Ihan sikin sokin vaan sinne vuokaan. Sitä kauniimpi tulee.
Jenkeissä korvapuustitaikinaa tungetaan kapoiseen vuokaan ja syntyy pull apart-pullaa. Korvapuustia vuoassa.
Netissä surffatessa olen nähnyt kauniita kuvia vuoassa kiemurtelevasta pizzasta, pullasta ja leivistä. Pull part-nimellä. Nyt piti kokeilla. Vajaa 30 sukulaista ja ystävää tulossa kyläilemään, vettä ropisee ja sää on syksyinen. Uusi koti saa tuoksua pullalta. Muun muassa.
Pull apartille kiiltoa pintaan.
Pullan leipominen on musta hieman työlästä. Ja vähän vanhanaikaistakin. Joten usein en käsiäni taikinakulhoon upota. Mutta somat kuvat pull apart-pullasta olivat jääneet mieleen kummittelemaan ja niin tänään keittiössä kohosi puolen litran pullataikina.
Ja kahvihetki voi alkaa.
Tee peruspullataikina. Puolen litran taikinasta tulee kaksi pull apart-vuoallista. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi. Levitä päälle reilusti pehmeää voita, voin päälle runsaasti sokeria, kanelia ja ripaus kardemummaa. Sitten vaan kokoamaan. Idea on vähän kuin Boston-kakussa. Korvapuustia tungetaan vuokaan. Mutta pull apart-pullassa ei mennä puustivaiheeseen, vaan kaulittu pullataikina voitelun, sokeroinnin ja kaneloinnin jälkeen leikellään taikinaneliöiksi. Neliöt pinotaan kasoiksi ja laitetaan kyljelleen hyvin voideltuun leipävuokaan. Kananmunalla voitelu ja pulla uuniin 200 asteeseen n. 20 minuutin ajaksi.
Herkullista tuli. Mehevää ja kaunistakin. Pulla maittoi, sade jatkoi ropsotteluaan. Nyt kädessä kuppi vihreää teetä, olo on raukea ja CCR laulaa ’Have you ever seen the rain’. Tänä syksynä ei voi muuta vastata kuin että Oh, yes I have.