Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Musta tuntuu

15.3.2013 by Mari

Onkohan edes parempaa?

Onkohan edes parempaa?

Tuntuu siltä. Siltä, että voisin syödä sieniä joka aterialla.

Aamu alkaisi raikkaanvärisellä kanttarellimunakkaalla. Lounaaksi syntyisi makoisa herkkusienipasta. Välipalaksi napostelisin friteerattuja sieniä. Ja illallisella pöytään marssitettaisiin sieniä sen seitsemässä muodossa. Jälkiruokana sienipommi..

Joten ei varmaan ole yllätys, että tässä päivänä eräänä sekoittelin shiitakerisoton. Ja kaapissa on täyttämistä odottamassa mitä sievimmät, beessilakkiset herkkutatit. Ja että eilen, hyväksi kohutussa Antto Melasniemen luotsaamassa Putte’s pizzeriassa söin hyvässä seurassa funghi pizzan.

 
Kylmähyllystä poimittuja.

Kylmähyllystä poimittuja.

 

Pizza oli maukasta, kyllä. Reunat kohoilivat rapeina, ruskettuneina vuoristoina ja sienen aromikas maku oli pääosassa. Mutta silti. Ravintola tuntui siltä kuin olisi kengät väärissä jaloissa. Miksi pizza ja viini pitää tilata tiskiltä kuin työmaaruokalassa? Ja vielä kovinkin töykeältä tarjoilijalta. Mitä, jos viini maittaa ja haluan toisen lasillisen? Liittynkö illan myötä alati kasvavan jonon perään lasi kourassa ja ostan toisen kupposen taskulämmintä viiniä? Ei, näin en tehnyt. Söin pizzani, kiitos oli hyvää ja siirryin viereiseen viinibaariin nauttimaan herkullisia viinejä hyvällä palvelulla.

Tai vaihtoehtoisesti sienihimossa voisin keitellä kotona tätä kermamaista risottoa, jonka salaisuutena on viini, valkkari ja voi.

Tuli näemmä tuo viini kahteen kertaan. Mutta oikeastaan se kuvastaa hyvin tämän risoton ytimen. Paljon viiniä, paljon voita ja paljon parmesania. Tällä ohjeistuksena ei voi epäonnistua. Tai voi, jos keittää risottoa liian unohtaen kaikki höpinät al denteilystä ja hyvästä suuntuntumasta.

Aito risotto ei koskaan pönötä lautasella selkeässä kasassa – tällöin valmistuksessa on epäonnistuttu -, vaan se valuu kohti reunoja kuin laiska poika koulunpenkillä. Ja viihtyy parhaiten syvässä kulhossa. Taitolaji, tiedän. Päästin kerran toisen kauhan varteen risottoa tekemään. Turvonnut, tahmea risotto vei risottohalut kahdeksi vuodeksi. Onneksi ei ollut sienistä tehty. Tuolla kertaa.

Tästä oppineena teen aina risotot itse. Ja voin huoletta sanoa, että olen siinä hyvä. Anna mulle mitä tahansa risottoaineksia, vähän viiniä – ja kokille kanssa – niin teen elämäsi risoton.

 
Lopputulos on löysä.

Lopputulos on löysä.

 

Shiitakerisotto
2 hengelle

2 rkl oliiviöljyä
2 shalottia
2 dl Arborio- tai Carnaroli-riisiä
3 dl Sauvignon Blanc-valkoviiniä
2 pkt shiitakkeita
50 g voita
2 dl raastettua parmesania
sormisuolaa
mustapippuria
7-8 dl kasvislientä ( 2 rkl kasvisfondia ja 8 dl vettä)

Freesaa sipulit oliiviöljyssä kuultaviksi. Lisää riisi, sekoittele ja anna riisin imeä öljyä itseensä. Lisää viini, ensin puolet ja pannulta nousee jumalainen tuoksu. Sekoittele ja lisää loppu viini, kun edellinen satsi on imeytynyt. Paista toisella kädellä sohien pilkotut shiitalkeet viereisellä pannulla kypsiksi voiruokalusikallisen kanssa, suolaa, pippuroi ja jätä odottamaan loppuvaiheita. Älä unohda sekoittaa risottoa toisella kädellä saman aikaa..

Kun viini on imeytetty riisiin, lisäile kasvislientä desin parin annoksissa risottoa koko ajan sekoitellen.

Kun risottoja tekee useasti, alkaa erottaa sen hetken, milloin risotto alkaa olla sopivimmillaan ja on aika lisätä voi ja parmesan. Tällöin neste on alkanut muodostaa kermaisuutta riisiseokseen, riisit ovat pehmenneen näköisiä, mutta sisältä vielä napakoita. Jos silmällä mittailu ei toimi, voin sanoa, että tähän tilanteeseen pääsy vie parikymmentä minuuttia.

Ja sitten on kiire. Risotto ei saa ylikypsyä. Tässä vaiheessa huudetaan apureille, että onhan rucola huhdeltu, kuumassa vedessä lämpenemässä olleet ruokailukulhot jo kuivattu ja viini laseissa! Risotto ei odota.

Itse lisään tässä vaiheessa risottoon ison köntin voita, paljon parmesania ja maistan suolatarpeen. Ja vielä rouhin mausteeksi mustapippuria. Lisäksi vielä testataan, onko suuntuntuma sopiva. Ja ehkä hieman lientä lisää ?

Sitten risotto lusikoidaan kulhoihin ja päälle laitetaan koristeeksi rapeaa rucolaa. Sitten vain ruokarauhan muille suon.

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, sienet, tuote-arvostelu Avainsanoilla: Antto Melasniemi, putte's pizzeria, ravintolaelämyksiä, shiitakerisotte, sienet, sienirisotto

Pihvi edellä

22.11.2012 by Mari

Maestro itse.

Tai kabanossi. Jos Stefan Richteriltä kysytään.

’Rakastan Lapin kultaa, suomalaisia naisia, kabanossia ja Helsinkiä’, Stefan hehkuttaa. Ei siis ihme, että hän on täällä.

Suomalaissyntyinen Top Chef – huippukokki Stefan Richter toteutti haaveensa. Oma ravintola Helsinkiin. Nyt sellainen on Korkeavuorenkadulla. Stefan’s Steakhouse. Ja siellä syödään lihaa.

Kokeilla oli kiire.

Tähän kuvioon solahtaa sujuvasti myös meidän oma Top Chef-lihamies Aksu Herlevi, joka on ollut asiantuntijana mukana suunnittelemassa ja käynnistämässä Stefan’s Steakhousea.  Aksu kertoo, että listan pihvit ovat samat kuin Turun ja Tampereen pisteissä, mutta muilta osin hänen kättensä jälki näkyy listan tuotteissa.  ’Lihat tulee meille parhailta tuottajilta ja laatuun panostetaan’,  Aksu toteaa.

Aksu ja villiintynyt kutsuvieras.

Eilen ravintola oli täynnä konseptia ihmetteleviä kutsuvieraita. Ja hyvältähän tuo vaikutti. Pienet maistiaiset listalta olivat herkullisia, lista on innovatiivinen ja kunnianhimoinen eikä ollenkaan tylsä, niin kuin monien pihvipaikkojen  listat herkästi tuppaavat olemaan. Entinen Mecca-Glöd on muuttunut tunnelmalliseksi tweedruutuiseksi pihvipaikaksi.

Tweediä siellä..

Tämä on Stefanin kahdeksas ravintola. Stefan’s Steakhouse on jo Turussa ja Tampereella.  Jenkeissä hänellä on viisi ravintolaa. Homma on siis hyvin hanskassa, tämä ei ole mitään harjoittelua ja se näkyy. Kaikessa. Yksityiskohdissa, ruoassa ja tunnelmassa.

Tweediä täällä..

Ja tunnelma. Se oli lämmin, jopa kuuma. Herkkupaloja jonotettiin. Aksu myhäili tyytyväisenä. Stefan suorastaan pursusi iloa. Poukkoili pitkin ravintolaa. Kätteli vieraita. Oli onnellinen. Hän oli selkeästi kotonaan. Täällä Suomessa.

Tarjolla Uuden-Seelannin ihme.

Tällaiset osaavat ja sydämellä työskentelevät miehet kun tässä on kyseessä, niin ei kai sitä voi kuin onnistua. Mä ainakin palaan pian ja haluan sen järjettömän maukkaan Pulled Pork Burgerin. Isona versiona tällä kertaa.

Kiitos Stefan, kiitos Aksu. Pian nähdään!

Kategoriassa: liha ja riista, ravintolaelämyksiä, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu Avainsanoilla: Akseli Herlevi, pihviravintola Helsingissä, ravintolaelämyksiä, Stefan Richter, Stefan's Steakhouse Helsinki

Sokeriorgasmi. Ja muita pieniä elämyksiä.

22.8.2012 by Mari

Kaikki jaetaan.

Rapisevaa, ruskeaa sokeria. Pecanpiirakkaa. Jugurttijäätelö sulaa päällä. Marrakeshin  maistuvaista sitruunapiirakkaa paksun, imelän kinuskin kera. Karvaan makeaa suklaakakkua kinuskisydämellä. Olenko taivaassa? No,sokerihumalassa ainakin.

Nämä sokerilla kyllästetyt herkut kannettiin pöytään ravintola Boulevard Socialissa todella maittavien, jaettavien alku-ja pääruoka-annosten jälkeen. Ja taju meinasi mennä. Sokerista, makeudesta, täydellisestä aterian lopetuksesta. Ei  näin hyviä jälkiruokia edes ole. Olisin nuollut lautasenkin, jos olisimme jaksaneet tämän kahdelle makean ystävälle tarjottavan sokeri-ilotulituksen syödä viimeistä murua myöden.

Välimeren maat, värit ja lämpö ovat innostaneet ravintolaelämän kultapoika Tomi Björckiä kumppaneineen tässä kaikin puolin mukiin menevässä  ravintolassa. Siellä täällä näkyy pieniä, kivoja yksityiskohtia: persoonallisia laseja, koukeroiset aterimet, puuta ja metallia. Roseviinikin oli läpinäkyvän vaaleanpunaista ja tuoksui mansikalta. Viinilista on napakka, mutta hyvä. Ja ne jälkiruoat..

Mutta kelataanpa tuosta loppuhuipennuksesta takaisin  alkuun. Bulevard Social aukesi joskus kesän korvilla. Tarjolla on mausteisia herkkuja pieninä annoksina. Lista on pitkä. Kuin nälkävuosi. Viiden hengen seurueemme oli jo päättänyt,  mitä yhteisiä annoksia tilataan ennen kuin itse ehdin edes kahlata koko listaa läpi. Mutta ei se mitään. Jok’ikinen annos oli maukas ja niistä riitti maistiaiset koko joukolle. Pöytään kiiti kovaa tahtia -tämä tahti on ainoa asia, josta tuli pitkä miinus – meriahventa ja bouillabaissea tiiviissä muodossa, rapeaa possunkylkeä omenaraasteella,  jättikatkoja ja fetaa, vihersimpukoita vartaassa, naudanlihatartaria ja social plate, jossa muun muassa hummusta ja pieniä pitaleipiä. Johtuuko vauhdikas tarjoilu tarjoilijoiden valtavasta määrästä vai siitä, että illassa on pari kattausta ja nautiskelijat täytyy saada pika pikaa lykättyä yöhön?

Joka tapauksessa Tomi on löytänyt aarteen sateenkaaren päästä tai ainakin keksinyt, mikä puree kaupunkilaisiin ravintolakävijöihin.  Kaikki kolme ravintolaa-Gaijin, Farang ja uusin Bulevard Social – saavat suitsutusta osakseen. Ja pöytää saa jonottaa. Mutta ihan aiheesta. Kyllä näihin kannattaa mennä. Muuten, älä ohita LL Cool J:tä. Sekin maistuu!

Perjantaisen tyttöjen illan jälkeen pehmeän hummuksen ja pitaleivän himo iski uudelleen lauantai-iltana. Ei se mitään. Nopsaan sen vääntää. Tällä ohjeella saa pehmeän ja tavallista valkosipulisemman hummuksen aiksiseksi. Joka katoaa parempiin suihin tuota pikaa.

Melkein kuin Välimeren auringon yllä.

 Valkosipulihummus

1 prk kikherneitä liemessä (n. 250 g)
1,5-2 dl kikherneiden säilöntälientä
5 rkl sitruunamehua
1 iso valkosipuli kypsennettynä uunissa (tai pari valkosipulin kynttä murskattuna)
1 tl sormisuolaa , sitruunaista, jos on
1,5 rkl tahinia

Leikkaa valkosipuli vaakasuunnassa halki. Sivele leikkauspinnat oliiviöljyllä. Kypsennä puolikkaat 175 asteen lämmössä niin, että kynnet ovat aivan pehmeitä. Mittaa kaikki aineet kulhoon ja aja tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Tahnaa kaavitaan suuhun pitaleivällä, joka on leikattu kuuteen pieneen kolmioon, voideltu öljyllä, pinta koristeltu mustilla seesaminsiemenillä ja palaset lämmitetty uunissa.   Helppoa ja niin hyvää!

Kategoriassa: kala ja äyriäiset, lisukkeet, makeaa, pientä hyvää, ravintolaelämyksiä Avainsanoilla: Bulevard Social, hummus, hyvä ravintola Helsingissä, ravintolaelämyksiä, Tomi Björck

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...