Vihertää.
Ei. Tämä ei ole kehoitus teinikännäilyyn. Vaan syväluotaava tutkimus neljästä roséviinistä. Nuorina juotavista.
Alkon rosevalikoima ei päätä huimaa koollaan. No ei nyt kai, kun kylmä aika Suomessa kestää puoli vuotta. Ja roséviini janoaa aurinkoa.
Pukkaa lehteä.
Rosé on viini, joka juodaan nuorena ja raikkaana. Heleä vaaleanpunainen väri syntyy punaisten rypäleiden kuorista. Väriä tulee sen verran, kuinka kauan kuoret vaikuttavat. Värikirjo vaihteleekin aivan haalean vaaleanpunaisesta syvään ruusun väriin.
Muutamaa roséta maistelin. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että mitä kylmempää, sen parempaa. Muuten ei ole hersyvimmillään.
Kirkasta.
Jotain siltä väliltä-punainen.
Pakkasen kautta kylmäksi ja lasiin hikoilemaan. Kevyt, jopa vetinen, mutta raikas. Omiaan kesäkukkien istutteluhetkiin. Aperitiiviksi aivan.
Hempeän vaaleanpunainen.
Hento ja herkkä viini, kuin ensimmäinen kirsikankukka. Hieman kuplivana mukaan piknikkoriin ja nurmelle. Tai ihan vaan auringonpalvontaan. Käy myös boolin värikkääksi pohjaksi.
Tummaa punaista.
Anna mulle mustaherukkaa. Anna niin, että tuntuu. Santa Digna on pitkään ollut se eka rosé, millä kevättä kutsutaan. Oma makumaailma pitää erityisesti näistä Cabernet Sauvignon-pohjaisista roséviineistä. Ja onhan tässä kaikki kohdallaan: syvänpunainen väri, tuntuva maku, ja tasapainoisuutta löytyy. Ei niiden kuumimpien hellehetkien virkistäytymisjuoma, mutta kesäruokapöydän kunkku tai saariston suojaisessa poukamassa sellaisenaan siemailtavaksi.
Kesän alku. Talven loppu.
