Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Puikularanskalaiset – ne maailman parhaat ranskalaiset

2.3.2021 by Mari

puikularanskalaiset, itse tehdyt ranskikset, maailman parhaat ranskalaiset, kotitekoiset ranskalaiset

Puikularanskalaiset eli maailman parhaat ranskalaiset syntyivät sattumalta. Niin kuin  moni muukin hyvä juttu.

Olen valmistanut ja testaillut itse tehtyjä ranskalaisia esikeittäen, pakastaen, kaksi kertaa eri lämpötilassa friteeraten, uunissa, you name it. Paras tulos ennen puikularanskalaisten keksimistä oli tuo kookkaiden rosamundien esikeittäminen ja sitten kunnon friteeraus päälle. Mutta tässäkin tavassa oli muttansa. Näitä ranskalaisia täytyy laittaa kuumaan öljyyn vain pieni satsi kerrallaan ja kotioloissa friteeraus vie kauan. Kun kaikki ranskikset friteerattu, ekat ovat jo alkaneet jäähtyä ja vähintöäänkin menettää rapeuttaan. Ei hyvä.

Mutta puikularanskalaisissa ei ole mitään onglmaa. Miksi, oi, miksi tätä ei kukaan ole aiemmin hiffanut. Olisi säästynyt kaiken maailman esikeitto-pakastus-kaksi kertaa friteeraus-kommervenkeiltä.

Puikula on hoikka, jauhoinen ja hetkessä kypsyvä perunalajike. Tiedät sen, jos olet kuorittuja puikuloita keittänyt ilman höyrykattilaa tai liian voimakkaalla lämmöllä. Pohja on täynnä mujua ja perunat hajoavat käsiin.

Tästä sain ajatuksen eräänä viikonloppuna, kun tuumailin lisuketta poronsisäfileelle. Kaapissa oleili pussi puikuloita ja päätin, että nämä friteeraan. Ja homma toimi upeasti.

Näin valmistat maailman parhaat puikularanskalaiset

Varaa runsaasti puikuloita. Noin 1 kg neljälle. Nämä ovat superhyviä..Lisäksi tarvitset litran ruokaöljyä ja sormisuolaa. Valurautapata on kätevä friteerauksessa, mutta myös syvä wokkipannun tyyppinen pannu käy loistavasti.

Puikulat ovat usein tosi pieniä eli riittää, jos ne halkaisee ja friteeraa. Isommat potut voi leikata neljään lohkoon. Sitten öljy valurautapataan tai syvään wokkiin tulikuumaksi kuumenemaan.

Hyvin pestyt ja vielä paremmin kuivatut puikulat laitetaan öljyyn. Reikäkauha on hyvä apuväline, näin öljy ei roisku. Huomioi myös pottujen huolellinen kuivaus, sillä öljyyn ei saa mennä pisaraakaan vettä tai tulikuuma öljy roiskuu holtittomasti. Voit laittaa puikuloita kerralla runsaasti öljyyn kypsymään ja hyvin futaa. Kilon voi friteerata parissa erässä.

Kun perunoiden pinta on kullanruskea, nosta perunat reikäkauhalla talouspaperin päälle ja valuta liika öljy pois. Ripota pinnalle suolaa ja nauti. Täydellistä.

puikularanskalaiset, itse tehdyt ranskikset, maailman parhaat ranskalaiset, kotitekoiset ranskalaiset

PUIKULARANSKANPEUNAT JA FRY-KASTIKE

1 kg puikulaperunoita
1 l rypsiöljyä
sormisuolaa

Fry-majoneesi

2 dl valmista majoneesia
2 rkl ketsuppia
1 tl Worcestershire-kastike
1 tl sokeria
1/4 tl suolaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl srirachaa

1. Pese perunat ja leikkaa ne paksuiksi suikaleiksi. Taputtele perunaviipaleet kuiviksi talouspaperilla.
2. Kuumenna öljy 180-asteiseksi. Uppopaista ranskalaiset parissa kolmessa erässä. Kypsennä noin 4 minuttia, kunnes perunat ovat saaneet väriä ja sisältä pehmeät. Nosta ranskikset reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja mausta sormisuolalla. Tarjoa fry-majoneesin kanssa.

puikularanskalaiset, itse tehdyt ranskikset, maailman parhaat ranskalaiset, kotitekoiset ranskalaiset

Fry-kastike korvaa ketsupin. Tämä kastike on makoisa ja mausteinen, Jenkeissä jo 40-luvulla alkaen ranskalaisen kanssa nautittu majoneesipohjainen, hyvin maustettu soosi. Kun teet tätä ja näitä puikularanskalaisia, niin eipä siinä muuta tarvitse. Hyvin ymmärtää, miksi belgialaiset nautiskelevat ranskiksia aivan sellaisenaan, snäksinä. Kun kastike on kohdillaan, makunautinto on taattu. ja tässä fry-kastikkeessa on makua yllin kyllin.

Lisukkeeksi nämä herkullisen rapsakat puikularanskalaiset sopivat luonnollisesti. ihania minkä tahansa pihvin, riistan tai kala-aterian side dishinä tai fish and chipseissä.

Summa summarum. Tämän helpompaa ei itse tehtyjen ranskanperunoiden valmistus voi olla. Perunat saavat nopeasti upean kullanvärisen pinnan ja sisus on suussa sulavan pehmeää, jauhoista perunaa. Ranskikset tulevat pöytään kaikki samaan aikaan, kuumina ja tuoksuvina ja mikä parasta, ilman suurempia esivalmistelua. Siis aivan hetkessä. Testaa itse!

Muita perunaherkkuja?

Tryffeliranskalaiset

Uuniperunamuusi

Peruna

 

 

 

Kategoriassa: Alkupalat, snäksit ja lisukkeet, arkiruoka, gluteeniton, kasvisruoka, liha ja riista, lisukkeet, Reseptit, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: fry-kastike, fry-majoneesi, helpot ranskalaiset, itse tehdyt ranskalaiset, itse tehdyt ranskalaiset puikulasta, itse tehdyt ranskanperunat, kastike ranskalaisille, kotitekoiset ranskalaiset, lisuke pihville, lisuke puikulasta, maailman parhaat ranskalaiset, majoneesikastike ranskalaisille, puikularanskalaiset

Firenzestä kaakkoon – Montalcino

18.6.2019 by Mari

PRESSIMATKA

Montalcino, brunello di montalcino

Toscanassa, Montalcinon sievääkin sievemmän keskiaikaisen kylän ympäristössä kypsyvät rypäleet yhteen Italian kuuluisimpaan ja eittämättä maailman arvostetuimpaan viiniin, Brunello di Montalcinoon.  Miltä Montalcinossa näytti, miltä brunellot maistui. Ja ennen kaikkea, mitä tämän ison viinin kanssa nautitaan?

Ei, olet väärässä. Paras pihviviini ei ole se iänikuinen Cabernet Sauvignon. Paras pihviviini tulee Italiasta, Toscanasta Montalcinon alueelta ja kantaa nimeä Brunello di Montalcino. 

Sangiovese-rypäle on hitusen hapokkaana, jopa suolaisen makuisia viinejä tuottavana rypäleenä oman suuni mukainen. Etenkin, kun pöydässä on tarjolla myös syötävää. Tästä rypäleestä on tuokin iso, mutta samettinen laatuviini, Brunello di Montalcino syntynyt herkullisten chiantien lisäksi.  

Biondi-Santi, brunello di montalcino

Kaunis, kauniimpi, Biondi-Santi.

Sangiovesen isorypäleinen lajike, sangiovese grosso kantaa Montalcinossa nimeä brunello. Brunellon historia ulottuu 1800-luvulle, jolloin  Santin (nykyinen  Biondi-Santi) suku kantaa kunniaa ensimmäisten Brunellojen tuottamisesta. 

Montalcino on äärimmäisen viehättävä keskiaikainen kyläpahanen korkean kukkulan päällä. Se sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Chiantista etelään. Visiittini tälle alueelle oli ensimmäiseni, vaikka Chiantin maastoja olenkin jo useampaan otteeseen tallannut. Se kuuluisa Toscanan valo hivelee täälläkin silmiä. Varjot ovat syviä ja kukkulat kauniita.

Etelään kun on suunnattu, niin Montalcinon alueella päivät ovat kuumia öiden ollessa raikkaan viileitä.  Tämän voi aistia brunelloissa.  Siinä missä chiantit ovat heleänvärisiä, hapokkaita ja raikkaan iisejä ruokaviinejä brunellot ovat toista maata; mahtipontisen täyteläisiä, makumaailmaltaan voimallisia ja tummia, runsaita paketteja. Maaperä on Montalcinossa myös kalkkisempaa kuin Chiantissa ja sangiovesen rypäleklooni on eri kuin Chiantissa, joten toden totta, nyt puhutaan asteen verran lihaisammasta viinistä kuin mitä Chiantissa nautitaan.

biondi-santi, brunello di montalcino, matka montalcinoon

Biondi-Santin kellarissa varjellaan aarteita.

Ihastuin Montalcinoon oitis! Kylä on niin soma, kaikin puolin kävijäystävällinen ja paikka tarjoaa viininystävälle upeita kokemuksia ruoan ja viinin saralla. Yksi visiitin huippukohtia oli 14 huippu-brunellon tasting Montalcinon linnassa sijaitsevassa Enoteca  Fortezzassa. Mikä makumaailmojen kirjo tuohon joukkoon mahtuikaan Biondi-Santin niukoista, ääreishienostuneista brunelloista runsaisiin, lämpimän meheviin brunelloihin. Todella avartava kokemus brunellojen maailmasta. Ja suosikkeja löytyi! 

Maista ainakin näiden laatutuottajien brunelloja: Antinori, Gaja, Biondi-Santi, Tommasi, Franci, Poggio Antico, Madonna del Piano, Albatreti ja Poggio di Sotto. 2010 on erinomainen vuosi eli tähän vuosikertaan kannattaa tutustua juurikin esimerkiksi tastingin kautta.

biondi-santi, brunello di montalcino, matka montalcinoon

Sadunomaista tunnelmaa.

Ja kun hehkuttelin brunelloa maailman parhaana pihviviininä, niin palataanpa asiaan. Valmistin brunellon rinnalle tyypillisesti tarjottavan aterian. Pihvin, kuinkas muuten. Enkä minkä tahansa, vaan kookkaan black angus tomahawkin. Se kelvannee näin juhannuksen lähestyessä lisukkeinaan simppelisti italialaisittain vihersalaatti ja papuja. Muuta ei tarvita ja makunautinto on taattu. Syön lihaa harvoin ja nykyään suosin pihveissä black angus -pihvilihaa sen mureuden ja rasvan antaman herkullisen maun vuoksi.

grillattu tomahawk ja valkopapuja

GRILLATTU TOMAHAWK JA VALKOPAPUJA

1 (black angus) tomahawk
öljyä
suolaa
mustapippuria

Valkopavut:

2 tlk kypsiä isoja, valkoisia papuja
oliiviöljyä
1/2 valkosipulin kynnet
suolaa
mustapippuria

Valmista ensin pavut. Valuta neste pois pavuista. Kuumenna runsas loraus oliiviöljyä pannulla. Kuori valkosipulikynnet, murskaa ne veitsen lappealla puolella ja paista hetki pannulla. Lisää pavut ja kuumenna. Mausta suolalla ja pippurilla. Pidä pavut kuumana sen aikaa, kun grillaat lihan. Valmista toiseksi lisukkeeksi vihersalaatti, jossa sipulia ja rapeaa salaattia, esim. cosmpopolitania. Kaada päälle runsaan etikkainen vinegrettikastike.

Ota liha hyvissä ajoin, vähintään pari tuntia ennen grillausta huoneenlämpöön. Hiero lihan pintaan öljyä, suolaa ja mustapippuria. Kuumenna grilli kuumaksi ja grillaa lihaan hyvä väri  molemmille puolille.  Siirrä liha epäsuoraan lämpöön, laita paistomittari pihvin paksuimpaan kohtaa ja grillaa, kunnes sisälämpötila on noin 54-55 astetta eli pihvi on punainen, mehevä medium. Kääri pihvi folioon ja anna levätä 10 minuutin ajan. Leikkaa pihvi siivuiksi ja nosta tarjoiluastiaan. Tarjoile pihvi kuumien valkopapujen sekä vihersalaatin kanssa.

biondi-santi, brunello di montalcino, matka montalcinoon

Casisano – Tommasin silmäterä.

Viinisuositus: tämä viini suorastaan huutaa rinnalleen isoa, mehevän tummamarjaisaa viiniä, joten lasiin kaadetaan Brunello di Montalcinoa. Monopolistamme löytyy brunelloja edullisimmillaan reilun 30 euron hintaan ja tyyriimmät liikkuvat sadassa eurossa. Yksi tunnettu brunello suomalaisille lienee Tommasin Casisano Brunello di Montalcino , 48,80 euroa. Tommasin Casisano saa kypsyä vähintään kolme vuotta slavonialaisissa, kookkaissa tammitynnyreissä ja pitkä pullokypsytys pehmentää viinit tiukkoja tanniineja. Tommasin Casisano Brunello di Montalcino on kompakti paketti kirsikkaa, nahkaa ja sopivasti karpalon hapokkuutta, jotka nostattavat veden kielelle.  Tämäkin viini on omiaan riittävän mehevän, sisältä kunnolla roseeksi, jollei ihan rareksi jäteyn pihvin kanssa, sillä tällöin napakat tanniinit taittuvat ja marjaisuutta uhkuvan viinin sekä rasvaisen pihvin makukombo on suussa sulavan herkullinen.

biondi-santi, brunello di montalcino, matka montalcinoon

Tastingin pauloissa.

Tiesitkö muuten, että tiukat lait säätelevät brunellojen valmistusta? Brunellot tulevat myyntiin vasta viiden vuoden kypsytyksen jälkeen, riservat vaativat kuusi vuotta. Osan ajasta viinin tulee kypsyä tammitynnyreissä ja osan ajasta pulloissa.

Brunellot ovat kuuluja siitä, että ne kestävät kypsytystä jopa vuosikymmenien ajan.  Tämä ymmärsi, kun pääsimme tutustumaan ikoniseen Biondi-Santiin ja tastingissa maistelimme vuosikerrat 1975, 1995, 2006, 2013 ja 2015. Mainioksi vuosikerraksi tituleerattu vuoden 1975 viini oli edelleen rikas, suuntäyttävän luumuinen ja ryhdikäs viini.

Voin lähes kuulla, kuinka viininystävät tälläkin hetkellä naputtelevat tietokonettaan etsien sopivaa viinikohdetta, minne matkata. Tehdäänpä niin, että kokkaile juhannuksena tämä lihaisa ateria, kaada viiniin herkullista brunelloa ja päätä sitten, saattaisiko kohde olla tuo pieni kylä kukkulan päällä ja sen pienen kylän isot viinit…

Matkan tarjosi Interbrands.

sisältöyhteistyö, kaupallinen yhteistyö

 

 

 

 

 

 

 

 

Kategoriassa: ruokablogi Avainsanoilla: brunello di Montalcino, grillattu tomahawk, lisuke pihville, matka Montalcinoon, pihvi juhannuksena, pihviviini

Iisipiisi papulisuke pihville

26.8.2014 by Mari

 

Vielä värikkäitä.

Vielä värikkäitä.

Violetit, liilat tai nuo oikeastaan mustanpuhuvat pavut huutelevat kutsuvasti kaupassa. Kyllä ostan, kun ne ovat niin hienon värisiä.

Sitten niitä ihmetellään ja vähän kypsennetäänkin, kun Evira niin tiukasti määrää. Ah ja voi, tuo ihastuttava väri onkin sen jälkeen muisto vain.

Ekat pavut, ihan juhlaa!

Ekat pavut, ihan juhlaa!

Suomessa on muuten monenmoisia suosituksia, jotka pätevät vain meidän rajojemme sisäpuolella. Juttelen tulevan Philipsin kampanjan muiden pohjoismaalaisten bloggarien kanssa punajuurimehun linkoamisesta. He ilolla linkoavat mehua tuoreesta punajuuresta ja heillä naamat venähtivät ja silmät pullistuivat päästä (no ei nyt sentään, mutta tarinankerronnallisista syistä), kun kerroin, että meillä koto-Suomessa sitä ei suositella. Myrkytysvaaran vuoksi.

Kuten ei suosituksten mukaan myöskään vaha-, leikko-  tai taitepapujakaan ei tulisi raakana narskutella menemään. Ja sitten käy näin, että värit karkaa. 

Kohta kypsiä.

Kohta kypsiä.

Paistetut liilat pavut
2014-08-26 11:20:39
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 1 l papuja
  2. 1 pkt pekonia
  3. mustapippuria
  4. n. 150 g sinihomejuustoa
  5. kourallinen pähkinöitä, esim. pekaanipähkinöitä
Valmistusohjeet
  1. Poista pavuista kannat ja huuhtele pavut. Kuumenna iso pannu tai wokki ja pilko pekoni pannulle, paista hetki. Lisää pavut ja paista ne nopeasti kypsiksi, mutta älä ylikypsennä. Mausta mustapippurilla. Kaada pavut tarjoiluastiaan ja murenna päälle sinihomejuustoa. Viimeistele makuelämys maukkailla pähkinänpaloilla.
Vinkit
  1. Tämä on alkusyksyn lempilisukkeeni grillatulle pihville. Pavuissa ja homejuustossa on riittävästi potkua grillatu lihan maulle. Etenkin pekaanipähkinä sopii tähän makuyhdistelmään hyvin, sillä se on pähkinöistä makein, karamellimaisin.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Papupurkista, päivää!

Papupurkista, päivää!

Itse kyllä pätkin uuden sadon papuja sellaisenaan salaatin joukkoon ja en koskaan kypsennä papuja läpikypsiksi. Nämäkin liilat kaunottaret saivat jäädä hieman rapeiksi.

Ja rapeuden mukana säilyi häivähdys purppuraa.. 

Kategoriassa: arkiruoka, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: lisuke pihville, papulisuke, pekonipavut, tuoreet pavut

  • 1
  • 2
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...