pressimatka Archives - Sivu 2 4:stä

Hassuttelua Ranskanmaalla

2.9.2017 by Mari

PRESSIMATKA

Hip hei. Hellettä luvassa ensi viikolle. Kai. Nyt pitäis varmaan riemuita, mutta kuka nyt hellettä enää kaipaa, rapujen, omenoiden ja sienten aikaan? Mutta ehkä kuitenkin raikas meloni-salaatti ja hieman roseviiniä?

Roseeviiniä. Olen aina ollut sellainen roseetyttö, mutta taannoisen Ranskan matkan jälkeen entistä enemmän.

Vieri vieressä sijaitsevat, karamellin väriset talot Cassiksessa jäivät katsomaan, kun suuntasimme veneellä ulapalle maisemia ihailemaan ja uimaan. Isäntämme laadukkaita roseeviinejä tuottavalta Chateau Gassierin tilalta olivat toki varautuneet ruoin ja juomin. Tuo päivä oli yhtä roseeta.

Uintireissullamme näimme jopa delfiinijoukkion ja epätoivoinen yritykseni ottaa kännykällä filmiä salamannopeasti pintaan pulpahtavista ja yhtä pian katoavista delfiineistä roseeviinilasi kädessä keinuvassa vedessä jäi vain haaveeksi.

Château Gassierin viinitalo sijaitsee upealla paikalla, aukealla kukkulalla keskellä Cru Sainte Victoiressa Côtes de Provencessa, jossa laventelien sini maalaa maisemaa.

Château Gassierin luomuroseeviinit, joita Suomesta on saatavana tätä lemppariani – lue arvostelu täältä – ovat todella arvostettuja, laadukkaita ja ah, niin periprovencelaisia. Herkän punastuneita, kirpeän raikkaita ja kevyesti punaiselta marjalta ja hunajamelonilta maistuvia.

Meloni-fetasalaatti

2017-09-02 18:53:07

Tallenna resepti

Tulosta

Ainesosat

1/2 vesimeloni
3 pientä punasipulia
200 g aitoa kreikkalaista fetaa
1 dl oliiveja
pari oksaa minttua
3 avomaankurkkua
3 tl hunajaa
hyvää oliiviöljyä
mustapippuria
Koristeeksi mintunlehtiä

Valmistusohjeet

Kuutio vesimeloni ja siivuta sipulit renkaiksi. Pese sekä kuori avomaankurkku ja leikkaa se siivuiksi. Murenna fetajuusti pieniksi paloiksi.
Kokoa kaikki ainekset laakealle tarjoiluvadille, valuta päälle hunajaa ja oliiviöljyä ja rouhaise päälle mustapippuria. Koristele mintunlehdillä.

Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/

Ymmärrän, että herkästi tämä makumaailma yhdistetään kesään, aurinkoon ja lomaan, mutta soisin, että suomalaiset kokeilisivat roseeviiniä myös muina vuodenaikoina. Moni joulupöydän viiniongelma saattaisi ratketa kaatamalla lasiin tätä kaunista juomaan. Ja värihän on mitä jouluisin. Näin itse tänä jouluna teen, sillä oma roseeaikani ei ole ohi, se vasta alkoi!

Ylimmässä kuvassa hassuttelimme Languedocissa Larochen Mas la Chevalière -viinitalolla. Mukana oli muutama sommelier ja testiin laitettiin heidän taitonsa kaataa viiniä lasiin ’hieman’ kauempaa. Itse Domaine Laroche sijaitsee Chablis’sa – jossa emme visiteeranneet – mutta maistelimme näitä viinejä tuona Mas la Chevaliere -iltana. Viinoitalo on kuulu raikkaista, ääreistyylikkäistä, mineraalisista valkoviineistä, joita katetaan pöytään, kun nautitaan niitä hienoaromisimpia juhlaruokia, kuten parsaa, parempia kalaruokia tai äyriäisiä.

Juuri näin rapukauden aikaan Larochen tarjontaa löytyy hienosti myös meiltä. Kokeile esimerkiksi rapujen kanssa Laroche Petit Chablista tai Laroche Chablista. Kun hetki on sopiva ja haluan nautiskella kehittyneemmän hedelmäistä arvoviiniä niin lasissa huljuu Larochen Gran Cru Chablista. Tämä maistuu aivan sellaisenaan, vaikka juhlien aperitiivina.

chateau gassier, hyvä roseeviini, roseeviinit alkossa

Maailma vaaleanpunaisen lasin läpi.

Mutta, kun nyt kesää ja rapujuhlaa pukkaa samaan aikaan, nappa tästä matkaasi sopivat viinivinkit ja raikas meloni-fetasalaatin ohje, joka vaikka rapujuhlien alkupalaksi sopii, kuten myös tämä silmiä hivelevä melonicarpaccio.

Joku luit visiitistäni Chateauneuf-du-Papeen?

Matkan tarjosi Altia/ADVINI

Châteauneuf-du-Pape – juo kuin paavi

15.8.2017 by Mari

chateauneuf-du-pape, ogier, viinimatka etelä-ranskaan

Vielä muutama seinä pystyssä.

PRESSIMATKA

Kun ryhmyiset ja iäkkäät viiniköynnökset puskevat ylös nyrkinkokoisten, vaaleanpunervien kivien lomasta, ei voi kuin ihmetellä. Ja ihastella. Nyt ollaan Châteauneuf-du-Papen ytimessä.

Ja koko Châteauneuf-du-Pape oli yhtä ihastelua. Ensinnäkin, se paavin uusi linna, alueen maamerkki.

Paavin päähine ja avaimet löytyvät kokokuviona alueen viinipulloista.

Vaikka tästä ’uudesta linnasta’ on jäljellä enää pari pystyssä seisovaa kiviseinänretaletta, se on silti vaikuttava maamerkki eteläisen Rhônen laaksossa.

Châteauneuf-du-Papen nimi siis juontaa juurensa 1300-luvulle, jolloin paavin uudeksi kotikonnusi valikoitui Avignonin kaupunki ja linna pystytettiin paaville. Linnassa asuvat paavit olivat innokkaita viininharrastajia ja he kehittivät alueen viinintuotantoa. Ajalle tyypillisesti lähes kaikki viinintuotanto – ja sen nauttiminen – oli kirkon harteilla.

Joku ketku varasti tämänkin alkuperäisen pikku-paavin.

Tämän visiitin jälkeen en voi muuta lähettää kiitokseni näille edesmenneille paaveille. Kiitos. Teillä oli hyvä harrastus ja siitä mekin saamme nyt laatuviinien muodossa nauttia.

Kivisen maan mehevät viinit

Moni on sitä mieltä että kun on nähnyt yhden viinitarhan, on nähnyt kaikki.

Näiden kivien seasta puskevat viiniköynnökset esiin.

Itse en ole tätä mieltä. Mittailen aina mielelläni viljelyksiä silmilläni, kävelen köynnösten välissä ja tutkailen maaperää. Kasvaako köynnösten alla kasvillisuutta merkkinä luomutuotannosta, onko siellä jopa luun pätkiä kertomassa biodynaamisesta viinikikkailusta vai onko maaperä siististi hoidettu ja sellaisenaan näkyvissä.

Châteauneuf-du-Pape vain vahvisti tämän ajatteluni. En ole koskaan nähnyt niin uskomatonta maaperää ja sen moninaisuutta kuin Châteauneuf-du-Papessa. On kalkkikiveä, on hiekkaa ja hiekkakivejä ja pikkukiviä ja käsittämättömiä, kookkaiden vaaleanpunaisten kivien kokonaan peittämiä kiviviljelyksiä.

Ogierin tammitynnyreissä viini saa kypsyä rauhassa.

Kun kävelimme köynnösten välissä, nilkat nuljahtelivat näiden murikoiden alla, jotka hohkasivat kuumuutta kuin saunankiukaat ja köynnökset olivat leikkaamattomia ryhmylöitä. Uskomatonta. Kaunista. Ja niin paljon puhuvaa.

Tämän tumman täyteläisen viinin synnyinseuduilla on kuumaa ja kuivaa. Nyt, kun olen tätä kivistä maaperää tutkaillut ja olen tuntenut auringon hehkun sekä taivaalta että maasta, ymmärrän näitä äärimmäisen täyteläisiä, intensiivisiä ja voimakkaita viinejä. Nämä viinit ovat yksinkertaisesti reheviä ja meheviä. Vaikka rypälevariaatiota viinissä on tuottajien mieltymyksistä riippuen monia niin yhteisenä nimittäjänä kulkee runsas marjaisuus. Viinien maussa on muun muassa kirsikkaa, mansikkaa, mausteita ja yrttisyys lyö leimaa näihin viineihin.

Äärimmäisten olosuhteiden laatuviinit

Vaikka kuivuus on käsin kosketeltavaa, laatua halutaan vaalia ja viljelysten kastelu on kiellettyä. Vain äärimmäisessä olosuhteissa voi erikoisluvalla antaa köynnöksille vettä. Äärimmäiset olosuhteet kun tuottavat yleensä niitä parhaimpia viinejä. Viiniköynnös on nöyrä, se elää sillä mitä saa eikä valita.

Vieraat ovat tervetulleita Ogierille.

Enkä itsekään valittanut, kun viinitarhakierroksen jälkeen astelimme Ogier Caves du Papesin kellariin katsomaan, missä nämä viinit kypsyvät. Ja maistamaan, miltä ne maistuvat. Ogierin toimitusjohtaja Francois Miquel totesi, että ’jos hyvän rypäleen laittaa tynnyriin, niin ei siitä voi tulla kuin hyvää viiniä’. He ovat halunneet luoda oman erottuvan tyylinsä tammen ja ajan kanssa. Eli Ogierilla panostetaan viinin kypsyttämiseen – punaiset kypsyvät ajan kanssa tammisissa tynnyreissä tai valkoiset munan muotoisissa tankeissa ilman tammea.

Kylän 150 viiniputiikkia kutsuvat tastingiin.

Ogierin juuret alueella juontavat 150 vuoden taakse ja omia viinitarhoja Ogierilla on Châteauneuf-du-Papessa noin 35 hehtaaria. Yksi arvostetuimmista on Clos de l’Oratoire des Papes. Nämä Châteauneuf-du-Pape Clos de l’Oratoire des Papes-viinit lienevät monelle tuttuja, vähintäänkin jo upeiden, alkuperäisessä asussaan olevien etikettiensä ansiosta.

Viehko ja vilkas viinikylä

Châteauneuf-du-Pape on Rhônen laakson tunnetuimpia viinialueita, mutta koin, että Châteauneuf-du-Pape on klassiuudestaan huolimatta outolintu. Punaviiniä saa valmistaa 18 rypäleen – myös valkoisia tässä joukossa – komboista. Ja kaikenlaisia komboja löytyy. Tähän yhdistettynä maaperän variaatiot, kuumuus ja kuivuus. Olosuhteet ovat vähintäänkin erikoiset.

Sisään vain, ostoksille.

Mutta ihastuttava outolintu tuo on kuitenkin. Châteuaneuf-du-Pape kylä on vilkas ja viehättävä, turistiystävällinen viinikylä lukuisine viinikauppoineen -niitä on yli 150 -, kapeine kiemurtelevine katuineen, kutsuvine ravintoloineen ja komeine, krumeluureine kyltteineen. Kaikkialta huokuu keskiaika. Ihastuin ikihyviksi.

Helppo ja viinituristeille hyvin vastaanottavainen vierailukohde. Pääset vaikka kokkikouluun halutessasi. Tilat, kuten esimerkiksi Ogier – avaavat ovensa turisteille ja pääset maistelemaan viinejä. Täällä syöt hyvin..ja juot kuin paavi!

Tutustu näihin:

Ogier Châteauneuf du Pape Clos de l’Oratoire Papes

Tässä viinissä jo etiketti aiheuttaa huokauksia. Kun avaat tämän laadukkaan nautiskeluviinin ja suljet silmäsi, pääset hetkeksi Châteauneuf-du-Papen magiikan piiriin. Viinin täyteläinen ja intensiivisen marjaisa maku kertoo tarinaa Châteauneuf-du-Papen viinialueen omintakeisuudesta. Alkossa myynnissä vuoden 2014 vuosikertaa ja magnum-koko on vuodelta 2013.

Ogier Les Caprices D’Antoine

Ogierin viinien makuun pääset hieman edullisemmin maistamalla tätä Côtes-du Rhône-viiniä. Kookkaan magnumpullonsa ansiosta se sopii mainiosti pimenevien syysiltojen illanistujaisiin. Keskitäyteläinen, sopivasti taanniininen ja marjaisa viini iisiin oleiluun.

Ogierin viinitila Châteauneuf-du-Papessa

Ogierin viinitilan ovet ovat avoinna vierailijoille. Pääset maistelemaan tilan viinejä, shoppailemaan modernissa viinikaupassa ja tutustut tilan ainutkertaiseen ympäristöön ja viinikellareihin.

Notre Dame de Cousignac

Tämä sympaattinen viinitila on myös Ogierin siipien suojassa ja ihastuttavan omistajaparin Rachel ja Raphael Pommierin rakkaudella luotsaama. Kyseessä on ehkä paremminkin pariskunnan elämäntapa, sillä tämä viisilapsisen perheen koti on myös majatalo isoine altaineen. Raphaelin kanssa voit jutella alueen historiasta, juoda lasin viiniä luumupuun alla ja halutessasi pääset vierailulle vaikka tippukiviluolaan ja viinitastingiin sen pimeässä syleilyssä. Been there, done that. Oli pysäyttävä kokemus. Upea paikka, haaveilen itse meneväni tänne uudemman kerran vieraanvaraisen omistajapari paapottavaksi.

Le Verger des Papes

Upealla paikalla sijaitseva, mainiota ruokaa tarjoileva ravintola. Nappaa pöytä terassilta, annan viinin virrata ja nauti!

Viinimatkan tarjosi Altia/ADVINI.

Kurkistuksia kulinaristin Tallinnaan

23.10.2016 by Mari

Ravintola Ööbiku on huikea elämys.

PRESSIMATKA

Me suomalaiset olemme onnekkaita. Vain lyhyen laivamatkan takana, ihan suorastaan kiven heiton päässä sijaitsee monipuolinen, kiinnostava maa, jossa kulinaristin on hyvä olla. Virossa kun aito ruoka on kunnia asia.

Viron matkailu, etenkin Tallinnan, nousee Suomessa esille viinarallin ja spa-käyntien kautta vahvasti. Mutta onhan tämä kohde niin paljon muutakin, mistä soisi enemmän puhuttavan. Ravintolat kehittyvät huimaa vauhtia, työhönsä intohimolla suhtautuvia pientuottajia on lukuisia ja lähiruoka rulettaa. Viron ruokakulttuurilla on vahvat juuret, josta virolaiset ovat hyvin ylpeitä ja joita kelpaa turisteille esitellä.

Nõmme-tori on visiitin väärti.

Ants Uustalu on lahjakas monella saralla.

Virolaisen keittiön ja ruokakulttuurin kivijalka on leipä. Visiittimme alkoikin luonnollisesti Leibur-leipomossa, jossa myös kotimaaamme leipiä rakkaudella leivotaan. Suomalaisilla ja virolaisilla on kuulemma samanlainen leipämaku. Virolaiset itse ovat selkeästi erityisen ylpeitä leivistään ja kotileipä ja pienten leipomojen tuotteet ovat suosittuja (ravintoloissa leipä leivotaan itse ja gluteeniton trendi ei täällä nosta päätään), riistaruoistaan (muun muassa hirvi ja villisika), maitotuotteistaan, savukalastaan sekä siideri- ja olutkäsityöläispanimoistaan. Näitä viittä asiaa he kehottavat ainakin maistamaan Viron vierailulla.

Esko Talun-lihakarja lämmitteli tallissa.

Torimyyjän elämää.

Viron ruokakulttuuri on saanut vaikutteita usealta taholta: ruoassa näkyy perinteinen rahvaan ruokakulttuuri eli sianliha ja kaali pitävät edelleen pintansa keittiössä. Toisaalta hienostuneisuutta ruoanlaittoon tuo 1800-luvun kartanokavaikutteet ja tuon ajan inspiroivat keittokirjat. Neuvostoaika on luonnollisesti lyönyt ruokakulttuuriin vahvan leimansa (muun muassa majoneesin ja kanan muodossa) ja tällä hetkellä lähiruoka ja luomutuotanto ovat hyvin arvostettuja Virossa.

Jo matka Tallink Siljalla Tallinnaan tuo esiin tämä raaka-aineisiin pieteetillä suhtautumisen. Baltic Queenillä on useampi ravintola, joihin raaka-aineet hankitaan pientuottajilta Virosta ja myös Suomesta ja ruokakulttuurin vaikutuksen näkyvät kattauksessa. Ne tuodaan laivalle raakoina ja valmistetaan laivan keittiössä.

Esko Talun viehättävä pihamaa houkuttelee turisteja visiitille, etenkin kesäaikaan.

Nõmme-torin myyjillä riitti aikaa rupatteluun.

Torit ovat mielestäni aina paras tapa tutustua siihen, mitä ihmiset tässä maassa oikeasti syövät. Kävimme aivan kiehtovalla Nõmme-torilla lyhyen matkan päässä Tallinnan keskustasta. Vaikka ollaan lähellä kotimaatamme, tarjonta erosi selkeästi. Pikkelöidyt ja savustetuttuotteet olivat selkeästi esillä, tyrniä oli tarjolla muodossa jos toisessa ja vahvaa, herkullista tummaa simaakin maistelin. Torimyyjät olivat mitä ystävällisempiä ja seuraavan kerran, kun tulen päiväristeilylle, nappaan mukaani niitä savustettuja lihoja, mitä Suomessakin kertomansa mukaan työskennellyt torimyyjä kaupitteli. Niihin kun ei ole vettä injektoitu, vaan ovat ehtaa savustettua possua. Ja miten hyvää sellaista!

Tuljak on koettava.

La Muun jäätelön syntyvät Telliskivessä.

Maista ainakin näitä – pientuottajat

Vahva trendi Virossa on pientuottajien esiintulo ja suosio. Selkeä trendi näyttää myös olevan, että businesselämässä uraansa tekevät saattavat heittää hanskat tiskiin ja siirtyvät pientuottajiksi tekemään sitä, mitä rakastavat. Tapasimme matkamme aikana ainakin kolme tällaista yrittäjää ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita heidän työstään.

Suklaakonvehtien valmistaminen olikin helppoa.

Telliskiven alueen seinät on tatuoitu grafiitein.

La Muu Telliskivessa valmistaa herkullisia ja perustajansa Rasmus Raskin mukaan Viron kalliimpia, myös vegaanisia luomujäätelöjä. Rasmus jätti IT- ja pankkimaailman ja nyt intohimona on herkullisten luomujäätelöiden valmistaminen.

Hieman Tallinnan ulkopuolella sijaitseva Esko Talu-jäätelötalo taas uskoo kermaisen jäätelön voimaan ja maustaa jäätelönsä muun muassa rukiilla. Eskon tila on myös suosittu turistikohde. Tilalla voi ihmetellä maitolehmiä, isoa Bimbo-koiraa, upeaa pihaa-aluetta sekä itse tilan taloa, joka on kaikille virolaisille tuttu, suositun TV-sarjan kuvauspaikka.

Viime vuodet ovat olleet varsinaista pienpanimoiden esiinmarssia maailmalla, ja ’craft beerit’ ovat tehneet vahvaa nousua. Tämä trendi on saavuttanut myös Viron markkinat. Pitkän historian omaava Saku-panimo sekä käsityöläisoluita valmistava Põhjala ovat meille suomalaisillekin jo hyvin tuttuja. Molempia merkkejä saa Suomesta kaupoista tai ravintoloista. Saku kokeilee siipiään myös käsityöläisoluiden saralla Antvärk-tuotemerkillään ja Põhjala on näihin oluisiin täysin keskittynyt.

Käsityöläissiidereitä tarjottiin usein alkumaljaksi.

Ravintola ööbikun viehättävä sisutus on chefin omaa käsialaa.

Piskuinen Chocolala, käsityöläissuklaita valmistava kauppa Vanhassa kaupungissa kätkee myös taakseen mielenkiintoisen tarinan. Omistaja Kristi työskenteli huippujuristina Virossa ja Englannissa, kunnes teki urahyppäyksen miehensä kanssa ja nyt luotsaa ihastuttavaa käsityöläissuklaakauppaansa tarjoten vaihtoehtoa massatuotetulle suklaalle. Tänne voit tullaa vaikka kaveriporukalla valmistamaan omia konvehtejasi. Eikä ollut edes vaikeaa!

saku on suomalaisille tuttu.

Värikästä antia torilla.

Tallinnan ravintolat

Tämä aihe on yhtä pitkä kuin leveäkin, sillä Tallinnan ravintolatarjonta on uskomaton. Hieno. Herkullinen. Täällä kulinaristin on helppo olla, sillä vaihtoehtoja mainioista ruokapaikoista on pilvin pimein.

Tuljak on yksi oma suosikkini. Kahden käyntikerran jälkeen tämä ravintola vain jaksaa ihastuttaa. Paikka on trendikäs, ruoka on kekseliästä -mutta ei liian outoa – ja palvelu on erinomaista. Jos tallinnan reissulla olisi aikaa vain yhdelle ravintoalkäynnille, itse suuntaisin silmää räpäyttämättä Tuljakiin…koska Ööbiku sijaitsee hieman kauempana.

Ööbiku Gastronoomiatalu on TV:stäkin tunnetun, useissa virolaisissa huippuravintoloissa työskennelleen Ants Uustalun ensimmäinen oma ravintola. Ja millainen! Kaveri näyttää Ewan Mc Gregorilta ja on monella saralla lahjakas. Hän osti vanhan maalaistalon, remontoi sen ja suunnitteli ihastuttavan sisutuksen itse. Nyt hän valmistaa siellä konstailematonta, erinomaisen maittavaa lähiruokaa.

Ravintola on varmasti viehättävin, missä olen koskaan vieraillut ja Ants on huippulahjakas – selkeästi monella saralla. Ööbiku sijaitsee 45 minuutin matkan päässä Tallinnasta, mutta on todella visiitin väärti. Kysyn Antsilta, että miten asiakkaat tänne tulevat. ’No jotkut tulevat helikopetrilla’, hän nauraa. Useimmat tietysti saapuvat autolla ja Ants suunnittele, että jossain vaihessa ravintolan yhteyteen voisi tulla myös majoitustilat asiakkaita palvelemaan.

Kun matkallamme oli mukana maatalousministeriön edustajia, niin käytin tilaisuuden hyväkseni ja kysyin heiltä listaa suosikkiravintoloista. Tässä sitä nyt olisi: Ravintola Rataskaevu, Oko, Ruhe, Noa, Klaus, Korsten nousivat ensimmäisinä esiin Tuljakin vanavedessä.

Myös katuruoka on nousevassa trendissä Virossakin ja viime kesänä avattiin Tallinnassa Tellisikivessä on tämän herkuttelun keskus. Trendikästä Telliskiven aluetta kehuttiin kovasti ja siellä kokeilemisen arvoisia kuuleman mukaan F-huone, Frenchy, Lendav Taldrik sekä Fabrik. Näiden lisäksi vielä mainittiin Leib resto, Aed, Umami sekä Moon. Ah, eikä sovi unohtaa Kaks Kokka ja Sfàària. Siinä on jo monta syytä useampaan vierailuun naapurimaahamme.

Ja vielä ehtii mennä herkuttelemaan edullisesti Viron perinteikkäimmille ruokamessuille Tallinn Restaurant Weekille, jolloin kaikissa ravintoloissa huippuruokaa tarjolla spesuhintaan. Ateriat ovat ravintoloiden à la carte -annoksista koottuja kokonaisuuksia niin, että ne edustavat kutakin ravintolaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ihan juuri voi alkaa klikkailemaan varauksia eli varausjärjestelmä aukeaa viikkoa ennen tapahtumaa. Suosituimmat ravintolat myyvät muutamassa tunnissa koko viikon täyteen, joten hopi, hopi..!

Ja tiesittekö Hiidenmaan joka elokuisen kahvittelupäivän, kohvikutepäevadin? Siinä tämän Viron toiseksi suurimman saaren asukkaat avaavat kotinsa ovet kävijöille kahviloiden muodossa ja tämä tapahtuma on nyt levinnyt laajemmallekin Virossa.

Virossa myös valitaan joka vuonna ’virolaisen ruoan alue’ ja Hiidenmaa kantaa tätä arvonimikettä tänä vuonna.

Kaikki, mitä parin päivän aikana koimme ja näimme, oli 50 kilometrin sätellä Tallinnasta. Se onkin sitten kokonaan eri jutun paikka, kun maaseudulle lähdetään..!

Lue lisää:

Visit Tallinn
Tallinnan torit
Tallinnan virolaiset ravintolat
Vegaaniruokaa Tallinnassa
Tallinn FoodFest
Tallinn Restaurant Week 1.-7.11.2016