Sitruuna ui.
Varpaat syvällä hiekassa. Turkoosi meri katseen alla. Pinjapuiden tuoksu nenässä. Rantakatujen ravintoloissa kypsentyvät merenherkut. Ja illalla hiiligrilli kuumenee.
Aurinko kutittelee hereille kuuden jälkeen. Begur nukkuu vielä. Mutta aurinko on noussut meren ylle. Avaan lasioven terassipihalle, kirkkaan turkoosi vesi altaassa on sileää. Pulahdus kädenlämpöiseen veteen ja nautinnollinen puolen tunnin aamu-uinti pulujen kujertaessa pinjapuissa.
Aamiainen noudetaan kahdeksalta lähikaupasta. Aamukahvin lisäksi pöydässä tuoksuvat suklaacroissantit ja rapeakuorinen patonki. Tomaatit ovat isoja ja muhkuraisia. Auringon lämpö alkaa tuntua jo voimakkaammin. Mittari näyttää 27 astetta.
Aamiaisen jälkeen auto alle ja pieniä, kippuraisia teitä kurvaillaan kohti rantaa. Se voi olla Llafranchin pehmeähiekkainen ja pitkään taiteilijoiden ja näyttelijöiden suosimana ollut hiekkabiitsi tai vaikkapa Tamariun kivisempi ranta, jossa snorklaajalla on hyvä olla.
Kuumin aika vilvoitellaan rantakadun tasokkaissa ravintoloissa. Paellan tyyppinen hummeripata, minimaaliset, friteeratut mustekalat tai hiekka-ankeriaat, patatas bravakset ja pan con tomato tilataan pöytään. Ehkä vielä jaksetaan lautasellinen sydänsimpukoita, jotka on hyörystetty valkoviinissä ja yrteissä.
Ruoka on yksinkertaista lähiruokaa ja ylisanojen tuolla puolen. Täällä on hyvä olla. Jälkiruoaksi tiukka espresso ja lusikka raksauttaa rikki Crema Catalanan poltetun sokerikuoren.
Iltapäivällä aallot nousevat ja tunnin pari jaksaa vielä olla aaltojen heiteltävänä rantavedessä. Sitten suunta kohti kotivillaa – mutta sitä ennen piipahdus ruokakaupassa.
Kauniita kuin karkit.
Vihannesloisto kaupoissa on vailla vertaansa, mutta kala- ja äyriäistiski on se, josta illallisen pääaines valitaan. Merikrotti irvistää jäiden päältä, vieressä kellii katkoja joka koossa ja hummerit heiluttelevat saksiaan. Täällä tuoksuu tuore kala. Joskus grillataan jättikatkoja, jotka ovat värjäytyneet chilimarinadissa ja jotka grillin lämpö paistaa entistä punaisemmiksi. Toisinaan valmistetaan sydänsimpukat viinissä persilja-valkosipulihöystön kera. Tai laitetaan kampasimpukat gratinoitumaan grilliin.
Muutama pulahdus iltapäivällä vielä altaalla ja sitten ruoanlaittoon. Hiiligrilli kuumenee, ilta saapuu ja kaskaiden siritys kovenee. Grillistä nousee mykistävä tuoksu. Terassilta katsellaan purjeveneiden virtaa ulapalla.
Piskuiset hieta-ankeriaat maistuvat ihan muikulta.
Ruoan jälkeen maistellaan vielä lasi punaista. Hablan tilan Habla del Silencio ei jäänyt viime vuoden Habla 6:n jalkoihin. Vins i licors Grau myy viinejä vaativaankin makuun. Tosin tilaaminen Suomeen ei onnistu. Vastaus oli yksiselitteinen: ’Finland, no.’
Costa Bravalla huolet huuhtoutuvat Välimereen, ruokaentusiasti nauttii, rantalomailija saa pulikoida sydämensä kyllyydestä ja luonto on vielä koskematon. Costa Brava on hyvin säilynyt salaisuus. Pidetään se sellaisena.
Viikko paratiisielämää ja paluu Suomen suveen ei tunnu pahalta. Ei kirpaise sade tai pilvet, sillä Costa Brava helli meitä kesällä ja lämmitti luita myöden. Täältä mun kesä aina alkaa.
—-
Jotain maukasta -ruokablogi keittää, paistaa ja kokeilee.
