Jotain maukasta

Viini kuin tyttönen

11.1.2013 by Mari

Punainen helma vain heilahtaa.

Tai ainakin neitokainen. Ehkä kuitenkin nainen. Parhaassa iässään. Ja nimeltään Nicole.

Pääsin juuri ennen joulua hehkuttamaan uutukaisen lempiviinin löytymistä. Mutta niin se maine ja kunnia on katoavaista.

Ykkössija on syrjäytetty. Nyt lasiin kaatuu Nicole. Cosimo Maria Masinin Rosso Toscano. Join tätä viiniä alun alkujaan ravintola Murussa. Siellä sommelier on sydämellä valinnut kaikki juomat. Kaikki tyyni makoisia. Siksi tuolla reissulla Nicolesta jäi vain punapalloinen ulkokuori mieleen.

Kaksin aina kaunihimpi.

Sattumalta löysin nyt tätä samaista viiniä Kampin Alkosta. Ja mikä jälleennäkemisen ilo! Viini, jossa on kukkean runsas ja aromikas maku. Tuoksussa käynyttä omenaa, maan tuntua. Suunmyötäinen viini sellaisenaan. Sopiva tyttö perjantai-iltana ulos ikkunasta pimeään tuijotellessa. Yksin tai kaksin iltaa istuskellessa.

Punainen pipo.

Tai sitten Nicole tykkäisi olla paikalla, kun lautasella on Lombardian alueen lihaherkkua, Saltimbocca alla Romanaa eli ohutta vasikan pihviä salvianlehtineen ja viinikastikkeineen. Loistoviini, kerta kaikkiaan.

Nicole nosti esiin kesämuistoja. Grillissä tirisi muikeasti suolainen saltimbocca, juuri sopiva ateria helteisen päivän jälkeen. Elokuun ilta, lautasen kokoiset vasikan saltimboccat ja elämän sietämätön keveys.

Marsalan maustamana niin muikean hyvää.

Saltimbocca alla romana
4 hengelle

n. 150 g vasikanpaistia per syöjä
tuoretta salviaa
1 pkt ilmakuivattua kinkkua
suolaa
pippuria
vehnäjauhoja
marsala-viiniä (hätätapauksessa valkoviiniä)
voita paistamiseen

Nuiji pihvit lehtipihvin ohuiksi ja jauhoja ne kevyesti vehnäjauhoissa. Levitä jokaisen pihvin päälle siivu tai kaksi ilmakuivattua kinkkua ja muutamia salvianlehtiä. Kiinnitä päällysteet hammastikulla pihviin. Paista pihvejä reilun minuutin verran per puoli, pippuroi ne ja nosta tarjoiluastiaan odottamaan. Ilmakuivattukinkku on suolaista, joten suolaa kannattaa lisätä vasta ruokailuvaiheessa – jos siltä tuntuu.

Ja toinen näkymä.

Lisää pannulle 1 rkl voita ja ¾ dl marsala-viiniä, kiehauta ja kaada pihvien päälle. Valkoviinikin käy, jos Marsalaa ei ole, mutta Marsalassa on tähän ruokaan mainiosti sopiva, pehmeän makea, omintakeinen maku.

Kesäiltaa odotellessa. Lasiin tummanpuhuvaa Nicolea, viereen sopivaa seuraa ja tuoksuvat saltimboccat pannulta pöytään. Rakkautta joka puraisulla!

Vihreän leivän lauantai – feta-yrttilevite

8.1.2013 by Mari

Yrttistä aamua!

Rakastan aamuja, jolloin on aikaa. Vatsani herää hitaasti. Syöminen kello seitsemältä aamulla? Not my cup of tea..

Aamiasta tekee mieli vasta klo 10-11 maissa. Herättyäni juon ison lasin mukavasti hapanta karpalomehua. Jos aikaa on, kuten viikonloppuisin, käyn vielä lenkillä ja saunassa. Sitten sanon kyllä, kiitos aamiaiselle.

Kun nälkä on herätetty, kaikki tuoksut tuntuvat ytimessä asti: pannulla rapeutuvan leivän ja oliiviöljyn kuhertelu, vihreän teen mieto höyry ja jauhettujen kahvipapujen aromikas henkäys – houkuttelevaa.

’

Pannulla vielä paremmaksi.

Paistuva leipä vaatii päällysteen ja mä haluan vatsalle täytettä. Yrttejä, fetaa ja philadelphiaa tehosekoittimeen ja yrttien aromit liittyy ilmassa leijuvien tuoksujen joukkoon. Tämä levite syntyi, kun kaapissa oli rucolapakkauksen jämät, rosmariinipensas oli riivittynä nähnyt parhaat päivänsä ja muutkin yrtit näyttivät hieman apaattisilta. Ostan rucolan yleensä italialaisena, sillä siinä on voimakkaampi pippurinen maku kuin kotimaisessa versiossa. Ongelmallista on tosin se, että isoissa muoviboxeissa rucola tuppaa avattua nuutumaan nopsaan.

Vielä vihreä voitelu.

Mutta eipä hätiä. Tämä raikkaan vihreä levite ei niin välitä, jos rucolan lehdet eivät enää ole napakammillaan. Kun vielä yrttiruukusta poimii joukkoon pari oksaa rosmariinia ja muita vihreitä, niin raukean aamun yrttilevite on valmis.

Levitteen kanssa käy niin tumma kuin vaaleakin: rapsakkakuorinen maalaisleipä, joka saanut rapeutta ja lämpöä pannulla oliiviöljyssä tiristen tai paahtimissa käynyt Reissari.

Tämä leipä laulaa.

Maalaisleipää ja feta-yrttilevite

130 g tuorejuustoa, mielellään philadelphiaa
100 g fetaa
2 kourallista rucolanlehtiä, varret poistettuina
2 rkl persiljaa
2 rkl rosmariinia
2 rkl ruohosipulia
4 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

Laita öljy ja yrtit kulhoon ja soseuta niitä tehosekoittimella. Lisää öljyä tarvittaessa lisää. Jatka lisäämällä juustot, aja massa sileäksi tahnaksi ja rouhaise joukkoon mustapippuria. Suolaa ei tarvita, feta hoitaa tämän puolen.

Sitten vaan levitettä reilusti veitsellä levitellen rapean leivän päälle, kuppi kuumaa kahvia tai vihreää teetä tarjolle. Tämä aamiainen ihan laulaa. Ah, armas aamuhetki!

Lupauksia, lupauksia

5.1.2013 by Mari

Pastaaks tässä. Uusi vuosi!

Vuosi vaihtui. Ja sen myötä siellä sun täällä otetaan uutta suuntaa, luvataan ja lipsutaan. Itsekin tein hyviä päätöksiä. Ja lupauksia. Myös ruokaan liittyn.

Loppuvuosi kului rennoissa merkeissä ulkoillen, jäällä hiihtäen, lumiukkoja rakennellen ja leväten. Touhua oli kuitenkin sen verran, että keittiössä en kauaa jaksanut viipyä. Niinpä pöytään kannettiin perinteisiä arkiruokia, kuten hernekeittoa, karjalanpaistia, uunissa haudutettua ohrapuuroa ja köyhiä ritareita.

Ystävät, ylimmät kuvattavina.

Ja samaa teemaa lupasin tutkia enemmän tänä vuonna. Perinteitä, kotoa opittuja arki- ja juhlaruokia. Lapsuudessa kotonani valmistettiin kaikki aakkosista alkaen. Verilettujen veri oli ostettiin punavalkoisessa muovipurkissa maitohyllystä, maksalaatikon maksa lihatiskista ja kesällä kalastettu hauki sai riisi-luumutäytteen ja vatsa ommeltiin kiinni.

Ihan näin pitkälle en kokeilujani vie, mutta aion tutustua lihatiskin antimiin tarkemmin kuin vain fileiden osalta. Kokeilen lapaa, paistia ja niskaa, poskeakin, jos sitä löydän. Lisäksi pyrin käyttämään monipuolisesti juureksia ja vihanneksia sekä myös tummia viljoja. Mutta tietysti omalla tavallani, twistillä ja kokeillen. Olen aina ollut enemmän vaalean viljan ystävä, mutta annan tummalle viljalle mahdollisuuden. Viikonloppuisin jatkuu ’jotain maukasta’-teema kermoineen ja voineen. Tietysti.

Koko appelsiinipuu pullotettuna.

Olen tykästynyt italialaisen Garofalon pastoihin. Niitä saa ainakin Stockalta. Ostin vaihteeksi heidän tummaa spagettiaan ja samalla reissulla löysin appelsiini-neitysoliiviöljyä ja tuhdin tuoksuista, espanjalaista sinihomejuustoa. Näistä syntyi yksinkertainen, mutta paremmallekin italialaiselle aterialle primi piattiksi sopiva, aromikas annos.

Vähistä aineksista syntyy aromikas herkku.

Sinihomejuusto-appelsiinioliiviöljypasta
2 hengelle

hyvää tummaa pastaa
150 g maukasta sinihomejuustoa tai taleggiota
pari kolme rkl appelisiinioliiviöljyä

Keitä pasta ohjeen mukaan, siivilöi vesi pois ja laita pasta takaisin kattilaan. Murskaa homejuusto kuuman pastan joukkoon, anna hieman sulaa. Lorauta joukkoon pari ruokalusikallista appelsiinioliiviöljyä. kokoa annos pastakulhoon ja koristele annos appelsiininlohkolla ja muutamalla rucolan lehdellä. Juomaksi sopii joku pehmeä, puolikuiva riesling, jossa kuitenkin riittävästi hapokkuutta sinihomejuuston kaveriksi. Jenkkiläinen hyvähappoinen Kungfu girl passsaa tai jos perfektionisti haluaa olla, niin sitten siitä vaan italiahyllyä tutkimaan.