Jotain maukasta

ruokablogi

Ukosta Kattilaan

by

Kiepahdus taivaalla.

Eikä toisinpäin, jotta ei vatsa käänny nurin. Linnanmäen ravintolaryhmittymä Kattila  yllätti positiivisesti. Pieniä, sympaattisia ravintoloita ripi rinnan. Ja ruoka aidosti maukasta. Ruoan kanssa voi myös nautiskella, ikkunaan kirjoitetun tekstin mukaan, ”kunnon viinii’.

Uutuuslaite Ukko vei mut kohtisuoraan viidenkymmenen metrin korkeuteen, roikotti hetken pää alaspäin ja toi 100 km tuntinopeudella takaisin alas. En muista, milloin viimeksi pelotti noin paljon. Kädet hikosi ja kiljuin henkeni hädässä.

Kokemusta piti lähteä sulattelemaan ruoan ääreen . Päädyimme Kattilan hampurilaisosastolle, Välimäen omaa nimeä kantavaan, Midhill-ravintolaan burgereille. Ja millaisille!

Midhillin herkku.

Korealainen bbq-burgeri oli maittavan hyvää. Kimchiä mukaillen välissä oli chilistä kiinankaalia ja pari siivua rapeaksi paistettua possunkyljeä. Sämpylä ei ollut valkoista, teollista höttöä, vaan pehmeä, tummia jauhoja sisältävä kansi burgerin herkuille.

Normaali burgeri ja sen pihvi oli niin hyvää, että syöjä ei puhua putkahtanut koko ruokailun aikana. Ranskikset olivat rapeita maalaisranskiksia ja tarjoiluastioissa oli ideaa. Ainoa ruoka, joka sai kritiikkiä oli lasten lehtipihvi. Sen pintaan oli poltettu karstaiset raidat, jotka pilasivat annoksen maun. Muuten homma toimi. ja kyllä, täällä voi nautiskella lasin viiniä.

Viimeisen parin vuoden takaisen käyntikerran jälkeen Lintsi on todella kokenut kasvojenkohotuksen: ympäristö on viehättävää suihkulähteineen ja runsaine kukkaistutuksineen, jokaiseen yksityiskohtaan on kiinnitetty huomioita ja palvelu pelaa. Jopa roskikset puhuvat. Tämän huvipuiston ei tarvitse hävetä ulkomaalaisten serkkujensa rinnalla.

… Ruokailusta on jo tovi. Ukko lähtee hitaasti nytkyttämään kohti yläilmoja. Pelottaa vähän vähemmän. Pidän silmät auki -no ainakin pari kertaa. Hienolta näyttää Helsinki näin pää alaspäin!

Lepakkojen yö ja pannukakkupäivä

by

Voiko aamu alkaa paremmin?

Rapinaa välikatossa. Särähtelevää ääntä ja kahinaa. Äänetön elukka liitää tuvassa. Mutta mikä on tuo tulitikun kokoinen piipittävä kaveri, joka putosi katosta? Unettoman yön jälkeen aamulla tarvittiin jotain makeaa.

Kaksi kesää ollaan jaettu mökki lepakkoseurueen kanssa. Äänistä päätellee useampi emo pesii poikasineen välikatossa. Pudonneita poikasia löytyi pihamaalta viime kesänä ja nostelin niitä takaisin seinänrakoon, emon luo.

Viime kesästä viisastuneena tilkitsimme keväällä mökkiä ja verkotimme myös puolet mökin ulkoseinästä. Ohjeistuksen mukaan kun lepakot tulevat sisään vain etelä- tai länsipuolelta. No, näin ei nyt käynyt, vaan lepakot tulivat tänä vuonna sisään pohjoispuolelta.

Lepakkoäidit vaikuttavat huolimattomilta äideiltä, sillä nyt puolikkaan pikkusormen pituisia poikasia löytyi pihamaalta kuolleena kaksi raukkaa. Yksi tippui yöllä katosta ja ryömi seinänkoloon vikisemään. Ja kyllä, se vikisi ja piipitti korvinkuultavin äänin. Luulimme jo hetken, että pikkulintu oli tehnyt pesän jonnekin lähimaille, mutta bongasimme tämän pikkukaverin seinänkolosta. Emo tuli lentelemään tupaan – niin kuin se jotain auttaisi. Piipitys loppui jossain vaiheessa ja kaveri hävisi kolosta. Tämä koiranaama löysi todennäköisesti tiensä takaisin pesään ja emo poistui mökistä samaa tietä, kun oli tullutkin.

Mutta yön seikkailujen jälkeen silmien ympärillä oli mustat rinkulat ja aamiaiseksi tarvittiin jotain makeaa. Ja heti. Päivä alkoi siis kasalla pannukakkuja ja vaahterasiirappia.

Unettoman yön pannukakut

2,5 dl jauhoja
3,5 dl maitoa
2 ½ tl leivinjauhetta
3 rkl sokeria
hippusen suolaa
2 kanamunaa
3 rkl sulatettua voita

Sekoita kaikki aineet keskenään pannukakkutaikinaksi. Taikinan tulee olla paksuhkoa, paksumpaa kuin lettutaikina. Paista paksuja pannukakkuja voissa esimerkiksi blinipannulla tai pienellä paistinpannulla. Kokoa pannukakut keoksi, laita joka väliin vaahterasiirappia ja kesän marjoja. Nauti lämpiminä kuuman kahvin kera.

Lepakoiden yöstä toivuttiin pikkuhiljaa aamukahvilla pannukakkupinon äärellä. Aamumusiikiksi valikoitui hienon Drive-elokuvan tunnaribiisi ’Nightcall’. Kyllä tästä vielä toivutaan. Lepakoista en ole niin varma. Monta menehtynyttä poikasta ja välikatto on hiljentynyt.

P.S Olen yrittänyt tutkailla, että mikä lepakkolaji on kyseessä. Lepakkovauvoilla selkäpuoli on pikimusta ja vatsa hopeanharmaa. Naama on kuin pienellä koiralla ja korvat ovat pyöreät.

Suklaata ja sielunruokaa

by

Sadepäivän ratoksi.

Lukeminen. Riippukeinu. Ja käsillä jotain pientä hyvää. Tämä kesänä se on Fazerin suklaata. Mutta miksi?

Yksi kesän nautinnollisempia juttuja on kirjan kanssa johonkin mukavaan soppen vetäytyminen. Rantatuoliin. Riippukeinuun. Tai nurmelle. Ja sitten luetaan kiireettä. Ei hoppua, ei häiriötekijöitä. Kirjan voi ahmia kokonaan vaikka siltä istumalta. Ajalla ei ole väliä. Eikä ilmallakaan. Tosin kesän kauneudesta kertoo luettujen opusten määrä. Ennätys luetuissa lomakirjoissa lienee mulla 21. Kertoo jotain kyseisen kesän keleistä. Sateisena päivänä voi melkein kuulla kuinka sivut kahisevat kesämökeillä, sillä kesällä Suomi lukee.

Suklaalevy käden ulottuvilla olen jo tänä kesänä seikkailut Unohdettujen kirjojen hautausmaalla Barcelonassa, tutustunut Neiti Peregrinen eriskummallisiin lapsiin, käynyt Koreassa ja elänyt mukana useampaankin rakkausdraamaa.

Sivut kääntyy, suklaa hupenee. Mutta se on vain hyvä. Fazer käynnistää elokuussa hyväntekeväisyyskampanjan, jossa jokaisesta myydystä suklaalevystä Fazer lahjoittaa 5 senttiä koulun rakentamiseen Norsunluurannikolle, Fazerin kummikylään. Kummikylä Biébystä uupuu kokonaan yläkoulu ja tämän koulun rakennushanke käynnistyy tulevana syksynä. Suklaan tuella.

Jos suklaan mutustelu sellaisenaan alkaa tympiä, voi Fazerin sinisestä tehdä makeaakin makeampaa maitosuklaajäätelöä kesäpäivän ratoksi. Tai ihan huvin vuoksi muuten vaan.

———

Jotain maukasta -ruokablogi. Twistillä, mutta pingoittamatta.