Jos en pidä, en yleensä kirjoita.

Mutta nyt teen poikkeuksen. On pakko kurkistaa takaisin perjantaiseen käyntiini siellä täällä suitsutusta saaneessa meksikolaisihmeessä Patronassa.

Pidän meksikolaisesta. Siis sellaisesta aidomman puoleisesta, en niinkään texmex-mätöistä. Siksi halusin niin tykätä tästä kehutusta Annankadun aidosta, mutta – tohtiiko tätä edes sanoa ääneen- Patrona petti pahasti.

Paikka sinänsä on viihtyisä ja saimme rauhallisen pöytänurkkauksen kuudelle.

Pöytävarauksemme – se tänne pitää olla – oli ajoissa. Viideltä, näin heti töiden jälkeen, pulppuilevan puhelias seurueemme saapui paikalle. Juoma- ja ruokatilauksemme saimme sisään myös suht vikkeläään. Hedelmäiset alkudrinkkimme olivat raikkaita ja sangria tuli tarjolle kivoissa, yhden hengen lasikannussa.

Tilasimme syötäväksi pelkkiä alkupaloja, starterseja , noin kolme per nenä. Tarjoilija epäili, että nälkä kurnisi vielä pelkkien alkupalojen jälkeen. Totesimme hänelle, että tilaamme sitten pääruokaa, mikäli tarvis.

Ensimmäinen alkupala, eli itsetehdyt nachokset, saapuivat pöytään noin tunnin päästä saapumisestamme. Ja voi pojat, ne olivat kyllä parhaat nachokset, mitä olen koskaan syönyt. Ruskeanrapeita, paperinohuita. Niiden kanssa oli tarjolla silkkistä guacamolea ja raikasta tomaattisalsaa. Yksikertaisesti herkullista !

Sitten alkoi jumittaa. Nachoskulhot olivat tyhjentyneet aikapäiviä sitten ja ryystimme juomanrippeitämme. Kukaan, ei niin kukaan, käynyt kysymässä ottaisimmeko juomia lisää tai kertomassa, että miksi alkupalat viipyvät. Puoliseitsemän aikoihin huikkasimme ohikiitävälle tarjoilijalle, että saammekonhan me jossain vaiheessa ne muutkin alkupalat. Hän totesi hieman närkästyneenä, että tottakai. Sitten sujahti seuraava puolituntia. Nyt jo keskustelumme oli siirtynyt siihen että voiko meksikolaisten alkupalojen valmistaminen oikeasti kestää näin kauan. Salsoja, valmiiksi tehtyjä tortilloja ja sooseja? Päivittelimme, ihmettelimme.

Kello seitsemältä pysäytimme toisen tarjoilijan ja kysymme, että joko pian, kahden tunnin odottelun jälkeen saamme alkupalamme?

Hän reagoi. Sanoo, että käy tiedustelemassa asiaa keittiössä. Tarjoilija palaa ja kertoo ilouutisen: olemme seuraavia. Poistuessaan hän mutisee jotain vähäisestä henkilökunnasta keittiössä.

Himpun yli seitsemän, kaksi tuntia saapumisemme jälkeen, sievät alkupala-annoksemme saapuvat. Chorizo-juustodippi venyi hienosti ja se sai kehuja. Itse söin quesadillakset ja maissitortillassa pulled porkia. Quesadillas oli mielestäni vähintäänkin outo, täynnä mustaa tahnaa ja maku oli savuinen, tallinen. Mitä ihmettä sille täytteenä olevalle kesäkurpitsankukalle oli käynyt? En pitänyt. Hailakankeltaiset maissitortillat olivat kosteita, lähes märkiä –kuuluuko niiden olla? -pulled pork oli makuuni hieman mautonta ja peruspossuista – mitä sen ei kuulu olla– ja sen kanssa suositeltu ananasalsa oli valjua. Mahtoiko olla purkkiananasta kun se raikkankirpeä ananaksen potku puuttui?

Annokset olivat sieviä, mutta siinä se. En vakuuttunut. Kello vierähti kahdeksan paremmalle puolelle, kunnes alkupalalautaset korjattiin ja tilalle tuotiin jälkiruokalista. Ei siis kysytty, vieläkö pääruoka maistuisi tai ehkä hieman juomaa? Juomaa olisi iloiseen tyttöporukkaan saanut myytyä lisää muutamalla sanalla. Ja – kiitos kysymästä -, alkupala -annokset täyttivät kyllä vatsamme, ei siinä mitään.

Patrona alkoi täyttyä. Jollain oli syntymäpäiväjuhlat. Pöytäämme jo varmasti odoteltiin, mutta ilman jälkkäriä emme lähde. Se kertoo sen viimeisen silauksen ravintolasta.

Sormet ja varpaat ristiin, että se pelastaa kaiken.

Puoli yhdeksän maissa saimme – jälleen kauniit – limekakkupalat ja creme caramelit. Mutta oi voi! Limekakku oli jäässä keskeltä ja creme caramel liian kanamunaisen makuista ja sitä maukasta sokerilientä olisi voinut valutella päälle himpun verran, makua antamaan.

Laskua odoteltiin tovi, mutta se nyt on normaalia. Hieman vihjaisimme, että tämän pitkän alkupalojen odotuksen toivoisimme näkyvän laskussa – mutta ei. Ehkä tämä on Patronassa normaalia ?

Niin tai näin. Vaikka annettaisiin hitaus anteeksi, niin Patrona ei vakuuttanut. Ruoka ei upeita nachoksia lukuunottamatta säväyttänyt, juomat kyllä olivat oivia ja tarjoilu- silloin kuin sitä sai – , oli ystävällistä ja englanniksi.

Poistuessamme Patrona oli aivan täynnä, kuinkahan joutui tuon porukan ruokkiminen?

Alkupaloihin ja jälkkäreihin meni meillä tuollainen neljä tuntia. Siinä se ilta vierähti. Pimeään iltaan astuessamme totesimme , että onneksi ei menty nautiskelemaan oikein kunnolla, pitkän kaavan mukaan…

Tee-se-itse-Meksiko:
Itsetehdyt nachokset
Porsasta ja korianteripestoa
Best ever guacamole