Jotain maukasta

Laiva keinahteli sivumyötäisessä. Meillä oli nenä syvällä lasissa.

’Muistakaa, hajuaisti on tärkein’, huuteli Henriikka Ström, toinen Tallink Siljan viiniristeilyn vetäjistä. ’Aromit. Ne aromit aistitaan nenässä! Nuuhkikaa syvään.’ Me nuuhkimme ja sieraimiin tulvi aromeja. Yrttiä, puolukkaa, nahkaa ja kaalia. Hilloa tietysti. ’Viinien maistelu on fiilistelyä, ei mitään fiinistelyä’, Henriikka paukautti. Joonas Vainio, Vindirektiltä Henriikan tapaan, nyökytteli vieressä.

Nyt viiniristeillään. Kallistetaan lasia ja katsellaan punaista värimaailmaa mustaherukasta murrettuun. Nuuhkitaan niitä aromeja. Ja maistetaan perusmaut, makea, suolainen, karvas ja hapokas. Kokeillaan ilman ruokaa ja ruoan kanssa. Saadaan ahaa-elämyksiä ja irvistellään chiantien tanniineille. Homma ei ollut mitenkään tiukkapipoista tai vaikeaa, vaan rentoa ja havainnollista. Hyvien vetäjien ansiosta.

Tallink Silja on jo neljän vuoden ajan järjestänyt viiniristeilyjä, jossa luentojen ja tastingien kautta pureudutaan viinin maailmaan. Joonas Vainio on luotsannut satoja osallistujia läpi viinikarikkojen ja tällä kertaa kollega Henriikka lähti myös mukaan.

Tämä kyseinen retki keskittyi Italiaan, Piemonten ja Toscanan alueisiin. Nenät pyörähtivät ainakin 14 lasissa. Lisäksi laivan keittiö pani parastaan. Ensimmäisenä iltana nautimme porukalla Ruotsin kokkimaajoukkueen suunnitteleman, seitsemän ruokalajin menun. Menu matkasi läpi Ruotsin maakuntien.  Aloitimme pohjoisesta ja etenimme hedelmäiseen lopetukseen ja etelään..

Toisena päivänä viiniristeily todella saavutti huippunsa. Viinien maistelu, joka alkoi ensimmäisenä iltana varovaisella nuotilla ja tutustuen, kasvoi toisena päivänä isoksi ja näyttäväksi viinisinfoniaksi. Tämä menu oli nimittäin vain meitä viiniristeilijöitä varten spesiaalisti luotu illallinen, jonka kuvailuun eivät kyllä mitkään ylisanat riitä. Menu tarjoili Italian parhaat ruoat rustiikkisesti ja yksinkertaisesti, mutta taidolla. Vitello tonnato suli suuhun, tattirisotto kajautti ison aarian avaten tietä superherkulliselle kanipääaterialle. Nukkumavalmiiksi meidät tyynnytteli suloinen tiramisu. Aivan uskomattoman onnistunut ja maukas kokonaisuus. Jos tämä olisi maissa tarjolla, menisin oitis kokemaan sen uudestaan.

Mutta miksi tämä oli ihan sinfoniaa? Pelkkä upea ruoka ei ollut se ainoa juttu. Kekseliäät sommelierit pistivät pystyyn viinibattlen, jossa joka ruoan kanssa tarjoiltiin kaksi viiniä, toinen Jonaksen ja toinen Henriikan valitsemana. Ja sitten valitiin se parempi. Liikuttiin Pohjois-Italiassa, Alto Adigen alueella, josta tulee joitain lempiviinejäni.  Illan viinit olivat maukkaita kaikki, mutta oli mahtavaa huomata kuinka aina jompikumpi lasi edessäni tyhjeni enemmän. Merkki siitä, että tämä viini toimi ehkä vielä hienommin juuri tämän ruoan kanssa. Äärimmäisen havainnollista ja opettavaista. Koko matkan huikea kohokohta.

Viiniristeilyn aikataulu on tiukka, mutta ehdimme lounaalle Tukholmaan. Sunnuntaina suurin osa kiinnostavista paikoista on kiinni, mutta sain vinkin The Flying Elkistä ja sen comfort food-listasta. Sinne siis. Onneksi tein varauksen  etukäteen, sillä ovella oli jonoa jo heti ravintolan auetessa. Enkä ihmettele miksi.

Paikka on trendikkään rento ja sisustettu rustiikkisesti ruskealla nahalla, puulla ja kuparilla. On nähtävästi saanut ehdokkuuden Svenska Desing Priset-kisassa, jonka äänestys käynnissä parhaillaan. Hanassa ja listalla on mielenkiintoisia oluita, Bloody Maryjä väännetään sunnuntairuokailijoille. Oli muuten hyvää.. Ja ruoka on todella comfort foodia sieltä parhaasta päästä: burgeria, fish and chipsiä, revittyä possua. Ah, kaikkea trendikkäästi tehtyä burgeriruokaa kivalla tavalla esillelaitettuna ja hyvin valmistettuna. Fish and chips-annokseni ranskikset olivat kolme kertaa friteerattuja eli tulos oli suloisen rapea ja pulled pork-sandwichin possu oli niin  hyvää. Niin hyvää! Aivan superkiva paikka Gamla Stanissa. Suosittelen lämpimästi. Ja hinnatkaan eivät pahasti kukkaroa rokottaneet.

Kokonaisuudessaan huippureissu. Viiniristeily toi ohjelmaa joka päivälle, joten se seikka, että Silja Symphony alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt, ei haitannut. Maukasta ruokaa ja herkullisia viinejä tänne tultiin hakemaan. Ja niitä saatiin. Kahmalokaupalla.