Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Ruokafilosofiasta
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta

Kyllä kelpaa!

30.10.2013 by Mari

Oikein hyvää!

Oikein hyvää!

Lupolon kolme kovaa luuta ovat ottaneet ison askeleen. Entinen Lostari on väännetty ja käännetty ravintola-baari-bilepaikkakonseptiksi. Mitähän siitäkin voi tulla?

Sataa, sataa ropisee. Sumu kiertyi kaupunkiin. Neljän hengen seurueemme marssii kohti Annankatua. Mikä peikkojen keli. Voisin vaikka jäädä vain kameran kanssa kahden tänne ulos. Mutta tuore ravintolatapauksin kiinnostaa. Tres Bones, here we come!

Siinä missä Lupolo on pikkiriikkinen ja symppis korttelikapakka, Tres Bones on tilava, meluisa ja menevä ravintola nuorine, haparoivine tarjoilijoineen. Odotukset olivat korkealla. Lupolon tunnelmaa ja ruokaa on vaikea ylittää.

Suuntana Annankatu?

Suuntana Annankatu?

Tres Bones on trendikäs ja kiva, avarakin. Ainoastaan ruokalijaväki herätti kummastusta. Porukka oli todella nuorta, alle kolmekymppistä, mitä? Mutta asiaa hetken tuumailtuamme ymmärsimme, että kun alakerran bileluola myöhemmin illlalla avataan, on hyvä olla jo hollilla. Ovella nimittän jo kymmenen jälkeen hytistään jonossa. Ensin siis sivistynyt ruokailu viineineen ja sitten rymytään kello neljään. Luullakseni?

Ruokalista on napakka ja kiinnostava. Yritimme neljän hengen porukallamme valita ruoat niin, että maistamme mahdollisimman paljon eri vaihtoehtoja. Alkuruoissa onnistuimmekin eli testasimme punajuuri-fetan, nautacarpaccion ja etanat. Kuumat ja rasvaiset etanat vetivät pisimmän korren. Kerrassaan herkullista. Punajuuri-feta oli sitä itseään eli punajuurta ja fetaa. Annoksen valinnut ei revennyt riemunkiljahduksiin kuitenkaan.  Nautacarpaccio couscouseineen näytti kauniilta, maku kuulemma ei yltänyt aivan ulkonäköön asti. Suolako puuttui? Höh.

Halloween-tunnelmaa.

Halloween-tunnelmaa.

Pääruoissa olimme valitettavan yksimielisiä: kaikki yhtä lukuunottamatta halusivat testata 12 tuntia haudutettua possunniskaa, yksi sentään otti kalalankun. Possuannos oli ISO! Ja maukastakin maukkaampi. Ehkä näin naisnäkökulmasta maa-artisokkamuusia oli hieman yli tarpeen. Mutta yhtä kaikki, annos oli suussa sulava, possu oli pehemää ja fenkoli raikasti kokonaisuutta. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon superrapeaksi paistettu priimatuore kampasimpukka possukaisen kyljessä. Näin mä haluan possuni. Jatkossa. Aina.

Lyhyestä virsi..

Lyhyestä virsi..

Jälkiruokia oli tarjolla kolme. Kokeilimme puolukkaa ja valkosuklaata sekä suklaata ja pähkinää. Rakastin puolukka-annostani, hapanta ja makeaa, pehmeää ja kovaa – samassa paketissa. Niin kuin kuuluukin. Sain maistiaisen suklaa-pähkinäannoksesta, johon toivoin hieman makeutta lisää.

Possuni!

Possuni!

Kokonaisuudessaan ruoka on rentoa, ulkonäöltään krouvimpaa ja himpun verran tavallisempaa kuin Lupolossa, mutta kokonaisuus oli onnistunut. Ei jää käynti viimekseksi.

Todennäköisesti tulen notkumaan myös baarin puolella, sillä ihan sen viimeisen silauksen illalle toi mielettömän hieno viinilista. Nyt listalle oli koottu oivaltavasti pelkästään naisten tekemiä viinejä. Ja millaisia viinejä!

Tirisivät pannulla.

Tirisivät pannulla.

Oli Parés Baltàa, Bouzyn rapsakkaa shampanjaa, rosenväristä puolukkaista herkkua, Anthos Passitoa. Oli suorastaan synti valita yksi pullo koko dinnerille, sillä lista kuhisi herkkuja.

Omistaja totesikin, että lista on tehty aikalailla heidän omien mieltymystensä mukaan. Hyvät on mieltymykset! Ei voi muuta sanoa. Hienoa, kerta kaikkiaan. Ainakin mut lista vakuutti niin, että saatan suunnata Annankadulle viinilasilliselle erään toisen vakioviinibaarin sijaan, kun viinihammastani kolottaa.

Innovatiivisin viinilista ever?

Innovatiivisin viinilista ever?

Ei voi muuta kuin toivottaa kaikkea hyvää Tres Bonesille. Toivottavasti ravintola on ja pysyy, ainakin edeltäjäänsä kauemmin. Yhtään ei voi tässä mökkihöperöityä, sillä Helsingin ravintolamaailman syntyy vauhdikkaaseen tahtiin toinen toistaan mielenkiintoisempia kuppiloita. Ja isona plussana tietysti se, että viineihin kiinnitetään hienosti huomiota. Ei se ole sama, mitä sillä viinilistalla lukee.

Mutta kylläpä ruokaentusiastin nyt kelpaa. Nähdään siis tiskillä, ystävät, siellä Tres Bonesissa!

Tai vaikka jossain näistä muista mukavista:

Lupolo
Toca
Sandro -arvostelu tästäkin tulossa, huippumesta, nimittäin
Vin Vin
Muru
Pastis
Latva
Viikonloppu Helsingissä

Filed Under: ravintolaelämyksiä, viini Tagged With: hyvä ravintola Helsingissä, hyvä viinibaari helsingissä, hyvä viinilista, missä syödä helsingissä, ravintola, ravintola-arvosteluja helsingissä, tres bones

Sokeriorgasmi. Ja muita pieniä elämyksiä.

22.8.2012 by Mari

Kaikki jaetaan.

Rapisevaa, ruskeaa sokeria. Pecanpiirakkaa. Jugurttijäätelö sulaa päällä. Marrakeshin  maistuvaista sitruunapiirakkaa paksun, imelän kinuskin kera. Karvaan makeaa suklaakakkua kinuskisydämellä. Olenko taivaassa? No,sokerihumalassa ainakin.

Nämä sokerilla kyllästetyt herkut kannettiin pöytään ravintola Boulevard Socialissa todella maittavien, jaettavien alku-ja pääruoka-annosten jälkeen. Ja taju meinasi mennä. Sokerista, makeudesta, täydellisestä aterian lopetuksesta. Ei  näin hyviä jälkiruokia edes ole. Olisin nuollut lautasenkin, jos olisimme jaksaneet tämän kahdelle makean ystävälle tarjottavan sokeri-ilotulituksen syödä viimeistä murua myöden.

Välimeren maat, värit ja lämpö ovat innostaneet ravintolaelämän kultapoika Tomi Björckiä kumppaneineen tässä kaikin puolin mukiin menevässä  ravintolassa. Siellä täällä näkyy pieniä, kivoja yksityiskohtia: persoonallisia laseja, koukeroiset aterimet, puuta ja metallia. Roseviinikin oli läpinäkyvän vaaleanpunaista ja tuoksui mansikalta. Viinilista on napakka, mutta hyvä. Ja ne jälkiruoat..

Mutta kelataanpa tuosta loppuhuipennuksesta takaisin  alkuun. Bulevard Social aukesi joskus kesän korvilla. Tarjolla on mausteisia herkkuja pieninä annoksina. Lista on pitkä. Kuin nälkävuosi. Viiden hengen seurueemme oli jo päättänyt,  mitä yhteisiä annoksia tilataan ennen kuin itse ehdin edes kahlata koko listaa läpi. Mutta ei se mitään. Jok’ikinen annos oli maukas ja niistä riitti maistiaiset koko joukolle. Pöytään kiiti kovaa tahtia -tämä tahti on ainoa asia, josta tuli pitkä miinus – meriahventa ja bouillabaissea tiiviissä muodossa, rapeaa possunkylkeä omenaraasteella,  jättikatkoja ja fetaa, vihersimpukoita vartaassa, naudanlihatartaria ja social plate, jossa muun muassa hummusta ja pieniä pitaleipiä. Johtuuko vauhdikas tarjoilu tarjoilijoiden valtavasta määrästä vai siitä, että illassa on pari kattausta ja nautiskelijat täytyy saada pika pikaa lykättyä yöhön?

Joka tapauksessa Tomi on löytänyt aarteen sateenkaaren päästä tai ainakin keksinyt, mikä puree kaupunkilaisiin ravintolakävijöihin.  Kaikki kolme ravintolaa-Gaijin, Farang ja uusin Bulevard Social – saavat suitsutusta osakseen. Ja pöytää saa jonottaa. Mutta ihan aiheesta. Kyllä näihin kannattaa mennä. Muuten, älä ohita LL Cool J:tä. Sekin maistuu!

Perjantaisen tyttöjen illan jälkeen pehmeän hummuksen ja pitaleivän himo iski uudelleen lauantai-iltana. Ei se mitään. Nopsaan sen vääntää. Tällä ohjeella saa pehmeän ja tavallista valkosipulisemman hummuksen aiksiseksi. Joka katoaa parempiin suihin tuota pikaa.

Melkein kuin Välimeren auringon yllä.

 Valkosipulihummus

1 prk kikherneitä liemessä (n. 250 g)
1,5-2 dl kikherneiden säilöntälientä
5 rkl sitruunamehua
1 iso valkosipuli kypsennettynä uunissa (tai pari valkosipulin kynttä murskattuna)
1 tl sormisuolaa , sitruunaista, jos on
1,5 rkl tahinia

Leikkaa valkosipuli vaakasuunnassa halki. Sivele leikkauspinnat oliiviöljyllä. Kypsennä puolikkaat 175 asteen lämmössä niin, että kynnet ovat aivan pehmeitä. Mittaa kaikki aineet kulhoon ja aja tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Tahnaa kaavitaan suuhun pitaleivällä, joka on leikattu kuuteen pieneen kolmioon, voideltu öljyllä, pinta koristeltu mustilla seesaminsiemenillä ja palaset lämmitetty uunissa.   Helppoa ja niin hyvää!

Filed Under: kala ja äyriäiset, lisukkeet, makeaa, pientä hyvää, ravintolaelämyksiä Tagged With: Bulevard Social, hummus, hyvä ravintola Helsingissä, ravintolaelämyksiä, Tomi Björck

Pop up -mies tuli Balilta

8.6.2012 by Mari

Jo alkupalapähkinät hurmasivat.

Pieni, mutta osaava kaveri on keikauttanut Kluuvikadun Yumen uuteen uskoon. Mausteinen streetfood on syrjäyttänyt sushirullat. Ja Jack Yoss on täällä..

Tai on ainakin vielä kesäkuun loppuun.

Jack Yoss on kokenut, maailmaa kiertänyt keittiömestari. Nyt hänen viettää kuukauden Suomessa, ravintola Yumessa luoden Kaakkois-Aasiaan kallistuvaa katukeittiö-konseptia ja pop up – ravintolaa. Kokemusta hänellä riittää ja meriittilista on pitkä. Jackin hyppysissä o

Kuusi minuuttia upoksissa ja tarjolle.

n muokkautunut muun muassa luksushotelli W:n ruokalista Barcelonassa  ja Balilla. Hän on kiertänyt sekä Aasiaa, Amerikkaa että Eurooppaa ja kylvänyt menestystä kehittämällä idearikkaita ravintolakonsepteja. Viimeinen tukikohta ennen Suomea Jackillä oli Balilla. Ja sieltä hänet poimittiin tuomaan tuulahdus Kaakkois-Aasiaa Yumeen.

Ja mikä tuulahdus tämä onkaan.  Keittiöstä tulvii maustepilvi, Jack hyörii salin ja keittiön välimaastossa ystävällisenä, mutta keittiön toimintaa tarkkaan valvovana. Pöytään kannetaan taidokkaita, reheviä annoksista. Vesi herahtaa kielelle..

Jackin otteessa on ytyä. Yumessa on vielä kesäkuun loppuun asti tarjolla ‘Jack Yoss-experience’ eli kakkkoisaasialaista ‘katuruokaa’. Katuruokaa, mutta korkealaatuisista raaka-aineista. Mausteisia, perinteisiä reseptejä kunnioittavia, jaettavia annoksia, joissa kantavana ideana on paikallisuus.

Myös Suomessa annoksiin käytetään suomalaisia raaka-aineita ja lähiruokaa, kuten lammasta, marmorilihaa, siikaa, retiisejä, haukea.. Mutta ihan paikallista ruoka ei kuitenkaan ole. Eikä voikaan olla, kun kyseessä on aasialainen konsepti. Annoksista löytyy siis myös lentokalan mätiä, shisoa, tofua,  hamachi-kalaa, pienen pieniä thaimunakoisoja ja sormenpäänkokoisia tomaatteja. Näin muun muassa.

Rapean rouskuvat katkarapukroketit.

Mutta se ruoka. Näin mausteista, maukasta ja mielenkiintoista en ole Helsingissä vähään aikaan syönyt. Hunajaista luumuviiniä siemaillessa voi tutkailla laajaa listaa. Itse parin käyntikerran opettamana pysyttelen kylmissä ja lämpimissä alkupaloissa: kuumilla kivillä paistettavissa, rapeaksi marinoituneessa tofussa ja ohuen ohuessa marmorilihassa, voisen hamachi-kalan tartarissa ja ribseissä. Nämä kuumat ja tahmaiset, kanelilta ja pähkinöiltä maistuvat ribsit ovat parasta, mitä olen vähään aikaan syönyt. Idea ensi joulun joulupöytään? Kyllä suvulla olisi ihmettelemistä..

Pääruoissakin on mielenkiintoisia otoksia, kuten kokonaisena kuusi minuuttia uppopaistettu, tulisesti maustettu kala ja erilaiset curryt. Mutta ensiluokkaisia alkupaloja tulee herkästi syötyä sen verran runsaasti, että eipä tuota pääruokaa paljoa tarvitse.

Jostain syystä suhtaudun hieman varauksella aasialaisiin ravintolakonsepteihin Suomessa, mutta tämä pop up-konsepti yllätti positiivisesti. Olin jo kolmatta kertaa nautiskelemassa tästä Jack Yoss-experiencestä. Kun vielä voi. Jack Yoss suuntaa heinäkuussa Austiniin. Yume jää taakse. Mutta uskon ja toivon, että listalla edelleen näkyy Jackin tuoma inspiraatio. Ja tuulahdus Kaakkois-Aasiaa.

Palacen brunssilahjakortti on arvottu. Onnettaren suosikki oli tällä kertaa Jenni. Onnittelut, lahjakortti saapuu pian postitse.

——–

Jotain maukasta – ruokablogi. Nenä syvällä lasissa.

Filed Under: kala ja äyriäiset, pientä hyvää, ravintolaelämyksiä, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu Tagged With: aasialaista ruokaa Helsingissä, hyvä ravintola Helsingissä, Jack Yoss, Jack Yoss-experience, Yume

  • 1
  • 2
  • Next Page »

Jotain Maukasta

Maistele ruokaentusiastin ja viininystävän whole food-maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • Kookosriisi on lisukkeiden lisuke
  • Kookospossu – iisiä aasialaista arkeen
  • Ruoka- ja juomatrendit 2021
  • Pasta puttanesca uunissa – aivan paras arkipasta
  • Dumle pot de crème – varsinainen namupala

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit 2021

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Apropoo

Leipä ei oo limppu, eikä miniä oo emäntä.

Mitä kaikkea?

aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa hirvireseptejä hortoilu jotain maukasta joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsa kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen pääsiäisherkkuja ravintolaelämyksiä riistaruokia ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat samppanja sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta