Jotain maukasta

ruokablogi

Pakkomielle?

by

'Palaa toistuvasti samaan asiaan..'

’Palaa toistuvasti samaan asiaan..’

Tämä viinikö? Kyllä tähän ennemminkin liittää hyvin positiivisia adjektiiveja.

Kuten hillomainen, pyöreä, pehmeä. Kuulostaa muuten ihan jonkun äidiltä.

Joka tapauksessa. En yleensä erityisesti intoile mistään Merlot-viineistä (on niitäkin tietysti sellaisia, josta tulee intoiltua, kuten Chateau Croix du Rivalin Merlot-sekoite).

Ihan aito #perjantaipullo.

Ihan aito #perjantaipullo.

Yritin myös nopeasti etsiä, missä määrin Obsession Red-viinissä on Merlot’ia, sillä se on todella hilloinen, hyvällä tavalla. En löytänyt tätä tietoa, mutta veikkaan, että Merlot-rypäle hallitsee. Mausteena on Zinfandelia ja Petit Syrah’ta.

Viini on sellaisenaan juotavaksi tarkoitettua ja meneekin mukavasti seurustelujuomana tai ruokaa laitellessa.  Grilliruoan kanssa myös näyttävät juomaa suosittelevan. Testiin menee sitten kesällä.

Mutkaton ja mukava viini. Ei ain tarvitse ikenien vuotaa verta, kun punkkua nauttii. Pidän kyllä. Kukapa ei hilloista ja äideistä tykkäisi?

Kesäkurpitsaspagetin pauloissa

by

Aivan käsittämättömän herkullista.

Aivan käsittämättömän herkullista.

Olen löytänyt vihanneksista aivan uusi puolia. Enkä saa sorvailulta kyllikseni.

Tein maanantain iloksi vähän kiemuraa kesäkurpitsasta. Kaivelin muita makuja kaapeista ja syntyi aivan kieli poskessa sorvattu pasta nieriäfileiden kanssa. Ja maailma vääntyi kippuraan.

Joku jossain keksi tehdä tästä pastaa.

Joku jossain keksi tehdä tästä pastaa.

Vihannessorvi ei ole turhake. Itsekin sitä siksi epäilin. Ja taidan tästä laitteesta pitää, kun toisen kerran jo tässä kuussa siitä kirjoitan.

Mutta kun kerran maistaa kermaista pastaa,  jota voi hyvällä omalla tunnolla ottaa lisää, ymmärtää, kuinka oiva tuo vekotin on. Kesäkurpitsaspagetti taisi maailmalla olla se ensimmäinen kiemuravihannes, jota kotikokit testailivat. Raakana ja kypsennettynä. 

Kypsennettynä korvaa pastan, Hienosti. Eroa ei juurikaan huomaa, paitsi siinä, että ei tule pastaähky. Laitoin tätä spagettia rapeaksi paistettujen nieriäfileiden kanssa, mutta pasta on todella maukasta sellaisenaankin. Siitä pitää inkivääri huolen.

Kun kaipaat lisuketta kalalle.

Kun kaipaat lisuketta kalalle.

Kesäkurpitsa-inkiväärispagetti
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 2 rkl inkivääriä raastettuna
  2. 1 solovalkosipuli raastettuna
  3. oliiviöljyä
  4. 1 iso kesäkurpitsa raastettuna tai sorvattuna nauruiksi
  5. 2 kypsää tomaattia kuutioituna
  6. 2,5 dl kermaa
  7. 3/4 dl valkoviiniä
  8. suolaa
  9. mustapippuria
Valmistusohjeet
  1. Raasta tai sorvaa kesäkurpitsa pastaksi. Raasta parin sormenmittaista pätkää inkivääri ja yksi solovalkosipuli aivain hienoksi, sosemaiseksi raasteeksi. Kuumenna wokissa tai syvällä pannulla oliiviöly ja freesaa aivan hienoksi raastettua inkivääriä ja valkosipulia hetki, mutta älä ruskista niitä. Lisää tomaatit, sekoita. Lisää kerma, valkoviini ja kesäkurpitsat.
  2. Anna potpotella n. 10 - 15 minuutin ajan kypsäksi, mutta napakaksi. Oikea kypsyysaste on tärkeää: raaka kesäkurpitsaspagetti ei katkea ja koko annoksen voi/joutuu imemään kerralla suuhun. Liian kypsä taas painuu aivan kasaan, muussaantuu.
  3. Kun kastike on paksuuntunut ja pasta kypsä, nosta spagetti lautasille. Tarjosin tämän pastan kanssa rapeaa nieriäfilettä, jonka paistoin oliiviöljyssä ja voissa nahkapuolelta rapeaksi, nopeasti otin väriä toisellekin puolelle, suolasin ja pippuroin.
Vinkit
  1. Käsittämätöntä, kuinka paljon kesäkurpitsaa yksi henkilö jaksaa syödä. Kaksi nälkäistä vetäisi tämän annoksen tuosta vain eli jos syöjiä useampi, tuplaa annos.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Hyvä tuju tästä tulee.

Hyvä tuju tästä tulee.

No niin, no niin. Ei tätä laitetta välttämättä edes tarvitse tämän pastan valmistamiseen, sillä kesäkurpitsan saa pastanaruiksi raastamalla sitä pystysuunnassa raastimen karkeimmalla puolella.

Tässä pastasta runsas inkivääri antaa pastalle tukun potkun jonka kerma pyöristää sopivaksi. Testiin vaan, hei!

PS. Kun kirurgi lähti Marcheen

by

Tyhjät lasit kolisevat.

Tyhjät lasit kolisevat.

Jätti taakseen verenhukat, korkeat potilasvakuutusmaksut ja alkoi polkea rypäleitä paljain jaloin.

Italiassa Marcessa sijaitsevan Paolini e Stanford – viinitilan Dwight Stanfordin tarina on uskomaton, mutta samalla niin tuttu.
Kypsää banaania? Kyllä!

Kypsää banaania? Kyllä!

 
’Minulle tuli vahva tunne siitä, että pitäisi tehdä jotain muuta. Elämässä on jotain vielä nurkan takana odottamassa.’
 
Ja kyllä Dwight  otti myös ohjat omiin käsiinsä: hän suoritti neljä tutkintoa viinivalmistuksesta, yhden niistä Italian Slow Foodin tuottamassa koulutuksessa, jossa hän myös tapasi yhtiökumppaninsa. Italialainen varakas Raffaello Paolini halusi laittaa rahansa viinitilaan ja näin syntyi Paolini e Stanford 3500 tuhansine köynnöksineen.
Sydänkoriste naisia silmällä pitäen.

Sydänkoriste naisia silmällä pitäen.

 
’Kirurgina leikkasin ja sidoin. Pidän tästä hommasta. Nyt vain leikkaan ja sidon viiniköynnöksiä’. Miehet tekevät kaiken itse ja kahdestaan. Viinit valmistetaan täysin luomuna, käsityönä ja  kaikkia viinejä ei edes suodateta ja viinit ovat täysin biodynaamisia. 
 
Tilalla syntyy 80 prosenttisesti punaista: ’Viljelemme suurimmaksi osaksi ranskalaisia lajikkeita – Cabernet Francia, Cabernet Sauvignonia, Petit Verdota, Merlotia – koska emme halunneet lähteä kilpailemaan tuhansia pulloja tuottavien italialaisten viinintuottajien kanssa’. 
 
Tästä ilta alkoi..

Tästä ilta alkoi..

 
Köynnökset istutettiin 2008 ja ensimmäiset tuotokset pullotetiin vuonna 2010. Erittäin kuiva ja aurinkoinen vuosi 2010 teki herrojen kaikista 12 viinistä erittäin vahvoja – niin maultaan kuin alkoholiprosentiltaan – mutta Dwight on haltioissaan. ’ Rakastan viinejämme, mutta en voi juoda niitä, kun niitä on niin vähän. Jotain pitää jäädä myyntiin’. 
 
Ensimmäisen sadon pulloja per rypälelajike syntyikin näin ensialkuun joitain satoja, mutta miehet onnistuivat: Confusion -sekoitus, heidän lippulaivansa rankattiin 89 pisteen viiniksi.
 
Näitä viinejä maistellessa todella ymmärsi kuumuuden ja kuivuuden vaikutukset viinin makuun. Nämä viinit eivät ole mitäänsanomattomia, vaan omintakeisia, voimakkaita,  suussa räjähtäviä punaisia. Pihviviinejä koka lähtöön, eri mieltymyksiin.
Ja tähän se päättyi.

Ja tähän se päättyi.

 Ja sitten on se yksi valkoinen. Pecorino. Kuivuus nosti tämän kypsien hedelmien makua tulvivan valkoviinin alkoholiprosentin 16,9:ään. Viini on kaikkea muuta kuin tavallinen Pecorino. Ei mikään löysä kaveri. 

 ’Seuraavasta sadosta tulee aivan erilainen. Nyt viljelykset ovat saanet paljon vettä’, Dwight toteaa hieman haikeana.
 
Maistelimme kaiken kaikkiaan 11 PS -viiniä heidän 12 valmistamastaan. Omia suosikkejani olivat juuri tämä makuja tulviva Pecorino, Dwightin koiran piirrettyä kuvaa ja nimeä kantava upen muheva Montepulciano Boccovino sekä tämä pehmeä, 36 % Merlot’ia sisältävä Confusion-blendi. Erinomaisia, kaikki tyyni.
 
Näitä viinejä ei Suomesta saa, mutta jos Marchen aluelle lomallasi suuntaat, PS Wineryssä  visiteeraat, ovet ovat auki. Dwight todennäköisesti hyppää pois traktorin selästä, ottaa sinut vastaan ja alkaa kokata lounasta Boccon tullessa tervehtimään häntä heiluen..