Jotain maukasta

ruokablogi

Kuplia kitalaessa, hymy huulilla

by

Juhlistaja tai muuten vaan.

Arjesta juhlaa ja juhlasta riemukas. Shampanja, cava, prosecco, spumante, sekt. Anna kuplien viedä mukanaan. Ja juhlista alkava vuosi.

Kuohuvien juomien alkulähde on Ranskan Champagnen alueen maaperässä. Shampanja-sana onkin suojattu tarkoittamaan vain tältä alueelta tulleita kuohuviinejä. Mutta osataan sitä muuallakin: Espanjasta tulee rapsakoita cavoja ja spumantet kuplivat kuin ranskalaiset serkkunsa konsanaan.

Kuplajuomien valmistumisen takana on huolella hoidettu ja monimutkainen käsityöläisprosessi. Ja tuloksena syntyy mitä moninaisemman makuisia, ylellisiä juomia.

Aluksi aatelisten juomaa

Alun perin shampanjasta yritettiin saada kuplat pois. Ranskalaiset olisivat halunneet viininsä vaaleana ja tyynenä. Muun muassa 1600-luvulla elellyt munkki Dom Perignon tuskaili viininsä kuplien kera. Munkkia hermostuttavat kuplat syntyivät viiniin muuttuvan käymisprosessin kautta, kun viinin käymisprosessi laiskistui talvella ja otti uutta vauhtia keväällä.

Mutta onneksi kuplien poistossa ei onnistuttu. Aateliset eri puolilla Eurooppaa ihastuivat tähän kepeään juomaan ja shampanjan suosio lähti vauhtiin. Poreet tulivat jäädäkseen.

Pientuottajilla persoonallisuutta

Shampanjoissa brändien merkitys on kiistaton. Mutta – vähemmän tunnetuissa on yhtä lailla laadukkaita ja jopa laadukkaampiakin juomia. On ollut ilo huomata, kuinka Alkonkin hyllylle on löytänyt tiensä Veuve Cliquotin rinnalle tuntemattomampien tuottajien kuplivia herkkuja ja todellisia löytöjä. Ja kuohuvien ystävälle on tullut valinnan varaa.

Uuden vuoden aattona maistuu lasi kuplivaa – Paul Goergin Premier Cruta tällä kertaa ja 10, 9, 8, 7.. Tervetuloa uusi vuosi 2012! Luulen – ei kun tiedän, että vuodesta tulee muistorikas ja mitä mainioin. Maukkautta unohtamatta.

Hyviin hetkiin

Tässä satunnaisessa järjestyksessä muutamia omia kuplivia suosikkejani, vivahteikkaita juomia, joita voin hyvin mielin kehua.

Pannier Blanc de Noir

Louis Roederer Brut Premier

Ruinart Brut

Bollinger Special Cuvee

Jaquart Blanc de Blanc

Pierre Peters Cuveé de Réserve Blanc de Blancs Brut

Gosset Grande Réserve Brut

Paul Goerg Premier Cru Blanc de Blancs Brut

Can Vendrell Cava Brut

Marqués de Monistrol Winemakers Select Cava Brut

Segura Viudas Lavit Brut Nature

Codorníu Pinot Noir Brut

Lisää shampanjasta? Katso täältä!

Sivustoja kuohuvista:

Joka pojan ja tytön ohje : kaula poikki sapelilla
Kuohuviini.fi
Sampanja.fi

Yksinkertaisesti – pihvi ja juusto

by

Pihvi Ciderhouse Arriagan tyyliin.

Joulun aikaan keittiössä on vietetty tovi jos toinenkin. Uuden vuoden juhlassa syödään hyvin, mutta päästetään kokki vähän vähemmällä. Pitäähän aikaa jäädä lasissa poreilevien kuplien ihasteluun, pimeyden rikkovien rakettikukkien katseluun ja tulevan vuoden ennustamiseen tinan valannan avulla. Mutta tämä ei tarkoita etteikö ruoka olisi hyvää. Päinvastoin – tämä annos on yksinkertaisesti upea.

Tämä yhdistelmä juontaa juurensa Italiaan. Lautasella yksinkertaista, kaunista ja hyvää. Ei mitään sen enempää eikä vähempää kuin pihvi, kokonainen pehmeä juusto ja hieman vihreää annosta keventämään. Ja sopiva viini lasissa kokonaisuutta täydentämään. Erilainen yhdistelmä, mutta todella herkullinen.

Tässä ohjeessa käytetty Saint Marcellin-juusto on pehmeä, kypsytetty tuorejuusto, jonka ulkonäkö pettää. Vähän nuhjuisen ja epämääräisen kuoren alta löytyy kipakka, notkea sisus ja se vaatii viiniltäkin voimakkuutta.

Liha voi olla riistaa tai nautaa. Itse tein annoksen naudasta, mutta myös saksanhirvi tai hirven sisäfile sopii mitä mainioimmin.

Ruoka on tyylikäs sellaisenaan eikä kastiketta tarvita. Tein kokeeksi kirsikkaista punaviinikastiketta ruoan kanssa, mutta tarjoilin sen eri astiasta. Kirsikkahillon makuinen kastike toi makeutta voimakkaaseen juustoannokseen, mutta se ei ole välttämätön. Pihvi ja juusto maistuvat sellaisenaan.

Pihvi ja juusto

kokonainen naudan sisäfile, paino syöjien määrän mukaan
Saint Marcellin-juusto/syöjä (tai mikä tahansa riittävän pieni, pehmeä juusto, jossa makua)
rucolaa
granaattiomenansiemeniä

Marinadi lihalle:

Sekoita näistä aineksista suolaisen makea marinadi lihalle. Anna marinoitua vähintään kaksi tuntia.

Hedelmistä kaunein?

loraus punaviiniä
oliviiöljyä
soijaa
mustaherukkahyytelöä
valkosipulinkynsiä
tuoretta timjamia
mustapippuria
worchesterkastiketta

Marinoi liha maukkaassa, hillolla maustetussa marinadissa. Tämä tuo pienen makeuden lihan pintaan, mikä sopii juustolisukkeeseen. Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista.

Paista voissa lihan pintaan kaunis väri ja laita liha uuniin 175 asteen, kunnes sisälämpötila on n. 54 astetta. Kääri sisäfile vielä hetkeksi folioon ja leikkaa se sitten kauniiksi viipaleiksi.

Pese tällä välin rucola, raaputtele granaattiomenasta siemeniä ulos ja asettele lisukkeet väripilkuiksi lautaselle. Hieman oliviöljyä päälle ja pari pisaraa balsamicosiirappia. Salaatti on siinä.

Kuumenna juusto kevyesti 200 asteisessa uunissa. Saint Marcellin on valmiiksi pienessä uunivuoassa, mutta mikäli löydät kivan juuston ilman vuokaa, voit tehdä sen pintaan tyylikkäät raidat kuumalla ritilällä.

Yksinkertaisen tyylikäs annos valmistuu vaivatta ja vähällä. Kokki ehtii hyvin korkata mieluisan punaviinin ruoanlaiton ohessa. Toscanasta tuleva Poggio al Tufo Rompicollo on suosikkini grillatun vasikanlihavartaan kanssa, mutta on siinä riittävästi potkua myös tälle annokselle. Viinin marjaisuus sointuu Saint Marcellainin tuhtiin makuun.

Juuston lämmitellessä uunissa siemaillaan hieman viiniä, Bruno Mars laulaa tuskaisena kranaateista ja tämähän sopii, kun mehukkaan granaattiomenan siemenet ovat annoksen kauneuspilkkuina.

Pihvi ja juusto. Tällä simppelillä yhdistelmällä onnistut valmistamaan uuden vuoden tarjoilun, joka muistetaan. Ja jätät maukkaat hyvästit menneelle vuodelle.

Pinot Noirin pauloissa

by

parhaat jouluviinit, top 10 viiniä joulupöytäänPinot Noir. Siinä on jotain maagista. Siinä on sitä jotain. Ja täytyhän siinä olla. Onhan Pinot Noirista tehty elokuvakin. Sideways-elokuva ylistää tätä punaista. Niin minäkin.

Olen kulkenut pitkän tien uuden maailman pippuristen ja räjähtävän mausteisten viinien ylistämisestä pienieleisen Pinot Noirin ystäväksi. Enää en kaipaa kaikkia makuja kerralla, vaan yksinkertaisuus, marjaisuus ja pehmeys, mitä Pinot Noir tarjoaa, miellyttää nykyään.

Pieni Pinot Noir-hetki silloin tällöin kuuluu asiaan. Vähähappoinen ja hennon kirsikkainen tai karpaloinen tai muihin marjoihin vivahtava pehmeä maku tekee viinistä oivan viinin vain

nautiskeluun. Mutta myös äärimmäisen hienosti Pinot Noir sopii riistalintuaterioiden kanssa. Muistan eräänkin kerran, kun join pehmeää ja viileän liilaista spätburgunderia kevyesti paisteun sorsan rintafileen ja tumman marjakastikkeen kanssa. Yhdistelmä oli mieleenpainuva.

Alkosta löytyy useita Pinot Noireja. Tällä hetkellä suosikkejani ovat nämä kaksi: Ninth Island Pinot Noir sekä entinen Montana Pinot Noir, joka kulkee nykyään nimellä Brancott Pinot Noir. Molemmat ovat todella pehmeähappoisa ja vähätanniinisia.

Viikonloppuna tutustuin Alkon tilausvalikoiman Willi Opitz Pinot Noiriin ja sitä maistelisin mielelläni uudestaan jonkin tyylikkään riistalintuaterian kanssa. Viinin tanniinit kun kaipasit jotain ruokaa seurakseen.

Pinot Noir-hetki. Iso lasi. Riedelin Pinot Noir-lasi on pullea ja pyöreä, juuri Pinot Noirin henkeen sopiva. Pinot Noiria kun tässä maljassa pyörittelee, heittäytyy sohvan syleilyyn ja miettii syntyjä syviä, niin elämä maistaa.