Jotain maukasta

ruokablogi

Prioratin Nona ja lihan himo

by

Ryhdikkyyttä Prioratista.

Joskus on vaan pakko saada. Upea pihvi ja tähän sointuva lasillinen viiniä. Mutta tämä ei ole niin yksinkertaista. .

Herkullinen liha vaatii arvoisensa viinin. Ja viinin valintaan vaikuttaa oleellisesti tarjolla olevat lisukkeet. Puhumattakaan fiiliksestä ja seurasta. Ja maitakin on niin monia..

Herlevin dinneristä jäi pakkaseen reilusti marmoiilihaa odottamaan herkullisia pihvihetkiä. Tammisen marmoriliha on parasta pihviä , mitä olen kotimaassa syönyt, joten odotukset viiniltä ja lisukkeelta olivat kovat.

Marmorilihaa ja makea bataattilisuke. Tähän sopiva viini, joka on riittävän raamikas mehukkaalle lihalle, mutta kestäisi myös bataatin makean lempeyden. Espanjan suuntaan lähdettiin ja Prioratin Nona sujahti kassiin.

Nona, uusi tuttavuus, vaikutti kiinnostavalta ja lupaavalta valinnalta. Ja olihan se. Prioratin nimikin jo velvoittaa. Alueen viinit ovat hyvin suosittuja ja monet Prioratista tulevat viinit ovat ensiluokkaisia.

Nonan hartiat kantoivat läpi ruoan. Sopivasti tanniineja, mutta myös hyvää happoisuutta. Marjaisuus maussa yhdistyi hienosti bataatin lempeään aromiin. Kerrassaan maukas pihvihetki.

Alle parinkympin viini laatualueelta. En voi kuin suositella. Lihan himoon ja muuten vaan.

—-

Jotain maukasta -ruokablogi. Nenä syvällä lasissa.

Pimiento del padron on lempeä raakile

by

Espanjan chilit syödään raakileina.

Pimientos del padronit, espanjalaiset punaiseksi kypsyvät chilit syödään raakileina. Nämä lempeähköt chilit poimitaan vielä vihreinä, uppopaistetaan öljyssä ja nautitaan suolapalana oluen kanssa. Suurin osa näistä chileistä on lempeitä, mutta espanjalaisten mukaan joka viides on ärjy. Tästä johtuen Pimientos del padronien syöntiä verrataan venäläiseen rulettiin, kulinaristiseen sellaiseen…

Pimientos pardoneihin tutustuin Barcelonan tunnelmallisessa ja kerrassaan maukkaista tapaksistaan tunnetussa Ciutat Comtalissa. Ciutatissa hyllyt notkuvat tuoreita vihanneksia, sieniä ja muita herkkuja. Asiakas valitsee haluamansa, lautanen lähtee keittiöön ja kas, kaikki palaavat nopean upporasvakypsytyksen läpikäyneenä pöytään höyryävinä ja herkullisina. Nämä viattoman näköiset vihreät chilt rypistyvät kuumassa öljyssä ja päällä narskuu rapea suola. Ihanaa!

Uppopaistetut Espanjan chilit

pussillinen pimientos del pardoneita
3 dl ruokaöljyä
sormisuolaa

Huuhtele ja kuivaa chilit. Kuumenna öljy kiehuvan kuumaksi ja uppopaista padronit, kunnes niiden nahka saa ruskeita laikkuja pintaansa. Sitten herkku on valmis.

Valuta liika öljy pois talouspaperin päällä, ripottele pinnalle sormisuolaa ja nauti pimientokset vielä lämpiminä. Suosittelen, että kuitenkin avaat olutpullon valmiiksi, mikäli kohdallesi osuu tulisempi tapaus.. Herkuttelumusaksi sopii hienosti The Doorsin klassikko ’Light my Fire’.

—–

Jotain maukasta –ruokablogi keittää, paistaa ja kokeilee.

Herkistelyä Huvilakadulla

by

Luomuilua ja perinteisiä raaka-aineita.  Pieni sali täynnä tunnelmaa.  Paneutuvaa  palvelua lähes kädestä pitäen. Ja juureksia. Niistä on Chef & Sommelier tehty.

Kun Sasu Laukkonen kumartuu pöytämme ylle ja puhuu silmät loistaen, kuinka  annoksen perunankuorikiemura on tehty mekaanisella hyrrällä, ei voi kuin sisäisesti hymyillä. On ihanaa nähdä, kuinka ihminen työskentelee sisäisellä palolla ja intohimolla. Silloin ei voi kuin onnistua.

Maukasta kivipiiraa ja perunasuikero.

Kun juurekset maistuvat juureksilta

Chef & Sommelierin tuote. Se on herkkää, hienostunutta ja lempeää.  Se on luomua. Se on annoksia, joissa annetaan raaka-aineen oman maun loistaa.  Siis todella loistaa. Ilman ylimääräisiä mausteita, kastikkeita ja kikkailuja.  Pakko myöntää, että välillä hiukan kaipasin sormisuolapurkkiani syventääkseni näitä hentoja makuja.

Eniten itseäni viehättää se, että makuvivahteita ja vaihtelevuutta annoksiin tuodaan käsittelemällä raaka-ainetta eri tavoin samassa annoksessa. Keittiön tervehdyksessä palsternakkaa voi löytyä annoksesta rapeana lastuna ja pureena, kukkakaali tulee kalan kanssa lehtinä, soseena sekä paistettuna ja juurisellerin kuoretkin löytävät käyttötarkoituksen koristeellisena, tummana jauhona.

Chefin sen seitsemän sortin illallinen

Koko pöytäseurueemme päätyi maistelemaan kierroksen keittiön herkkuja eli tilasimme seitsemän lajin menun, 65 euroa per henkilö. Annoimme osaavalle sommelierille, Johan Borgarille viinivalinnat omiin käsiin. Vai annoimmeko? Yksi pyysi italialaista viiniä, toinen halusi jotain Itävallasta ja mä halusin vain loistavaksi todettua Immich-Batteriebergin rieslingiä.

Palsternakkaa monessa muodossa.

Dinneri antoi läpileikkauksen ravintolan keittiöön. Lautasilla oli milloin hanhen kivipiiraa, hauen mätiä, lampaan kylkeä, perunatatteja sekä tietysti värikkäitä luomuvihanneksia annoksen kruununa. Kaikki oli pieteetillä tehtyä  ja taidolla valmistettua. Annokset olivat tyylikkäitä taideteoksia. Raaka-aineet kiinnostavia. Ja palvelu ensiluokkaista.

Oman polkunsa kulkijat

Yritän koko ajan miettiä, mitä rakentavaa kritiikkiä voisin antaa. Mutta se on vaikeaa. C&S on kulkee niin omia polkujaan ja toteuttaa omaa filosofiaansa tinkimättä.  Sitä on paha lähteä kritisoimaan. Maut ovat tarkoituksellisesti hentoja ja Chef  & Sommelieriin mennään ihastelemaan suomalaisten juuresten aitoa makua.

Mutta jos mielesi tekee pihviä ja suolaa, niin että tuntuu, Chef & Sommelier ei ole oikea osoite. Jos normiravintola on kuntosali, niin C & S on hathajoogatunti.  Henkistävä kokemus. Mutta mua herkistely Huvilakadulla viehättää. Eli nähdään taas joku kerta, Sasu, Johan & co.

——-

Jotain maukasta –ruokablogi katselee maailmaa kuplien läpi.