Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Ruokafilosofiasta
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Ravintola Werner on aivan verraton

28.1.2017 by Mari

En muista hetkeen käyneeni kahtena päivänä peräkkäin samaisessa ravintolassa. Nyt tuli näin tehtyä. Ja ihan vain siksi, että ravintola Werner on ilahduttava tuulahdus uutta ravintoloiden saralla Helsingissä.

Tässä on jotain samaa fiilistä kuin Stokiksen suosikkirafloissani, mietin ravintola Werneriin ovesta astellessani. Avaraa, skandinaavista, mutta lämminhenkinen tunnelma. Lista täynnä kiintoisia annoksia. Ravintolan sijaintikin on mitä mahtavin WSOY:n entisissä tiloissa – siitä siis nimi juontaa juurensa – Ruttopuiston kupeessa.  Ja kyllä, kadulle aukeaa keväällä 30-paikkainen terassi.

ravintola-arvostelu, ravintola werber, hyvä pihviravintola helsingissä, hyvä ravintola helsingissä, werner arvostelu

Sisätilojen puna-valkoinen laattalattia, vaalea, tyylikäs puusistus, farkkuasuiset lukuisat tarjoilijat, avotuli keittiössä ja ne jättikokoiset Riedelin 001-lasit pöydissä toivottavat ruokailijat tervetulleeksi. Lupaavaa. Tuli kotoisa olo, täällä viihtyy. Hyvältä vaikuttaa siis tähän asti. Mutta yleensä ongelmana meillä mielestäni onkin, että ruoka ei kiri samalle tasolle kuin raflojen viihtyisät tilat. No, katsotaan, mitä tuleman pitää.

Katselen keittiön touhuja jättikokoisen Riedel-lasini läpi. Naurattaa. Tällainen se viinilasin tulee olla. Tässä on stailia. Lieskat lyövät keittiössä ja hyvät tuoksut hiipivät ravintolasaliin.

ravintola-arvostelu, ravintola werber, hyvä pihviravintola helsingissä, hyvä ravintola helsingissä, werner arvostelu

Ja pian on pöytä koreana. Maistelen Werberin pikkusyötäviä ja alkupaloja. Pehmeää, ruskistetulla voilla siveltyä perunarieskaa ja zataarhummusta. Ihanat maut täyttävät kielen ja nuolen sormista rieskan runsasta voisulaa. Kohta on kamerakin sotkussa tässä herkutellessa. Talon leikkeleitä on piskuisella lautasella tarjolla neljää sorttia. Kaikki heidän omiaan, Harjun makkaratehtaalla valmistettuja. Herkullisia, luonnollisesti.

Tykkäsin myös feta-tomaattisinisimpukoista, vaikka olisin voinut skipata itse simpukat ja syödä feta-tomaattikastikkeen keittona. Se se vasta hyvin valmistettua oli. Tässä vaiheessa singahdan keittiöön suupieliäni pyyhkien sillä avotulelle asetellaan pääruokaani eli kokonaista kuhaa. Liekit nuolevat kuhan kylkiä, savu nousee ja lisukkeet paistuvat rapeiksi siinä vieressä. Sanomattakin selvää, että tästä täytyy tulla hyvää.

Ja tulihan siitä. Kuhan kanssa on tarjolla varsin oiva salottisipuli-oregano-kapriskastike, aivan jumalaisia, uppopaistettuja maa-artisokkalohkoja ja grillattua salaattia. Muuta ei tarvita. Paitsi tietysti lasi mainiota Cloudy Bay Te Koko -Sauvignon Blancia, joka täyttää suun hedelmällään. Tuoksu iski vahvaa ruohoisuutta ja yrttisyyttä nenään.  Hieman jo kavahdin sillä kovin vihreät Sauvignon Blancit eivät ole mieleeni, mutta maku yllätti runsaalla pyöreällä hedelmäisyydellään. Viini on ottanut makua myös ranskalaisesta tammesta. Nappivalinta siten tälle simppelille ja maukkaalle kuhalle. Kyllä kelpaa. 

Mutta hitsit. Sitten sinne tulille nakattiin jättikokoinen pihvi. Vähintääkin kahdeksan senttiä paksu. Takaisin keittiöön siis, jutustelemaan. Saan kuulla,  että liha on 4-5 viikkoa riiputettu luullinen naudan pihvi, jonka matka pöytään vie 45 minuuttia. Annoksesta tulee kahdelle -mutta luuttomia paloja paistellaan myös yksinäisille pihvin purijoille. Tässä vaiheessa varaan pöydän seuraavalle päivälle eli eiliselle, sillä tämä pihvi on maistettava. Pihviä ja punkkua. Mitä sitä muuta perjantaina.

ravintola-arvostelu, ravintola werber, hyvä pihviravintola helsingissä, hyvä ravintola helsingissä, werner arvostelu

ravintola-arvostelu, ravintola werber, hyvä pihviravintola helsingissä, hyvä ravintola helsingissä, werner arvostelu

Jälkkärilista on lyhyt ja ytimekäs, kolme eri vaihtoehtoa ja juusto. Suklainen päärynäkakku ja Sauternesia vastaava kullankeltainen makea juoma, Monbazillac Montbazillacin kylästä päättää mukavasti tämän herkullisen illallisen. 

Yksi kritiikin sananen on pakko heittää tähän väliin. Ikkunan vieressä sijaitsevat pystypöydät – jollaisessa eilen ruokailin – ovat kiikkerät ja pari kertaa ne isot viinilasit seilasivat vauhdikkaasti kohti pöydän reunaa, kun pöytää kyljelläni kolhaisin. Apua!

Voi Werner, minkä teit! Tarjoilet aitoa, rehtiä ja kikkailematonta, mutta suunnattoman herkullista ruokaa kevyesti Välimeren ja Lähi-idän suuntaan kumartaen.  Olet valinnut napakalle listalle kiinnostavia ja hyviä viinejä. Ravintolassa on tungosta ja tunnelmaa. Ei siis ihme, että marraskuun avauksen jälkeen paikka pullistelee asiakkaita ja pöytävaraus on must. Tiskillekin pääsee syömään, mutta eilen katselin, kuinka moni nälkäinen passasi tarjotun tiskipaikan. Miksi ihmeessä ? Siinä, jos jossain olisi mukava nauttia lasi kivaa viiniä ja maistella menemään Wernerin pikkusyötäviä frendin kanssa. Tosin kyllä siihen se pihvikin paistetaan, jos niin valitset.

Niin se pihvi? Se pihvi oli ihan 10 +. Liha itsessään oli niin maukasta, sopivasti rasvasta ja riiputuksesta aromia ammentanut, että totesimme, että ei liha kyytipoikana tarjoitua kastiketta juurikaan tarvinnut. Lisukkeina oli niitä samoja rapeita maa-artisokkia ja grillatta vihreää, kuten kalallakin. Kun siitä isosta – onkohan tämä tullut nyt selväksi -lasista hörppi päälle vuoden 1998 Baroloa, katseli kaupungin valoja ja kiinalaisen uuden vuoden ilotulitusta Ruttopuiston yllä, niin elämä tuntui aika sietämättömän kevyeltä.

Kiitos, ravintola Werner, me näemme uudestaan. Ja uudestaan.

Torstain illallisen tarjosi ravintola Werner.

Muita mukavia:

Ravintola Vinkkeli
Ravintola Toca
Ravintola Grön

 

Filed Under: ravintolaelämyksiä, Ravintolaelämyksiä, Reseptit, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu, viini Tagged With: hyvä pihviravintola helsingissä, kiva terassi helsingissä, pikkusyötäviä helsingissä, ravintola werner, ravintolaelämyksiä

Ravintola Grön – kun kaikki toimii

30.9.2016 by Mari

mustakaalisipsit-mari-moilanen-10

Onkohan parempaa kuin se, että lähdet illalliselle ilman ennakko-odotuksia. Lähinnä iloisena siitä, että näet ystävän. Ja sitten boom, ravintola lyö sut aivan ällikällä. Ravintola Grön, näin teit!

Kirjoittelen tasaisesti, mutta harvakseltaan ravintoloista. Harvakseltaan siksi, että kirjoitan vain hyvistä kokemuksista ja inspiroivista illallisista. Tiedän, kuinka rankkaa ravintolan pyörittäminen on ja kuinka vaikea sillä saralla on menestyä, joten sellaisten mollaaminen, jotka tälle tielle lähtevät, ei vain tunnu hyvältä.

Mutta asiaan. Ollaan jo pidempään ystäväni kanssa yrittäneet treffata. Pari kertaa treffit ovat siirtyneet ja usko alkoi jo loppua. Meneekö kiireiset aikataulut koskaan yksiin? Meni ne, onneksi. Sanna löi varauksen ravintola Gröniin ja kehui paikkaa. Olin vähän varautunut, onko viinit varmasti hyvää vin natur-kamaa (on huonoja kokemuksia joistakin tälle tielle lähteneiden ravintoloiden viinitarjonnasta)  ja onkohan ruoka teknistä vaahtotäppää? Mutta aivan sama, mahtavaa nähdä frendi.

mustakaalisipsit-mari-moilanen

Mustakaalisipsit
2016-09-30 10:22:31
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 7-8 isoa mustakaalin lehteä
  2. pari rkl oliiviöljyä
  3. merisuolahiutaleita, esim. Maldon
Valmistusohjeet
  1. Revi mustakaalinlehdet käsin sipsinkokoisiksi paloiksi. Heitä pois keskiruoti. Levitä sipsinpalat pellille. Pirskota päälle oliiviöljyä ja sekoita öljy hyvin lehtien joukkoon. Asettele lehdet leivinpaperille yhdeksi kerrokseksi niin, että eivät peitä toisiaan ja ripottele päälle sormisuola. Paista sipsejä 200 asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan.
Vinkit
  1. Parempia kuin lehtikaalisipsit ja se on jo jotain se!
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Näillä asenteilla astuin sisään piskuiseen, noin 20 asiakaspaikkaa käsittävään ravintola Gröniin. Oih. Oli lämmintä, oli fiilistä, oli herkullinen tuoksu ja oli täyttä. Tuli heti kiva olo.

Päädyimme heti ottamaan neljän lajin menun – kaikki listalla kuulosti hyvältä – ja mukava tarjoilija suositteli viinin, kun emme viinipakettia halunneet.

Ja sitten alkoi oikea makujen ilotulitus. Ruoka oli ronskia, mutta modernia, kasvispainotteista ja järjettömän hyvää. Alkuun metsäsienipiirakkaa, puolukkaa ja ketunleipää. Herkullinen sienten maku ja rapeaa piirakkapohjaa. Seuraavaksi mustakaalisipsien alle piilotettua tartaria ja päälle valutettiin savustettua luuydinnestettä. Tämä annos täällä jo tuoksui kun tänne saavuimme. Luuydin on aina ollut mulle vähän vaikea asian ymmärtää, mutta häh. Sehän oli tässä tapauksessa ihan älyttömän maukasta ja toi tartariin aivan uuden ulottuvuuden. Pitääkö mun nyt muuttaa luuytimenkin suhteen asennoitumistani, kuten alkaa olla käynyt tyrnimarjojen kanssa..

mustakaalisipsit-mari-moilanen-9

Pääruokana on perunaa monella tavalla. Yllätyksellinen, toimiva annos. Jälkkärit on tärkeitä. Jos jälkiruoka on heikko, menee mielestäni koko hohto illasta. Tästä ei nyt ollut pelkoa.

Jälkkärissä oli hillaa ja granitea, valkosuklaata, kukkia ja makeaa  jäkälää. Kuulostaa ihan oudolta, tiedän, mutta ei ollenkaan ollut sitä. Oli vain vedet kielelle herauttavan mainiota. Ja pakko vielä mainita loppuun tilaamani vihreä villikukkatee. Tämä tee on toisen omistajan, Toni Kostianin – äidin kukista valmistettu – ja se oli aivan loistava päätös aterialle.

Voi itku, että on mainio konsepti. Tässä on paikka hyvän ruoan ja viinien ystäville, joita häly, tiivis tunnelma ja oman rauhan puuttuminen ei vaivaa. En lähtisi tänne herkille treffeille toista silmiin tuijottelemaan ja kädestä pitelemään, yksityisyyttä ei ole. Ja businessillallisenkin asiat saattavat hukkua meluun. Tänne pitää tulla, kun haluaa syödä hyvin ja saada erinomaista palvelua. Ruoka on ravintola Grönissä 10 + ja sehän se on pääasia, eikö totta?

Syksy painaa päälle ja pimeys, joten yhtään kuvaa ei Grönin herkuista saanut, mutta testasin heti tartarannoksen mustakaalisipsit. Jos lehtikaalisipsit oli hyviä, niin ohhoh, mitäs nämä sitten on?!?! Mustakaali kestää kuumennusta paremmin kuin lehtikaali ja sipsit eivät pala ja ovat hieman jäpäkämpiä. Myös maku on voimakkaampi. Mmm.. Rouskis, rouskis!

Muita ihania:

Ravintola Vinkkeli
Ravintola Toca
Vin-Vin
Brasserie Kämp
Soil wine room
Carelia

Filed Under: lisukkeet, pientä hyvää, Ravintolaelämyksiä, Reseptit, tuote-arvostelu, viini, villiyrtit Tagged With: grön, hyviä ravintoloita helsingissä, ravintola grön, ravintolaelämyksiä, toni kostian

Maalaismainen ote

2.2.2016 by Mari

Neljän tunnin haudustus takana.

Neljän tunnin haudustus takana.

Kunnon sipulikeittoa varten sipuleita karamellisoidaan rakkaudella. Hitaasti, hitaasti, neljän tunnin ajan. Ainakin Brasserie Kämpissä.

Oli ilo käydä maistelemassa Brasserie Kämpin tuore Menu Campagnard-menu (sana viittaa rustiikkiseen maalaisruokaan), joka rantautui tähän historiallisen ravintolaan helmi-maaliskuun ajaksi. Kompaktilla menulla on tarjolla alkuun sipulikeito tai rillette, pääruoaksi Burgundinpataa ja jälkkäriksi tyylikäs Paris Brest -leivos. Yksinkertaista ja hyvää. Tai paremminkin yksinkertaisesti hyvää.

Nimittäin kun kuuntelee Kämpin ravintoloiden keittiömestari Juuse Mikkosen tarinaa siitä, kuinka ruoat valmistuvat, niin siitä on yksinkertaisuus kaukana. Sipulit hautuvat neljä tuntia, padan liha marinoituu yön yli punaviinissä ja kypsyy herkulliseksi hitaasti 12 tunnin ajan. Ja tuulihattumainen Paris Brest -leivos pursotetaan muottiin, paistetaan ja täytetään hasselpähkinäpraliinilla.

Mutta tässä lienevät ne ruoan maukkauden salaisuudet. Missään ei oiota. Mutta mikä itseäni miellytti suuresti oli se, että pieteetillä valmistamisesta huolimatta pöytään kannettu ruoka oli bistromaista ja kaunista, mutta kuitenkin ilman niitä vieroksumiani täppiä ja vaahtoja, joihin niin monet ravintolat edelleen sortuvat. Eikö niiden aika ole jo ohi?

Sipuli

Rillette sai kivaa twistiä savupaprikasta ja miedosta Savora-sinapista. Suussa rouskui koristeeksi ripoteltu ja rapeaksi paistettu possun nahka. Hyvää! Burgundinpadan lihat olivat juuri niin maukkaita kuin tuon pitkän kypsennysprosessin perusteella odottaisikin. Jälkiruoka oli kookas, jopa tällaiselle makeanystävälle. Vaikka leivonnaisia rakastankin niin kuitenkin niin koko annoksessa pisimmän korren veti käsittämättömän täyteläinen maitosuklaajäätelö.  Tuulihattutaikina kun nyt on vain tuulihattutaikinaa.

Menun viinit – kaksi rhonelaista ja kaksi burgundilaista – olivat maukkaita ja siivittivät ruokien makuja mukavasti. Burgundilainen Macon La Roche Vineuse Rouge 2014 oli suosikkini ja viini kantoi hyvin pippurisen rilletten ärhäkkyyden.

Jos nyt oikein tikulla kaivaa jotain marmattamista, niin itse pidän sipulikeitosta, jos leivässä on hieman rapeutta. Kämpin keitossa leipä on jo lähes integroitunut liemeen ja purutuntumaa ei juuri ollut.

Lista niistä Helsingin ravintoiloista, joissa haluan omalla rahalla käydä syömässä, on valitettavan lyhyt. (Joko ruoan laatu on epätasaista, hinnat annosten kokoon nähden tähtitieteellisiä, ateriat liian piiperrettyjä tai yksinkertaisesti kotona saa parempaa ruokaa).

Mutta tämän helmi-maaliskuun ajan voimassa olevan Menun Campagnardin ansiosta listani juuri piteni yhdellä. 

Illallisen tarjosi Brasserie Kämp.

testissa

Filed Under: ravintolaelämyksiä, Ravintolaelämyksiä, tuote-arvostelu Tagged With: Brasserie Kämp, Menu Campagnard Brasserie Kämpissä, ravintolaelämyksiä

  • « Previous Page
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • …
  • 9
  • Next Page »

Jotain Maukasta

Maistele ruokaentusiastin ja viininystävän whole food-maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • Raparperivispipuuro, kermavaahdolla tottakai
  • Marqués de Vargas – kun myös terroir merkkaa
  • Parsaa ja soijamarinoituja keltuaisia – kyllä!
  • Narvin kiuas ja ne parhaat löylyt
  • Vaahterasiirappimunkit – berliininmunkkien uusi ilme

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit 2021

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Apropoo

I will not eat oysters. I want my food dead - not sick, not wounded - dead. Woody Allen

Mitä kaikkea?

aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grilliruokaa hirvireseptejä hortoilu jotain maukasta joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvispasta kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsa kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen pääsiäisherkkuja ravintolaelämyksiä riistareseptejä riistaruokia ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...