Tästä lausahduksesta tulee mantrani.

Toivottavasti koko loppuvuodeksi. Jos hyvin käy, myös ensi vuodeksi. Ja ihan parhaimmillaan koko loppuelämäksi.

Luin nimittäin kesällä jostain naistenlehdestä elämänviisausoppeja ja jutussa todettiin, että ihminen vetää puoleensa niitä energioita, mitä sisällään kantaa. Onnellisuus kumuloi onnellisuutta, vaurauden tunne vaurautta, kiire kiirettä.

Ja itse olen oikea kiireisen ihmisen prototyyppi. Aina on tehtävä jotain, tuolit, sohvat ja penkit ihan polttelee persiissä. Jos kiirettä ei ole, teen sen ihan itse poukkoilemalla asiasta toiseen yhden idean toteuttamisesta seuraavaan ja takaisin. Välillä siivoan kaappeja.

Juon kahvia, yleensä seisten. Sohvapöydälle laitettu kahvikuppi kyllä jää sinne jäähtymään, kun juoja katoaa.

Keksin, että nyt pitää kerätä nokkosia ja sittenhän kerätään. Tai saan loistokkaan idean uudesta lehtikaaliateriasta ja säntään siltä istumalta kauppaan. Olen myös kiinnittänyt huomiota, että kun äitini soittaa, lähes jokainen puhelu loppuu (noin tunnin päästä) siihen, että totean, mulla on vähän kiire.

Kiire oli maailmaankin. Synnyin ihan päivälleen laskettuna aikana. Top tykkänään, tämä ei saa jatkua!

Elämässä on hieno vaihe meneillään. Haluan pysähtyä nauttimaan siitä. Haluan siemailla tätä hetkeä kuin hienointa viiniä. En halua olla kiirhetimässä pois omasta, hyvästä elämästäni.

Sen verran kii.. muita hommia tässä pukkaa, kun kohta kuvaaja ja toimittaja kolkuttelevat ovella, että postaan vain tällaisen pikaisen granolareseptin näin koulujen alkamisen kunniaksi.

Joten, jos näette allekirjoittaneet säntäilevän kaupungilla tai ruokakaupassa vauhdikkaana ja poissaolevana, nykäiskää hihasta ja todetkaa tiukasti ’Mari, sulla ei ole yhtään kiire’. 

P.S Päivän kuvausten antia voit tutkailla elokuun viimeisellä viikolla ilmestyvässä Hyvä olo– teemaisessa Ilonassa. Muhevia, mutta kevennettyjä jälkkäreitä tiedossa!

P.S 2 Huomasitteko kuvat kahvikupit? Samat mehevät muodot kuin viinilaseissa. Ne ovat myös Nature’s Designin käsialaa.