Jotain maukasta

Juodaan nuorena

17.5.2013 by Mari

Vihertää.

Ei. Tämä ei ole kehoitus teinikännäilyyn. Vaan syväluotaava tutkimus neljästä roséviinistä. Nuorina juotavista.

Alkon rosevalikoima ei päätä huimaa koollaan. No ei nyt kai, kun kylmä aika Suomessa kestää puoli vuotta. Ja roséviini janoaa aurinkoa.

Pukkaa lehteä.

Rosé on viini, joka juodaan nuorena ja raikkaana. Heleä vaaleanpunainen väri syntyy punaisten rypäleiden kuorista. Väriä tulee sen verran, kuinka kauan kuoret vaikuttavat. Värikirjo vaihteleekin aivan haalean vaaleanpunaisesta syvään ruusun väriin.

Muutamaa roséta maistelin. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että mitä kylmempää, sen parempaa. Muuten ei ole hersyvimmillään.

Kirkasta.

Chateau de Sergies

Mikä kirkas rubiinin väri. Kaunein kaikista. Maku on tyylikkään viinimäinen. Ruokapöytäsuosikkini. Pienet pannuahvenet, ekat uudet perunat. Siinä se.

Jotain siltä väliltä-punainen.

Casa Rivas Rose

Pakkasen kautta kylmäksi ja lasiin hikoilemaan. Kevyt, jopa vetinen, mutta raikas. Omiaan kesäkukkien istutteluhetkiin. Aperitiiviksi aivan.

Hempeän vaaleanpunainen.

Casal Garcia Rose

Hento ja herkkä viini, kuin ensimmäinen kirsikankukka. Hieman kuplivana mukaan piknikkoriin ja nurmelle. Tai ihan vaan auringonpalvontaan. Käy myös boolin värikkääksi pohjaksi.

Tummaa punaista.

Santa Digna Rose

Anna mulle mustaherukkaa. Anna niin, että tuntuu. Santa Digna on pitkään ollut se eka rosé, millä kevättä kutsutaan. Oma makumaailma pitää erityisesti näistä Cabernet Sauvignon-pohjaisista roséviineistä. Ja onhan tässä kaikki kohdallaan: syvänpunainen väri, tuntuva maku, ja tasapainoisuutta löytyy. Ei niiden kuumimpien hellehetkien virkistäytymisjuoma, mutta kesäruokapöydän kunkku tai saariston suojaisessa poukamassa sellaisenaan siemailtavaksi.

Kesän alku. Talven loppu.

On siellä Alkossa muitakin. Viimeksi hyllyssä ei ollut ihanaa itävaltalaista, Jurtschitsch Rosé vom Zweigeltiä. Mutta kun on, niin ostan. Tulihan tässä jo näitä. Skool vaan, kepeille rosehetkille. Siellä jossain.

Helsinki maistuu

14.5.2013 by Mari

Tässä maistuu kesä.

Pian oikein erityisen hyvälle. Sillä kohta ne on täällä. Kesä. Kärpäset. Ja Taste of Helsinki.

Markalla saa ja hevosella pääsee. Ainakin tuo ensimmäinen pätee Taste of Helsingin – Suomen suurimman gourmetfestarin – osalta. Töölönlahden kansalaistorin puistossa ostetaan ’markoilla’ tämän hetken kuumimpien ravintoloiden annoksia. Juodaan shampanjaa. Ja kuunnellaan jazzia. Ja mikäli sää vielä hellii, ollaan ruoanystävän taivaassa. Merkkaa siis 13.-16.6 kalenteriisi.

Mutta festareihin on vielä askel aikaa. Liputkin pitää hankkia. Siksi kannattaakin nyt inspiroitua kesäruoasta ja jakaa oma, kiva kesän pääruokaresepti. Sellainen nopsa, liedellä 15-20 minuutissa valmistuva kesäinen herkku. Sillä kolme parasta reseptin lähettänyttä saa liput tapahtumaan. Ja voittaja vielä yöpymisen design-hotelli Klaus K:ssa.

Electroluxin laitteita tullaan käyttämään kaikissa Taste of Helsingin -ravintoloissa, ja heidän kuluttajamalliston koneita vierailijoille järjestettävässä Chef’s Secrets-kokkikoulussa tapahtuman aikana. Kokkikoulussa vierailijat pääsevät oppimaan kokkailuvinkkejä ammattilaisilta, Suomen kokkimaajoukkueen kokkien johdolla. Nyt enää puuttuukin maukas ja kekseliäs kesäruokaresepti, jota vierailijat pääsisivät valmistamaan. Tähän tarvitaan nyt Jotain maukasta-ruokablogin lukijoiden apua.

Kaivele reseptiarkistoasi ja lähetä reseptiehdotuksesi 31.5 mennessä sähköpostiosoitteella electrolux@miltton.fi . Voittaja palkitaan siis hotelliyöpymisellä sekä tietysti sisäänpääsyllä ja ”markka”-paketilla Taste of Helsinkiin itselleen ja avecilleen (sisältää sisäänpääsyn, ruoat ja juomat). Lohdutuspalkintona 2. ja 3. tulleet saavat myös lippupaketin Taste of Helsinki -tapahtumaan. Voittajan valitsee kokkimaajoukkueen kokki.

Mikä hauskinta, Suomen kokkimaajoukkueen kokit kokkaavat voittajan ruokalajia itse tapahtumassa. Voittajat julkistetaan tällä sivustolla 5.6. Eli ei muuta kuin kesäreseptit esiin ja onnea kokeilemaan!

Itse valmistaisin kesäisen pikkuherkun muikuista, tillistä ja saaristolaisleivästä. Ja käärisin koko komeuden sanomalhteen tarjolle. Tämä, jos joku on suomalainen tapas. Pieni suolapala, jossa perisuomalaiset raaka-aineet. Muikkua, tilliä ja saaristolaisleipää. Mikä makuyhdistelmä!

Kierrätystä kerrassaan.

Friteratut muikut ja saaristolaisleipä

700-800 g muikkuja (n. 200 g muikkuja per syöjä)
3/4 saaristolaisleipää
tilliruukku
voita

Leivitykseen: ruisjauhoja, mustapippuria, suolaa

Leivitä muikut ruisjauhossa, johon lisätty pari rkl sormisuolaa ja muutama rouhaus mustapippuria. Leikkaa saaristolaisleivästä muikkujen pituisia ja -kokoisia tikkuja.

Paista kuumalla pannulla ensin leipäpalat rapeiksi. Pyyhi pannu ja lisää voi ja laita muikut kuumalle pannulle ja anna pinnan ruskistua molemmin puolin. Hiljennä hieman lämpöä ja paista vielä hetki. Annostele muikut paperitötteröön ja laita tillinoksia ja tillisilppua koristeeksi. Tarjoa lisäksi tillipestoa ja chilillä maustettua majoneesia.

Tillin makua ei voi kuin rakastaa. Se on kesäkaveri perunalle ja graaville kalalle. Ja tässä pyöräytetään frittimuikkujen mausteeksi mehevä tillipesto.

Ruohonvihreää. Chilin puremaa.

Tillipesto

1 ruukku tilliä
1/2 dl-3/4 dl oliiviöljyä
3/4 dl parmesanraastetta
3/4 dl paahdettuja, suolattuja cashewpähkinöitä
ripaus suolaa
1 solo valkosipuli

Aja ainekset tehosekoittimessa paksuksi, raikkaanvihreäksi ja tuoksuvaksi pestoksi. Lisää öljyä/suolaa tarpeen mukaan. Tarjoa frittimuikkujen ja saaristolaisleivän dippikastikkeen.

Hopi, hopi, meiliä menemään. Onnea kisaan, kesäkokit!

Yksityiskohtia, yksityiskohtia..

13.5.2013 by Mari

Ranskalaisuuden jalanjäljissä.

Brasserie Le Havre hakee bistromaisuutta. Kuninkaallisessa ympäristössä. Katsotaan. .

Puolenkymmentä kristallikruunua, korkeista ikkunoista siivilöityvää kirkasta kevätvaloa. Vaaleaa ja kultaa. Katto tuolla korkealla. Listan tarjooman lukeminen herauttaa vedet kielille. Kaikkea pientä ja kivaa.

Toisaalta – tarjoilijat kirjavine essuineen kuin leipomaan lähdössä, listan ulkonäkö kielii ketjuun kuulumisesta. Tarjoilu hidasta ja haparoiva, joskin ystävällistä. Glamourympäristö ja bistrokonsepi, hassua.

Se valon määrä..

God is in details, sanotaan. Ja alkekirjoitan tämän. Niissä parhaissa ravintoloissa palvelu tulee iholle, viinilista saa pökerryksiin, jännät kattaukselliset yksityiskohdat ihastuttavat ja luovat sen ylimääräisen elämyksen. Kaikki on käsin ja itsetehtyä. Leivistä ja kastikkeista alkaen.

Näin ei Brasserie Le Havressa ollut. Mutta kyllä ihan kelpoa ruokaa. Ja sehän on se pääasia, loppujen lopuksi.

Niitä mustia ja multaisia.

Le Havre kuikuilee nyt niin trendikkääseen bistromaailmaan. Simpukoita, ankkaconfitia, tartaria ja etanoita. Näin muun muassa. Hinnat ovat edulliset, hinta-laatusuhde toimii tämän tyyppiseksi paikaksi vallan mainiosti. Kunhan ei odota mitään elämää suurempia kulinaristisia elämyksiä. Vaan perushyviä, hyvänkokoisia annoksia juhlavassa ympäristössä.

Sini- ja vihersimpukka-annokset maistuivat lukuunottamatta sinisimpukkaliemen lievää öljyisyyttä. Etanat tirisivät pannullaan. Ankkaconfit oli murea, mutta muusia oli kyllä metsurin annos. Kahden suklaan jälkiruoka oli sievä, mutta mahtoiko olla pussituote?

Lapsuuden suussa poreilevia raksuja myös täällä.

Lounasta on myös kehuttu, brunssin käyn testaamassa. Haluan nähdä, miten viileä aamuaurinko siivilöityy unisille kasvoille..kuin kuninkaallisilla.