Jotain maukasta

ruokablogi

Herkistelyä Huvilakadulla

by

Luomuilua ja perinteisiä raaka-aineita.  Pieni sali täynnä tunnelmaa.  Paneutuvaa  palvelua lähes kädestä pitäen. Ja juureksia. Niistä on Chef & Sommelier tehty.

Kun Sasu Laukkonen kumartuu pöytämme ylle ja puhuu silmät loistaen, kuinka  annoksen perunankuorikiemura on tehty mekaanisella hyrrällä, ei voi kuin sisäisesti hymyillä. On ihanaa nähdä, kuinka ihminen työskentelee sisäisellä palolla ja intohimolla. Silloin ei voi kuin onnistua.

Maukasta kivipiiraa ja perunasuikero.

Kun juurekset maistuvat juureksilta

Chef & Sommelierin tuote. Se on herkkää, hienostunutta ja lempeää.  Se on luomua. Se on annoksia, joissa annetaan raaka-aineen oman maun loistaa.  Siis todella loistaa. Ilman ylimääräisiä mausteita, kastikkeita ja kikkailuja.  Pakko myöntää, että välillä hiukan kaipasin sormisuolapurkkiani syventääkseni näitä hentoja makuja.

Eniten itseäni viehättää se, että makuvivahteita ja vaihtelevuutta annoksiin tuodaan käsittelemällä raaka-ainetta eri tavoin samassa annoksessa. Keittiön tervehdyksessä palsternakkaa voi löytyä annoksesta rapeana lastuna ja pureena, kukkakaali tulee kalan kanssa lehtinä, soseena sekä paistettuna ja juurisellerin kuoretkin löytävät käyttötarkoituksen koristeellisena, tummana jauhona.

Chefin sen seitsemän sortin illallinen

Koko pöytäseurueemme päätyi maistelemaan kierroksen keittiön herkkuja eli tilasimme seitsemän lajin menun, 65 euroa per henkilö. Annoimme osaavalle sommelierille, Johan Borgarille viinivalinnat omiin käsiin. Vai annoimmeko? Yksi pyysi italialaista viiniä, toinen halusi jotain Itävallasta ja mä halusin vain loistavaksi todettua Immich-Batteriebergin rieslingiä.

Palsternakkaa monessa muodossa.

Dinneri antoi läpileikkauksen ravintolan keittiöön. Lautasilla oli milloin hanhen kivipiiraa, hauen mätiä, lampaan kylkeä, perunatatteja sekä tietysti värikkäitä luomuvihanneksia annoksen kruununa. Kaikki oli pieteetillä tehtyä  ja taidolla valmistettua. Annokset olivat tyylikkäitä taideteoksia. Raaka-aineet kiinnostavia. Ja palvelu ensiluokkaista.

Oman polkunsa kulkijat

Yritän koko ajan miettiä, mitä rakentavaa kritiikkiä voisin antaa. Mutta se on vaikeaa. C&S on kulkee niin omia polkujaan ja toteuttaa omaa filosofiaansa tinkimättä.  Sitä on paha lähteä kritisoimaan. Maut ovat tarkoituksellisesti hentoja ja Chef  & Sommelieriin mennään ihastelemaan suomalaisten juuresten aitoa makua.

Mutta jos mielesi tekee pihviä ja suolaa, niin että tuntuu, Chef & Sommelier ei ole oikea osoite. Jos normiravintola on kuntosali, niin C & S on hathajoogatunti.  Henkistävä kokemus. Mutta mua herkistely Huvilakadulla viehättää. Eli nähdään taas joku kerta, Sasu, Johan & co.

——-

Jotain maukasta –ruokablogi katselee maailmaa kuplien läpi.

 

 

Pure Berlin – tuhkaa, savua ja sirkushuveja

by

Banaania ja ananasta a la Pure Berlin.

Sympaattinen Chef & Sommelier-ravintola viime viikonloppuna kello 19.00: parikymmentä odottavana istuvaa kulinaristia, pieni ruokasali ja vielä pienempi keittiö. Ja keittiöön ahtautuneena ainakin seitsemän raavasta miestä antaen parastaan saksalaiseen Pure Berlin -konseptin East & West-menuseen. 11 ruokalajia edessä. Jännittävää.

‘Have fun’ oli oli chefien toivotus meille. Ja kyllä, hauskaa oli. Välillä ehkä ruoankin kustannuksella. Mutta olihan se hauskaa, kun löysi vahingossa verimakkarapurkin alta vielä yhden makupalan. Ja kun babypunajuuri tuli pöytään savuavien hiilien saattelemana tuhkakasassa. Ja olihan sitä hupaisaa katsella, kun keittiömestari kiersi hyöryävän yrttivadin kanssa ympäri C & S :n pientä ja intiimiä ravintolasalia ja lumoutuneet ruokailijat uppoutuivat vadista nousevan höyryn nuuhkimiseen.

11 kujeilevaa ruokalajia. Lautaselta löytyi milloin popcornmurskaa, osteri vihreässä teessä, sinappijäätelöä ja paljon sellaista, mitä sai kummastella. Lisäksi ruokailijoita yllätti jälkiruoka, joka ei ollutkaan makea ja tietysti otsikossakin mainittua savu ja syötävä tuhka eli kekseliäästi seepian mustella värjätty marenkimurska. Kohokohtina mieleen jäivät kuitenkin vähiten kikkaillut liharuoat eli maukkaan rapeaksi paistettu sianvatsa ja vasikanposki. Molemmat todellisia herkkupaloja ja nautintoa syvensi maukas Pinot Noir Badenista.

Innovatiivista? Kyllä. Paljon hullunhauskoja ideoita ja myös muutama käyttökelpoinen. Mutta ilta olisi ollut pelkkää hassuttelua ilman Johan Borgarin valitsemia loistavia viinejä. Laseihin kaadettiin nuukailematta toinen toistaan maukkaampia viinejä. Olen jälleen todella onnellinen siitä, että Helsinkiin on syntynyt pieniä ja kunnianhimoisia ravintoloita, joissa huippusommelier ja loistochef ovat lyöneet hyttyyt yhteen ja perustaneet ravintolan. Näin ruoka ja viini kulkevat käsi kädessä ja ovat yhtä tärkeä osasia illallisessa.

Kaksi viiniä oli ylitse muiden ja sellaisia, mitä toivoisin lasiini uudestaan: Moselin laaksosta tulevan Immich-Batteriebergin kerrassaan nautinnollinen riesling ja Shelter Wineryn spätburgunder. Jo pelkästään näiden ansiosta illallinen jäi mieleen. Sekä osaava sommelier. Kunhan Johan vielä muistasi jättää pullon hetkeksi pöytään tutkittavaksi..

Pure Berlin oli kuin ruokailun Cirque de Soleil. Elämys, joka on hauska kokea. Kerran. Kuitenkin omaa ruokafilosofiaa lähempänä on simppeliys, aitous ja hyvä maku. Siksi mulla onkin jo seuraava varaus C & S:ään, jotta pääsen tutustumaan Sasu Laukkosen keittiön saloihin -joka toivoakseni on aitoutta ilman suurempaa kikkailua.

Mutta Pure Berlinin maailmanvalloitus 2012 jatkuu. Helsinki ja Chef & Sommelier sai kunnian aloittaa, edessä vielä monta maata maailmalla. Olen nyt yhtä ruokaelämystä rikkaampi. Kiitos siitä.