurpitsakeittoon. Mutta voi apua. Voisi sitä perjantai-illan ruoan helpomminkin aikaansaada..

Yksin kotona. Perjantain alkuilta. Kaksi kurpitsaa keittiön pöydällä. Tätä hetkeä ennen vietin nautinnollisen puolitoistatuntisen ruokakaupassa. Työpäivä takana, ei kiire mihinkään. Muilla näytti olevan hoppu. Tutkailin hyllyjä ja suunnittelun viikonlopun ruokia. Vihannesosastolla kattoa kohti kurotteli upea kasa talvikurpitsoja. Pysähdyin.

En ole koskaan aiemmin tehnyt kurpitsoista keittoa, muffinsseja vain. Enkä edes koskaan ole maistanut kurpitsakeittoa. Mutta nämä kurpitsat halusivat mukaan. Sen suurempia sotasuunnitelmia tekemättä kärryyn päätyi kaksi painavaa kurpitsaa, kermaa ja korianteria.

Väärät välineet?

Mutta sota siitä tuli. Miksi kukaan ei ole kertonut mulle, että kurpitsoja pilkkoessa tarvitaan mies ja kirves? Kurpitsat kyydittivät mua ihan kuusnolla. Kuori oli kova ja sisus oli sitkeää. Veitsi -tai yksi niistä käyttämistäni- jumitti tiukasti kurpitsan sisällä. En saanut sitä irti enkä liikutettuakaan.

Tarvittiin lasi viiniä ja mietintää. Kyllä, nyt otetaan voimat avuksi. Hakkasin veitsikurpitsaa keittiön tuoliin voimalla ja antaumuksella. Juuri kun usko alkoi loppua ja olin luopumassa koko keittoideasta veitsi liikahti ja pikku hiljaa kurpitsa antoi periksi. Sain leikattua hatun kurpitsan päästä.

Kuin paksua, keltaista maalia.

Sitten vielä hetki tuskailua. Millä ihmeellä sisus kaivetaan ulos? Kunigasideanani oli nimittäin, että keitto tulee tarjolle kurpitsan kuoressa, joten liika väkivalta ei käynyt kuuloonkaan. No, nakertelu pienellä, terävällä veitsellä tuotti tulosta ja pääsin sisukseen asti. Sen jälkeen lusikalla sai kuopsuteltua ulos ensin siemenet ja sitten seinämistä kurpitsanlihat.

Kurpitsa tuoksui raakana hieman kurkulta ja keitettäessä tuoksu muistutti porkkanaa. Mutta valmiin keiton maku on pehmeä, perunamainen, mutta hienostuneella tavalla. Ja väri on upean maalimaisen keltainen. Hyvin omalaatuinen ja herkullinen keitos.

Hikeä, viiniä ja hysteeristä naurua, mutta tämän jälkeen loppu sujui kuin tanssi. Kurpitsat liemeen kypsymään, soseeksi ja joukkoon kermaa sekä voita. Päälle voi valuttaa muutaman pisaran korianteriöljyä kärkeä antamaan. Ja se lopputulos? Kaunis, kadmiuminkeltainen kurpitsakeitto? Ehkä parasta keittoa, mitä olen koskaan syönyt. Lempeää, pehmeää ja syksyistä. Ehdottomasti taistelun väärti. Kannattaa kokeilla. Jos on mies ja kirves.

Voiton puolella..

Lempeä kurpitsakeitto korianteriöljyllä

2 kg kurpitsaa (joista jää jäljelle n. kilo kurpitsanlihaa)
4 -5 dl vettä
1/2 rkl kasvisliemifondia
3,3 dl purkki kermaa
2 tl sitruunasormisuolaa
50 g voita
1 rkl vehnäjauhoja

Korianteriöljy

Kourallinen korianterinlehjtiä
n. 1/2 dl sitruunaoliiviöljyä
sitruunasormisuolaa

Leikkaa kurpitsanliha paloiksi, lisää ne kiehuvaan kasvisliemeen ja keitä kypsiksi. Tämä vie n. 30 minuuttia. Soseuta kurpitsat ja lisää suola. Sulata voi kattilassa, lisää sulan voin joukkoon vehnäjauhot ja sekoita jauhot hyvin voin joukkoon. Lisää keittoon kerma, sekoittele ja lisää lopuksi voiseos. Kuumenna ja laita tarjolle kurpitsan kuoriin, jotka on huuhdottu kuumalla vedellä. Soseuta korianteri ja öly sauvasekoittimella tasaieseksi öljyksi ja mausta suolalla. Vie tarjollekeiton kylkeen korianteriöljyä ja tuoretta leipää. Pienenä alkuruokakeittona tarjoitaessa tämän kermaisen pehmeyden kanssa sopii joku pyöreä riesling Alsacesta, kuten vaikka Paul Zinck Riesling Prestige

Tähän soolosoppailuun sopi ihanasti Boy Georgen tunnelmallinen Crying Game samannimisestä huippuleffasta. Tuikut paloivat värikkäissä astioissa ja kurpitsakeitto tuoksui. Vaahteranlehdet loistivat kilpaa keiton keltaisen kanssa. Ei se syksy niin kauhea ole. Sittenkään.