Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Kurkistuksia kulinaristin Tallinnaan

23.10.2016 by Mari

Ravintola Ööbiku on huikea elämys.

Ravintola Ööbiku on huikea elämys.

PRESSIMATKA

Me suomalaiset olemme onnekkaita. Vain lyhyen laivamatkan takana, ihan suorastaan kiven heiton päässä sijaitsee monipuolinen, kiinnostava maa, jossa kulinaristin on hyvä olla. Virossa kun aito ruoka on kunnia asia.

Viron matkailu, etenkin Tallinnan, nousee Suomessa esille viinarallin ja spa-käyntien kautta vahvasti. Mutta onhan tämä kohde niin paljon muutakin, mistä soisi enemmän puhuttavan. Ravintolat kehittyvät huimaa vauhtia, työhönsä intohimolla suhtautuvia pientuottajia on lukuisia ja lähiruoka rulettaa. Viron ruokakulttuurilla on vahvat juuret, josta virolaiset ovat hyvin ylpeitä ja joita kelpaa turisteille esitellä.

Nõmme-tori on visiitin väärti.

Ants Uustalu on lahjakas monella saralla.

Ants Uustalu on lahjakas monella saralla.

Virolaisen keittiön ja ruokakulttuurin kivijalka on leipä. Visiittimme alkoikin luonnollisesti Leibur-leipomossa, jossa myös kotimaaamme leipiä rakkaudella leivotaan. Suomalaisilla ja virolaisilla on kuulemma samanlainen leipämaku. Virolaiset itse ovat selkeästi erityisen ylpeitä leivistään ja kotileipä ja pienten leipomojen tuotteet ovat suosittuja (ravintoloissa leipä leivotaan itse ja gluteeniton trendi ei täällä nosta päätään), riistaruoistaan (muun muassa hirvi ja villisika), maitotuotteistaan, savukalastaan sekä siideri- ja olutkäsityöläispanimoistaan. Näitä viittä asiaa he kehottavat ainakin maistamaan Viron vierailulla.

Esko Talun-lihakarja lämmitteli tallissa.

Esko Talun-lihakarja lämmitteli tallissa.

Torimyyjän elämää.

Torimyyjän elämää.

Viron ruokakulttuuri on saanut vaikutteita usealta taholta: ruoassa näkyy perinteinen rahvaan ruokakulttuuri eli sianliha ja kaali pitävät edelleen pintansa keittiössä. Toisaalta hienostuneisuutta ruoanlaittoon tuo 1800-luvun kartanokavaikutteet ja tuon ajan  inspiroivat keittokirjat. Neuvostoaika on luonnollisesti lyönyt ruokakulttuuriin vahvan leimansa (muun muassa majoneesin ja kanan muodossa)  ja tällä hetkellä lähiruoka ja luomutuotanto ovat hyvin arvostettuja Virossa.

Jo matka Tallink Siljalla Tallinnaan tuo esiin tämä raaka-aineisiin pieteetillä suhtautumisen. Baltic Queenillä on useampi ravintola, joihin raaka-aineet hankitaan pientuottajilta Virosta ja myös Suomesta ja ruokakulttuurin vaikutuksen näkyvät kattauksessa. Ne tuodaan laivalle raakoina ja valmistetaan laivan keittiössä.

Esko Talun viehättävä pihamaa houkuttelee turisteja visiitille, etenkin kesäaikaan.

Esko Talun viehättävä pihamaa houkuttelee turisteja visiitille, etenkin kesäaikaan.

Nõmme-torin myyjillä riitti aikaa rupatteluun.

Nõmme-torin myyjillä riitti aikaa rupatteluun.

Torit ovat mielestäni aina paras tapa tutustua siihen, mitä ihmiset tässä maassa oikeasti syövät. Kävimme aivan kiehtovalla Nõmme-torilla lyhyen matkan päässä Tallinnan keskustasta. Vaikka ollaan lähellä kotimaatamme, tarjonta erosi selkeästi. Pikkelöidyt ja savustetuttuotteet olivat selkeästi esillä, tyrniä oli tarjolla muodossa jos toisessa ja vahvaa, herkullista tummaa simaakin maistelin. Torimyyjät olivat mitä ystävällisempiä ja seuraavan kerran, kun tulen päiväristeilylle, nappaan mukaani niitä savustettuja lihoja, mitä Suomessakin kertomansa mukaan työskennellyt torimyyjä kaupitteli. Niihin kun ei ole vettä injektoitu, vaan ovat ehtaa savustettua possua. Ja miten hyvää sellaista!

tallinnan-ravintolat-mari-moilanen-61

Tuljak on koettava.

tallinnan-ravintolat-mari-moilanen-62

La Muun jäätelön syntyvät Telliskivessä.

Maista ainakin näitä – pientuottajat

Vahva trendi Virossa on pientuottajien esiintulo ja suosio. Selkeä trendi näyttää myös olevan, että businesselämässä uraansa tekevät saattavat heittää hanskat tiskiin ja siirtyvät pientuottajiksi tekemään sitä, mitä rakastavat. Tapasimme matkamme aikana ainakin kolme tällaista yrittäjää ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita heidän työstään.

Suklaakonvehtien valmistaminen olikin helppoa.

Suklaakonvehtien valmistaminen olikin helppoa.

tallinnan-ravintolat-mari-moilanen-63

Telliskiven alueen seinät on tatuoitu grafiitein.

 La Muu Telliskivessa valmistaa herkullisia ja perustajansa Rasmus Raskin mukaan Viron kalliimpia, myös vegaanisia luomujäätelöjä. Rasmus jätti IT- ja pankkimaailman ja nyt intohimona on herkullisten luomujäätelöiden valmistaminen.  

Hieman Tallinnan ulkopuolella sijaitseva Esko Talu-jäätelötalo taas uskoo kermaisen jäätelön voimaan ja maustaa jäätelönsä muun muassa rukiilla. Eskon tila on myös suosittu turistikohde. Tilalla voi ihmetellä maitolehmiä, isoa Bimbo-koiraa, upeaa pihaa-aluetta sekä itse tilan taloa, joka on kaikille virolaisille tuttu, suositun TV-sarjan kuvauspaikka.

Viime vuodet ovat olleet varsinaista pienpanimoiden esiinmarssia maailmalla,  ja  ’craft beerit’ ovat tehneet vahvaa nousua. Tämä trendi on saavuttanut myös Viron markkinat. Pitkän historian omaava Saku-panimo sekä käsityöläisoluita valmistava Põhjala ovat meille suomalaisillekin jo hyvin tuttuja. Molempia merkkejä saa Suomesta kaupoista tai ravintoloista. Saku kokeilee siipiään myös käsityöläisoluiden saralla Antvärk-tuotemerkillään ja Põhjala on näihin oluisiin täysin keskittynyt.

tallinnan-ravintolat-mari-moilanen-59

Käsityöläissiidereitä tarjottiin usein alkumaljaksi.

tallinnan-ravintolat-mari-moilanen-52

Ravintola ööbikun viehättävä sisutus on chefin omaa käsialaa.

Piskuinen Chocolala, käsityöläissuklaita valmistava kauppa Vanhassa kaupungissa kätkee myös taakseen mielenkiintoisen tarinan. Omistaja Kristi työskenteli huippujuristina Virossa ja Englannissa, kunnes teki urahyppäyksen miehensä kanssa ja nyt luotsaa ihastuttavaa käsityöläissuklaakauppaansa tarjoten vaihtoehtoa massatuotetulle suklaalle. Tänne voit tullaa vaikka kaveriporukalla valmistamaan omia konvehtejasi. Eikä ollut edes vaikeaa!

tallinnan-ravintolat-mari-moilanen-58

saku on suomalaisille tuttu.

tallinnan-ravintolat-mari-moilanen

Värikästä antia torilla.

Tallinnan ravintolat

Tämä aihe on yhtä pitkä kuin leveäkin, sillä Tallinnan ravintolatarjonta on uskomaton. Hieno. Herkullinen. Täällä kulinaristin on helppo olla, sillä vaihtoehtoja mainioista ruokapaikoista on pilvin pimein.

Tuljak on yksi oma suosikkini. Kahden käyntikerran jälkeen tämä ravintola vain jaksaa ihastuttaa. Paikka on trendikäs, ruoka on kekseliästä -mutta ei liian outoa – ja palvelu on erinomaista. Jos tallinnan reissulla olisi aikaa vain yhdelle ravintoalkäynnille, itse suuntaisin silmää räpäyttämättä Tuljakiin…koska Ööbiku sijaitsee hieman kauempana. 

Ööbiku Gastronoomiatalu on TV:stäkin tunnetun, useissa virolaisissa huippuravintoloissa työskennelleen Ants Uustalun ensimmäinen oma ravintola. Ja millainen! Kaveri näyttää Ewan Mc Gregorilta ja on monella saralla lahjakas. Hän osti vanhan maalaistalon, remontoi sen ja suunnitteli ihastuttavan sisutuksen itse. Nyt hän valmistaa siellä  konstailematonta, erinomaisen maittavaa lähiruokaa.

Ravintola on varmasti viehättävin, missä olen koskaan vieraillut ja Ants on huippulahjakas – selkeästi monella saralla. Ööbiku sijaitsee 45 minuutin matkan päässä Tallinnasta, mutta on todella visiitin väärti. Kysyn Antsilta, että miten asiakkaat tänne tulevat. ’No jotkut tulevat helikopetrilla’, hän nauraa. Useimmat tietysti saapuvat autolla ja Ants suunnittele, että jossain vaihessa ravintolan yhteyteen voisi tulla myös majoitustilat asiakkaita palvelemaan.

Kun matkallamme oli mukana maatalousministeriön edustajia, niin käytin tilaisuuden hyväkseni ja kysyin heiltä listaa suosikkiravintoloista. Tässä sitä nyt olisi: Ravintola Rataskaevu, Oko, Ruhe, Noa, Klaus, Korsten nousivat ensimmäisinä esiin Tuljakin vanavedessä.  

Myös katuruoka on nousevassa trendissä Virossakin ja viime kesänä avattiin Tallinnassa Tellisikivessä on tämän herkuttelun keskus. Trendikästä Telliskiven aluetta kehuttiin kovasti ja siellä kokeilemisen arvoisia kuuleman mukaan F-huone, Frenchy, Lendav Taldrik sekä Fabrik. Näiden lisäksi vielä mainittiin Leib resto, Aed, Umami sekä Moon. Ah, eikä sovi unohtaa Kaks Kokka ja Sfàària. Siinä on jo monta syytä useampaan vierailuun naapurimaahamme.

Ja vielä ehtii mennä herkuttelemaan edullisesti Viron perinteikkäimmille ruokamessuille Tallinn Restaurant Weekille, jolloin kaikissa ravintoloissa huippuruokaa tarjolla spesuhintaan. Ateriat ovat ravintoloiden à la carte -annoksista koottuja kokonaisuuksia niin, että ne edustavat kutakin ravintolaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ihan juuri voi alkaa klikkailemaan varauksia eli varausjärjestelmä aukeaa viikkoa ennen tapahtumaa. Suosituimmat ravintolat myyvät muutamassa tunnissa koko viikon täyteen, joten hopi, hopi..!  

Ja tiesittekö Hiidenmaan joka elokuisen kahvittelupäivän,  kohvikutepäevadin? Siinä tämän Viron toiseksi suurimman saaren asukkaat avaavat kotinsa ovet kävijöille kahviloiden muodossa ja tämä tapahtuma on nyt levinnyt laajemmallekin Virossa.

Virossa myös valitaan joka vuonna ’virolaisen ruoan alue’ ja Hiidenmaa kantaa tätä arvonimikettä tänä vuonna.

Kaikki, mitä parin päivän aikana koimme ja näimme, oli 50 kilometrin sätellä Tallinnasta. Se onkin sitten kokonaan eri jutun paikka, kun maaseudulle lähdetään..!

Lue lisää:

Visit Tallinn
Tallinnan torit 
Tallinnan virolaiset ravintolat
Vegaaniruokaa Tallinnassa
Tallinn FoodFest 
Tallinn Restaurant Week 1.-7.11.2016

Kategoriassa: matkoilla, sisältöyhteistyö Avainsanoilla: hiidenmaa, missä syödä tallinnassa, mitä tehdä tallinnassa, mitä tehdä virossa, pressimatka, ravintola ööbiku, tallinn restaurant week, tallinna vinkkejä, tallinnan parhaat ravintolat, tallinnan ravintolat, tallinnan tärpit, tuljak, viron ruokakulttuuri

Amaronen asuinsijoilla

16.10.2016 by Mari

pasquan-viinitalo-mari-moilanen-49

Rypäleet kuivuvat valtavissa fruttarioissa Amaronen valmistusta varten.

PRESSIMATKA

Tunnetko Amaronen? Tuon italialaisen, maultaan hyvin rikkaan viinin, joka meillä korkataan tyypillisesti joulun aikaan?  Parisen viikkoa sitten kuuntelin Veronassa Pasquan viinitalolla, miten tämän puolikuivatuista rypäleistä valmistetun viinin omintakeinen maku syntyy.

Amarone-punaviini on Pohjois-Italian Veneton alueen erikoisuus. Amaronen intensiivisen maun salaisuus piilee ikivanhassa, apassimento-viininvalmistustekniikassa, jossa  viini valmistetaan puoliksi kuivatuista rypäleistä. Kuivatuista? No kyllä! Ja koko viininvalmistus on pelkkää käsityötä.

Osa köynnökistä on istutettu nykyään jo vanhahtavalla pergola-menetelmällä.

Osa köynnöksistä on istutettu nykyään jo vanhahtavalla pergola-menetelmällä.

Muutama viikko sitten lokakuussa, vierailumme aikana, hapokkaat Corvina-rypäleet, jotka Amarone-sekoituksissa perinteisesti hallitsevat yli 50 prosentin osuudellaan, olivat juuri käsin poimittu ja laitettuina ilmaviin, päällekkäin koottaviin muovilaatikoihin. Näissä päällekkäin pinotuissa laatikoissa rypäleet laitettiin kuivumaan neljän viiden kuukauden ajaksi valtaviin halleihin, joita fruttario-nimellä kutsutaan.

Mai dire mai on vuorten ympäröimä.

Mai Dire Mai on vuorten ympäröimä.

’Rypäleitä käydään tutkailemassa 20 päivän välein ja huonot yksilöt poimitaan joukosta pois,’ kertoo Giovanni Nordera, Pasquan viininvalmistaja. Giovanni on opiskellut alaa muun muassa Etelä-Afrikassa ja Chilessä ja kuuluu luonnollisesti myös Pasquan sukuun.

Sadonkorjuu vetelee viimeisiään, mutta sää oli tänä syksynä ihanteellinen. lämpöä riitti pitkään.

Sadonkorjuu vetelee viimeisiään, mutta sää oli tänä syksynä ihanteellinen. Lämpöä riitti pitkään.

Pasquan viinintekijä, toimitusjohtajan serkku Giovanni Nordera tyytyväisenä Mai dire mai-köynnösten ympäröimänä.

Pasquan viinintekijä, toimitusjohtajan serkku Giovanni Nordera tyytyväisenä ekslusiivisten Mai Dire Mai-viljelyksen köynnösten ympäröimänä.

Yhtä käsityötä kaikki tyyni? Kun näitä rypäleitä kuitenkin oli kahden hallin mitalla, lattiasta kattoon sijaitsevissa laatikkopinoissa. ’Kyllä vain’, Giovanni kertoo. ’Amaronen valmistus on huolellista käsityötä,’ hän jatkaa ja asettaa rypäletertun hellästi takaisin kuivumaan. Käsityö myös selittää viinin arvokkuuden. Pasquan Amaronejen hinnat vaihtelivat n. 40-90 euron välillä Veronan kentällä asiaa tutkaillessani.

Kuivumisen aikana huonot rypäleet poimitaan pois käsin.

Kuivumisen aikana huonot rypäleet poimitaan pois käsin.

Käytössä sekä amerikkalaisia että ranskalaisia tammitynnyreitä.

Pasquan viinitalolla on käytössä sekä amerikkalaisia että ranskalaisia tammitynnyreitä.

Alkossa on myynnissä hyvinkin edukkaita tuotteita Pasquan viinitalolta. Tämä ei ihan kerro koko totuutta, sillä Riccardo Pasqua, viinitalon yksi omistajista ja nykyinen toimitusjohtaja kertoo, että he tähtäävät nimenomaan laadukkaiden, kalliimpien viinien markkinoille – mm. laadukkailla Cecilia Beretta-tuoteperheen viineillään – ja haluavat keskittyä erityisesti siihen, mikä on heille lähellä sydäntä eli perinteinen viininvalmistaminen näistä kuivatuista rypäleistä. 

Mitä kuivaaminen sitten tekee viinille ja rypäleille? Monenmoista. Kuivumisen aikana rypäleiden neste haihtuu, maku tiivistyy ja sokeripitoisuus kasvaa. Alkoholipitoisuus saattaa joskus pumpsahtaa 18 prosenttiin, mutta se pyritään saamaan asettumaan 14 prosentin hollille.

Viljelyksillä riittää vielä hommia.

Mai Dire Main viljelyksillä riittää vielä hommia ennen talvea.

Valmiissa Amaronessa on pullon mitalta kuivattujen hedelmien aromia ja intensiteettiä.Sellainen iso suullinen luumua, tammea ja suklaata. Nämä eivät ole mitään kepeitä viinejä. Kysyin Riccardolta, että juovat he Amaronea läpi vuoden, kun meillä nautiskelu painottuu selkeästi joulun aikaan. ’Pääsääntöisesti kyllä. Toki kuumimpaan kesäaikaan nautimme Amaroneja vähemmän ja enemmän kevyitä Proseccoja.’ Niinpä. On sääli, että Amarone mielletään vain joulun juustopöydän viiniksi, sillä se on omiaan myös riistaisten patojen rinnalla, tuomassa omaa maukasta, kypsän hedelmäistä lisäänsä syksyn maukkaisiin ateriahetkiin.

Viinintekijä ja toimitusjohtaja tuotteitaan tukailemassa.

Viinintekijä ja toimitusjohtaja tuotteitaan tukailemassa.

Pasquan perheen silmäterä on Mai Dire Mai-viinitarha Montevegrossa. Alue on laakea, avoin  kukkula ja maaperä on vahvasti kalkkinen. Perhe oli pitkään etsinyt aluetta, joka on täydellinen kaikilla tavoin: sopivan korkealla sijaitseva, erinomaisen maaperän omaava ja sijaitsisi oikeaan ilmansuuntaan. Ja tämä paikka vastasi kaikkiin toiveisiin. Tämän tarhan rypäleistä on syntynyt kaksi, tänä vuonna lanseerattua huippuviiniä, Valpolicella Superiore 2012 ja Amarone 2010. Kaikista maistelemistamme Pasquan viineistä etenkin tämä Amarone häikäisi. Hienostunut ja tasapainoinen viini, pehmeämpi ja vähemmän tykimpi kuin Cecilia Berettan Amaronet. Viinintekijä Giovanni itsekin totesi, että tämä on parasta, mitä hän on koskaan tehnyt. 

Kaikesta näki, että tälle perheelle viini on intohimoasia. Suuri rakkaus, mutta tavoitteet ovat korkealla. Sukupolvien välillä räiskyy, aina ei olla samaa mieltä, mutta sitkeällä työllä ja vahvalla panostamisella perhe on onnistunut ja Pasquan viinien menestystarina on käynnissä. Jään seurailemaan, mitähän tapahtuu seuraavaksi?

Entäpä sitten Verona, minkälainen matka- ja kulinaristinen kohde se on? Parhaat tärpit matkalta blogissa tuota pikaa. Lue myös juttuni maailman parhaan risoton reseptistä, jonka matkalta mukaan nappasin.

—-

pasquan-viinitalo-mari-moilanen-56

Pasquan viinitalo

Pasquan viinitalo on alkuajoistaan eli vuodesta 1925 alkaen ollut täysin perheomisteinen viinitalo näihin päiviin asti. Pasqua onkin yksi suurimmista perheomisteisista viinitaloja Italiassa. Toimitusjohtajana toimii yksi kolmesta omistajasta eli Riccardo Pasqua, joka on juuri palannut -kuuden vuoden jälkeen –  USA:sta, jossa hän oli  avaamassa tietä Pasquan viineille.

Pasqua tähtää perinteisen, kuivatuista rypäleistä valmistettujen viinien huipputuottajaksi. Pasquan tunnetuimmat tuoteperheet ovat Pasqua, Passimento ja Cecilia Beretta. Kuivatuista rypäleistä valmistettujen viinien lisäksi Pasqua valmistaa mm. raikkaita Proseccoja ja tuoteperheeseen kuuluu yhteensä kuutisenkymmentä eri tuotetta.

Pasquan Amarone ja muita viinejä Alkossa.

Matkan tarjosi Pasquan viinitalo.

yhteistyo

Kategoriassa: juomat, Korkattu, matkoilla, Punaviinit, viini Avainsanoilla: amaronen valmistus, apassimento, pasqua amareno della valpolicella, pasquan viinitalo, pressimatka, riccardo pasqua, viinimatka, viinimatka italiaan, viinimatka veronaan, viininvalmistaja giovanni nordera

Kuinka tehdään maailman paras risotto – kurpitsarisotto

7.10.2016 by Mari

kurpitsarisotto-mari-moilanen-16

PRESSIMATKA

Kurpitsarisotto on taivaallista. Mutta mä mitään risottoa ole osannut tehdä. Olen vain luullut osaavani. Mutta nyt, saanen esitellä, maailman paras risotto eli kurpitsarisotto à la  Michelin-tähtikokki Davide Botta.

Olen oikeasti aina ollut sitä mieltä, että risotot ovat bravuurini. Onhan risotto lempiruokaani tartarpihvin lisäksi.

Osaan jättää risotot huikean löysiksi -risottoni ei koskaan ole keko – riisin hienon al denteksi – purutuntumaa löytyy – ja viinissä, juustossa tai voissa en säästele.

davide-botta-mari-moilanen-13

No, kävinpä sitten tällä viikolla Veronassa pressimatkalla tutustumassa perheomisteisen Pasqua-viinitalon viineihin. Eritoten Amaroneihin, näin sopivasti joulun lähestyessä.

Mainio Riccardo Pasqua, juuri Jenkeistä takaisin Italiaan kotiutunut toimitusjohtaja kyseisessä yrityksessä, kuljetti meitä pitkin poikin Veronaa ja visiteerasimme muutamassa hänen suosikkiravintolassaan, kuten tässä ihastuttavassa L’artiglieressä.

Kurpitsarisotto
2016-10-07 14:41:05
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 2 dl Carnaroli-riisiä
  2. 2,5 dl Proseccoa
  3. 125 g voita
  4. n. 2-3 dl kasvislientä
  5. 1/2 dl sipulipyrettä
  6. 100 g Grana Padano-juustoa
  7. 2 dl kurpitsasosetta
Sipulipyre
  1. 2 kookasta salottisipulia tai 4 pientä
  2. loraus oliiviöljyä
Kurpitsasose
  1. 1 pieni hokkaidokurpitsa
Valmistusohjeet
  1. Valmista ensi kurpitsasose. Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja leikkaa puolikkaan vielä halki. laita palaset 200 asteiseen uuniin ja anna kurpitsanlihan kypsyä 30 minuutin ajan. Kaavi liha kuorista ja soseuta sileäski tehosekoittimella.
  2. Kuori ja pilko sipuli pieniksi paloiksi. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja laita sipulit öljyyn kypsymään hyvin miedolle lämmölle kannen alle tunnin ajaksi. Soseuta kypsät sipulit sileäksi pyreeksi sauvasekoittimella.
  3. Valmista risotto. Kuumenna riisiä puukauhalla sekoitellen ilman öljyä kasarissa, kunnes se on kauttaaltaan hyvin kuumaa. Kaada joukkoon prosecco ja sekoittele risottoa vispilällä, kunnes viini alkaa olla imeytynyt. Lisää sipulipuree ja kaksi desilitraa kuumaa kasvislientä. Lisää voi ja ripaus suolaa. Sekoittele reippaasti ja voimakkaasti vispilällä, näin rakenteesta muodostuu kermainen. Lisää raastettu juusto.
  4. Kun kasvisliemi alkaa olla imeytynyt, lisää kurpitsasose ja tarvittaessa hieman kasvislientä. Sekoita, maista maku ja mausta risotto suolalla. Risotto on sopivan kypsää 16-18 minuutissa. Älä ylikypsennä, risoton kuuluu olla löysää ja riisissä tulee olla purutuntumaa.
Vinkit
  1. Koristele rapeaksi paistetuilla pekoninpaloilla sekä murskatuilla amarettikekseillä.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Tämä on Davide Bottan, Bresciasta kotoisin olevan huippuchefin, omistama ravintola. Davide itse oli paikalla ja piti meille kokkausnäytöksen, siitä, miten hän risoton valmistaa. Ja tässä vaiheessa totesin, että mämitäänoletiennyt. Tai lähinnä, että kuinka herkullista risottoa Davide tekekään täysin eri tavalla kuin mitä perinteisesti risoton tekemisestä opetetaan. Jatkossa risottoni syntyvät tällä tavalla.

kurpitsarisotto-mari-moilanen-11

Tähän muuten sivuhuomiona se, että sain hetki sitten lukijapalautetta meilillä ja luki oli närkästynyt siitä, että en noudata ’perinteisiä periaatteita’ tietyssä reseptissä.

Tämähän ei vakilukijoilleni ole yllätys, koska tyylini nimenomaan on se, että teen kaiken twistillä, kokeillen, rajoja rikkoen. Ei mulla ole mitään rajoja ruoanlaiton suhteen. Se on se mun juttuni. Jos perinteisiä reseptejä etsii ja haluaa, niin niitä on netti täynnä. En kanna omaa korttani enää tähän reseptikekoon.

Mutta se siitä.  Palataan takaisin – ei todellakaan perinteisellä italialaisella tavalla valmistettuun – mutta kuitenkin maailman parhaaseen risottoon.

davide-botta-mari-moilanen-15

Näin valmistat maailman parhaan risoton Davide Bottan ohjeiden mukaan:

  1. Kuumenna riisiä kuumalla pannulla ilman rasvaa, sekoita puukauhalla (unohda sipulin ja riisin freesaaminen kuumassa öljyssä)
  2. Lisää runsaasti proseccoa nesteeksi (enemmän viiniä kuin kasvislientä). Davide kaatoi risottoon pullollisen Pasquan herkullista Romeo & Juliet Proseccoa. Tätä ei saa Suomesta, mutta toista, risottoon sopivasti sitruunaista ja hapokasta Pasqua Proseccoa kyllä löytyy.
  3. Lisää voi jo risoton kypsennyksen alkuvaiheessa. Näin voi kypsyy ruokaan ja edesauttaa kermaisen rakenteen syntymistä
  4. Sekoita riisiä vispilällä, ei puukauhalla. Riisi on Daviden mukaan kuin kermaa, joten siihen käytetään vastaavanlaista työkalua kuin kermaa vatkatessa. ja vatkata saa ihan kunnolla. 
  5. Käytä juustona parmesaanin sijaan Grana Padanoa. Tämä juusto on vähemmän suolaista ja hieman miedomman makuista kuin parmesaani. Davide käytti luonnollisesti tätä juustoa myös siksi, että se on paikallista.
  6. Kypsennä risottoa maksimissaan 18 minuutin ajan. Ei meillä Suomessa saa edes ravintoloissa niin rouheaa risottoa kuin Italiassa. Riisissä todella on vielä rapea sydän. Meillä purraan pehmeää.
  7. Tarjoa risotto lämmitetyltä lautaselta, ei kulhosta ja levitä risotto ohueksi kerrokseksi lautaselle.
  8. Kurpitsasose on vain yksi mauste. Vain mielikuvitus on rajana siihen, mitä tuossa vaiheessa risottoon haluat lisätä.

 

davide-botta-mari-moilanen-11

En malttanut. Saavuin eilen illalla kotiin. Tulin tänään studiolle ja paiskin menemään akuuteimmat kirjoitusjutut ja sitten – keittiöön. Kurpitsoja mulla notkuu joka nurkassa, mutta kipaisin kaupasta hakemassa Grana Padanoa. Nyt tehdään kurpitsarisotto.

Ja kyllä. Tällä huimasti Daviden mittamääristä pienennetyllä ohjeella syntyy huikean kermaisen rakenteen omaava, lempeän makuinen ja mainion al dentemäisyyden omaava kurpitsarisotto. Kiinnitin huomiota siihen, että sipulipyre edesauttoi kermaisuutta, kuten myös voin lisääminen jo alkuvaiheessa, mutta suurin merkitys on selkeästi vispilällä. Olen aina ennen sekoittanut risottoa puukauhalla, en koskaan enää!

Jos oikein haluat makuhermoja kutkutella, niin koristele kurpitsarisotto rapeaksi paistetulla pekonilla ja murskatuilla amarettikekseillä. Näin Davide meitä hemmotteli.

Syvä huokaus. Tuo kurpitsarisotto oli niin hyvää. Kuten myös kaikki muut ruoat, mitä kyseisessä ravintolassa söimme..!

Pysypä kuulolla. Lisää juttua Veronasta, Pasqua-viinitalosta ja viineistä tulossa blogiin.

Matkan tarjosi Altia.

Kategoriassa: Korkattu, matkoilla, Pääruoat, ravintolaelämyksiä, Reseptit, risotot ja pastat, Valkoviinit, viini Avainsanoilla: kuinka valmistat risoton, kurpitsarisotto, kurpitsaruokia, L'artigliere-Rivintola veronassa, maailman paras kurpitsarisotto, paras risotto, pasqua, pressimatka, proseccorisotto, risoton valmistus, ruokamatka veronaan, verona, viinimatka

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 11
  • 12
  • 13
  • 14
  • 15
  • …
  • 26
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...