Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Hyvää pöhinää Pastiksessa

2.6.2013 by Mari

Tervetuloa matalaan majaan.

Tervetuloa matalaan majaan.

Niin kuin pitää ollakin. Siitä on hyvät bistrot tehty.

Piskuinen Pastis Pikku-Roballa täyttyy jo iltapäivästä alkaen. Oma pöytäseurueemme saapui klo 17.30. Ravintolasali on täynnä porinaa. Naurua. Melua. Hyvää pössistä, kerta kaikkiaan. Vähän on ahdastakin ja vessan ovi jää välillä auki minimaaliseen saliin. Ei se ole niin kauheaa.

Hoikat koivet maalaisalaatin kanssa.

Hoikat koivet maalaissalaatin kanssa.

Fiilis on heti katossa. Hyvä tunnelma tarttuu. Tarjoilu on ripeää, mutta ei liiaksi kuitenkaan. Viinilista on napakka. Kuten myös ruokalista. Hyvä niin. Tarjoilijan mukaan ei ole tarkoitus, että joka ruoalle löytyisi täydellinen viinimatch. Ollaanhan bistrossa. Ei hienostella liikaa. Täällä on tarkoitus viihtyä, syödä jotain pientä kivaa ja juoda muutama lasillinen erinomaista viiniä.

Tryffeliranskalaiset - hävisivät purkista hetkessä, kuten kuvasta näkyy.

Tryffeliranskalaiset – hävisivät purkista hetkessä, kuten kuvasta näkyy.

Pastiksessa nauttimamme ruoat olivat sellaista maukasta keskitasoa. Viinit erittäin okei. Hinta laatusuhde tässä bistrossa on kyllä erinomainen: neljän hengen kolmen lajin dinner rapiat 80 euroa per pää. Tähän sisältyi pullo herkullista italialaista Barbera d’Albaa, kuohuvat alkuun. Ja tietysti. Nyt jo useissa Helsingin ravintoloissa löytyvää Madame Cattelinin kullankeltaista ja niin makeaa jälkiruokaviiniä. Vaipuako nirvanaan?

Ruoista ylistystä saivat Roquefort-etanat, päivän menulla ollut entrecote ja jälkkäreistä raparperipiirakassa oli kaikki täydellisesti kohdallaan. Se inkiväärijäätelö! Lisää kiitos!

Isosyistä. Mutta se bearnaise!

Isosyistä. Mutta bearnaisessa voisin vaikka kylpeä.

Pientä mutinaakin annoksista löytyi. Ei ehkä olisi kannattanut enää tähän aikaan tilata simpukoita. Maku ei ollut kovin freesi. Kuve jäähtyi nopeasti kylmällä lautasella ja missä oli Creme Caramelin poltetun sokerin maku?

Itse kaipasin eniten Murun henkilökohtaista ja sananmukaisesti koskettavaa palvelua. Ja tietysti aina asiaansa paneutuvia omistajia, Anglovia, Thieulonia ja Alénia pyörimässä salissa ja huolehtimassa asiakkaista. Siinä on sellainen spesiaali ote. Tämä paneutuminen uupui Pastiksessa.

Mutta Pastiksesta ei asiakasta laitettu niin vauhdilla kadulle kuin mitä näistä Helsingin hypetetyistä paikoista tupataan laittamaan nykyään. Sai syödä ihan rauhassa, ja vähän istuskellakin. Olikohan seuraava seurue myöhässä?

Nätti kuin sika pienenä.

Nätti kuin sika pienenä.

Mutta kaiken kaikkiaan olen iloinen ja innostunut Helsingin vilkkaasti kehittyvästä bistromeiningistä. Muhun tämän tyylin paikat uppoavat omintakeisuudellaan ja persoonallisuudellaan. Ei tässä tehdä mitään fine diningia eikä kaiken tarvitse olla niin tip top. Kunhan se näkyy hinnassa ja asiakkaat viihtyvät. Tämä riittää.

Lähdin tyytyväisenä, palaan uudestaan!

Muita maisteltuja bistroja Helsingissä:

Muru
Le Havre

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä Avainsanoilla: bistro Helsingissä, Ravintola Pastis, ravintolaelämyksiä

Yksityiskohtia, yksityiskohtia..

13.5.2013 by Mari

Ranskalaisuuden jalanjäljissä.

Ranskalaisuuden jalanjäljissä.

Brasserie Le Havre hakee bistromaisuutta. Kuninkaallisessa ympäristössä. Katsotaan. .

Puolenkymmentä kristallikruunua, korkeista ikkunoista siivilöityvää kirkasta kevätvaloa. Vaaleaa ja kultaa. Katto tuolla korkealla. Listan tarjooman lukeminen herauttaa vedet kielille. Kaikkea pientä ja kivaa.

Toisaalta – tarjoilijat kirjavine essuineen kuin leipomaan lähdössä, listan ulkonäkö kielii ketjuun kuulumisesta. Tarjoilu hidasta ja haparoiva, joskin ystävällistä. Glamourympäristö ja bistrokonsepi, hassua.

Se valon määrä..

Se valon määrä..

God is in details, sanotaan. Ja alkekirjoitan tämän. Niissä parhaissa ravintoloissa palvelu tulee iholle, viinilista saa pökerryksiin, jännät kattaukselliset yksityiskohdat ihastuttavat ja luovat sen ylimääräisen elämyksen. Kaikki on käsin ja itsetehtyä. Leivistä ja kastikkeista alkaen.

Näin ei Brasserie Le Havressa ollut. Mutta kyllä ihan kelpoa ruokaa. Ja sehän on se pääasia, loppujen lopuksi.

Niitä mustia ja multaisia.

Niitä mustia ja multaisia.

Le Havre kuikuilee nyt niin trendikkääseen bistromaailmaan. Simpukoita, ankkaconfitia, tartaria ja etanoita. Näin muun muassa. Hinnat ovat edulliset, hinta-laatusuhde toimii tämän tyyppiseksi paikaksi vallan mainiosti. Kunhan ei odota mitään elämää suurempia kulinaristisia elämyksiä. Vaan perushyviä, hyvänkokoisia annoksia juhlavassa ympäristössä.

Sini- ja vihersimpukka-annokset maistuivat lukuunottamatta sinisimpukkaliemen lievää öljyisyyttä. Etanat tirisivät pannullaan. Ankkaconfit oli murea, mutta muusia oli kyllä metsurin annos. Kahden suklaan jälkiruoka oli sievä, mutta mahtoiko olla pussituote?

Lapsuuden suussa poreilevia raksuja myös täällä.

Lapsuuden suussa poreilevia raksuja myös täällä.

Lounasta on myös kehuttu, brunssin käyn testaamassa. Haluan nähdä, miten viileä aamuaurinko siivilöityy unisille kasvoille..kuin kuninkaallisilla.

 

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu Avainsanoilla: Brasserie Le Havre, ravintolaelämyksiä

Kenen käsialaa?

15.4.2013 by Mari

Tiiltä ja taidetta. Tötteröllä.

Tiiltä ja taidetta. Tötteröllä.

No Matti Jämséninpä tietysti. Ja G. W. Sundmansissa kirjoitetaan kaunolla. Taiteellisesti.

Välillä sitä haluaa tikkukirjaimia. Rehellistä, rehevää kotiruokaa. Välillä maistuu tekstaus. Trendikäs bistroruoka. Ja välillä löytyy aika ja paikka kaunokirjoitukselle. Fine diningille.

Miniatyyrihatut.

Miniatyyrihatut.

’Jos tähän tuotaisiin kymmenen keittiömestarin tekemät annokset, niistä pystyisi tunnistamaan tekijän. Jokaisen keittiömestarin käsiala on omanlaatuisensa, tunnistettavissa’, toteaa Matti Jämsén, G. W. Sundmansin keittiömestari ja kasvot tällä viikolla starttaavan Ruokaa taitella-tapahtuman takana.

Matti palasi joitakin vuosia sitten Berliinistä takaisin Suomeen Michelinin tähti takataskussa. Nyt hän on vuodesta 2011 vaikuttanut G. W.Sundmansissa. Siellä Matti kirjoittaa kaunoa. Herkästi ja runollisesti. Ja tekee fine diningia isolla F:llä.

Intoa täynnä.

Intoa täynnä.

Matti lyö jo kolmatta kertaa hynttyyt yhteen taiteilijoiden kanssa.  Näin on syntynyt Ruokaa taiteella -tapahtuma, jossa herkkyyttä henkivät ruoka-annokset tarjotaan aidoilta taideteoksilta. Mukana on suomalaisia, kansainvälisestikin tunnettuja lasi- ja keramiikkataiteilijoita, yhteensä seitsemän.

Tarjoilualustat herättävät yhtä paljon keskustelua kuin illan tarjoilutkin. Osa teoksista myös elää ruokailun aikana. Hyvä, että Kim Simonssonin päätön tyttö sai illan aikana päänsä takaisin. Ja mikä on ollut Harri Koskisen Falloutin esikuvana? Mietitäänpä. Koko menun kruunaa taiten valitut viinit.

Ruokaa taiteella -annokset ovat miniatyyrisiä nukkekodin annoksia, joissa annoksen ulkonäkö on kaiken a ja o. Nostoja, eli eri komponentteja on lautasella kymmeniä. Tai niin monta, että menee laskuissa sekaisin. Eikä tiedä, mitä kaikkea tarkalleen ottaen syö. Tästä pieni miinus. Välillä en ollut varma kaikkien osasten, vaahtojen ja hyytelöiden takia

Päätöntä.

Päätöntä.

siitä, että onko lautasella kalaa, lihaa vai kasviksia. Hyväähän se oli, mutta itse haluaisin tietää tarkkaan, mitä suuhuni laitan. Ihan mielenkiinnosta.

Annoksista näkee, että keittiössä raavaat miehet näpertävät hentoja annoksia pinsetein ja pipetein. Ja tämän Philipp Westerling, G. W. Sundsmanin ravintolapäällikkö vahvistaakin. ’Keittiössä  kahdeksan kaveria pinsetöi pieteetillä.’

Kaikki on itsetehtyä. Käsityötä. Siksi ruokailuun tulee varata aikaa. Nyt ollaan pienellä matkalla. Somat amuche bouche-alkupalat jäivät päällimmäisenä mieleen. Etenkin ne rapeat tötteröt. Ne Pekka Paikkarin keramiikkatyöstä tarjoillut lilliputin kokoiset jäätelötuutit, Harri Koskisen paljon puhuvasta ’Falloutista’ tarjoillut rapeat perunalastut sekä Jantusen värikkäältä lasityöltä tarjoillut minituulihatut. Herkullista, kerta kaikkiaan. Erikseen täytyy myös

Puu kristallisoituu.

Puu kristallisoituu.

mainita leivät. Se pieni saaristolaisleipä. Ja se sipulileipä. Niin, ja ne voit ja levitteet. Hauskin annos oli pullaa ja maitoa. Mutta cluensa tässäkin. Annos hävisi hetkeksi hiilihappojäähöyryihin.

G. W. Sundsmansin vanhaa aikaa henkivä ravintolatila, maistelemamme miniatyyri -mutta kuitenkin täyttävä- 5-lajin menu ja hienostuneet annokset luovat kokonaisuudessaan kauniin maisteluhetken. Tälle on aikansa ja paikkansa. Kun ulkona syömisestä haetaan elämyksiä, niin niitä G. W. Sundmansilla nyt tarjotaan. Ihan kaikille aisteille.

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu Avainsanoilla: fine dining-ravintola Helsingissä, G. W. Sundmans Ruokaa taiteella-tapahtuma, Matti Jämsén, ravintolaelämyksiä

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 5
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...