Muutto. Mikä ihana tekosyy syödä kaikkkea käteen sattuvaa ja epäterveellistä. Mutta eihän mazariinitäytteinen omenapiirakka ole epäterveellistä? Ihanaa se ainakin on kuuman kahvin kera. Hetken pysähdys ennen kantamista, tyhjentämistä, asettelua ja tavaroiden etsimistä.
Mun lempiomenapiirakka on rakkaan isoäidin reseptikätköistä. Siinä leivotaan ohuen ohut taikinapohja rahkasta, voista ja vehnäjauhoista. Kaikkia tulee saman verran. Taikina kaulitaan laihaksi levyksi ja peitetään happamien omenoiden siivuilla. Päälle tupsutellaan reippaasti kanelia, sokeria ja siirappia. Ja piirakkaa paistetaan kuumassa uunissa kunnes reunat ovat ruskeat ja rapeat. Isoäiti leipoo tätä aina pelillisen kerrallaan. Ja siinä ei ollut palaakaan liikaa. Kaikki syötiin samoin tein.
Oma reseptini on piirakkamaisempi ja muheva. Siinä murotaikinapohjan päälle tehdään pehmeä mazariinitäyte. Ja piirakka tarjoillaan paksun vaniljakastikkeen ja kinuskin kyydittämänä. Ja mikä parasta. Tämä kakku säilyy mehevänä viisikin päivää. Makoisan mazariinin ansiosta. Mutta nyt muuttohommiin. Tässä resepti viikonlopun omenaherkkuun.
Matkalla uuniin ruskettumaan.
Omena-mazariinipiirakkapiirakka
Pohja: murotaikina omasta suosikkireseptistä tai kaupan pakastealtaasta, mitä kiireinen muuttaja suosii.
Mazariini:
150 g mantelijauhetta
150g pölysokeria
yhden vaniljatangon siemenet
2 valkuaista
Lisää lopuksi:
75g voita
2 keltuaista
2 tippaa manteliaromia
Päälle:
3-4 hapakoa omenaa viipaleina
1/2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 rkl ruokosokeria
Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vaniljatangonsiemenet ja lopuksi sekoita aineksista itsetehty marsipaanimassa. Voit käyttää myös kaupan marsinaanitankoja ja raastaa ne, mutta itsetehty marsipaani on aivan jotain muuta.. Pari tankoa tähän tarvitset, jos kaupan hyllyllä käyt.
Paista 200 asteisessa uunissa n. 15 minuutin ajan. Ohjeesta tulee halkaisijaltaan parinkymmenen sentin piirakka.
