Jotain maukasta

Mene metsään!

12.9.2014 by Mari

Tämän vuoden..

Siellä on sieniä. Enemmän kuin koskaan!

Olin loman jälkeen puolitoista kuukautta dallannut asvalttia. Polte päästä metsään oli kova. Sieniaika on päällä. Toissa viikonloppuna sitten pääsin. Hyvä, etten perjantai-iltana sännännyt hämärään metsään, vaikka vain katsomaan, että onko siellä tänä vuonna tatteja.

Mökkiseudulla on yleensä muikeat tattisadot. Maltoin muitenkin mieleni ja vasta kahdeksalta lauantaiaamuna lähdin kori käsivarrella keikkun kohti metsästä kuuluvaa, vienoa sienten laulua. Kun pääsin apajille, niin ai että ne lauloivat. Tällaista tattisatoa en ole vielä minään vuonna nähnyt. Kolmessa vartissa kaksi isoa koria, parikymmentä litraa siis, täynnä herkkutatteja. Ihan pöyristyttävää.

..tattisato on..

Sienikuume oli kova, mutta nyt lääke oli sen verran tuhti, että melkein jäi se löytämisen ilo kokematta. Niitä sieniä vaan oli. Joka puolella. Ja paljon.

En tiedä, korreloiko tattisadon määrä myös hirvikärpäsiin. Koskaan aiemmin en ole niihin tuolla Etelä-Savossa tärmännyt – mutta nyt niitä oli. Ikäviä tyyppejä kyllä. Olin saunonut jo parisen tuntia, sukeltanutkin ja vielä tämän kaiken jälkeen kaivelin yhden kaverin päästäni möyrimästä. Eihän niitä saa edes listittyä. Ötökän rumat kompurajalat vain heiluivat kiivaasti, vaikka oli sitä liiskannut, kopauttanut vichypurkilla päähän ja tiputtanut sen maahan. Kova on kaveri, ja epämiellyttävä.

..aivan pöyristyttävän runsas.

Mökillä alkoikin sitten varsinainen tattishow. Puhdistamista, siivutusta, paistamista, purkitusta ja pakastamista. Nyt olisi kuivurille ollut käyttöä. Miksiköhän ei ole tullut tuota vekotinta hankittua. Nyt on vähän myöhäistä.

Muuten, tähän sienestysaikaa kerrassaan oivaa luettavaa on Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan ’Sieniä & ihmisiä’ -kirja. Kirja on varsin mittava lukupaketti runsaine vinkkeineen, innovatiivisine ja vähän erilaisine resepteineen sekä viehättävinen kuvineen.

Kirjaa on mukava lukea, vaikka harrastaisi sienestystä vain mielessään, sohvannurkasta käsin. Tällaista sienikirjaa ei ennen ole ollut tai en ole vain siihen törmännyt. Kirja on tervetullut lisä niihin perinteisien oppaiden rinnalle. Ja jokaisen sienifanaatikon hyllyyn tämä kirja kuuluu.

Tykkään!

Muita juttuja sienistä:

Tattirisotto
Keitto mustista torvisienistä
Suppilovahverokeitto
Kanttarelli-kesäkurpitsapasta
Kanttarellikeitto

Glögiaika!

10.9.2014 by Mari

Laventelin inspiroima.

Ei nyt sentään. Mutta ensimmäiset glögit on nyt siemailtu. Ja mausta etsittiin laventelin aromeja.

Blossan vuosikertaglögin väri on tänä vuonna liila. Liila kuin Provancen laventeli.

Tämä glögi, joulun juhlajuoma, lanseerattiin eilen. Vieläpä varsin aurinkoisissa merkeissä Tukholmassa.

Päivän pääsävy.

Blossa on jo vuodesta 2003 tuonut joulumarkkinoille ja glöginjanoisille vuosikertaglögin. Glögin, jonka maku ja pullon ulkonäkö muuttuvat vuosittain.

Oma suosikkini on ollut aasialaisia makuja kosiskeleva ’Yuzu inkivääri’ vuodelta 2012, mutta jokainen vuosi yllättää aina nimenomaan ainakin erilaisuudellaan.

Joulu kurkkii.

Glögin Chief blender Åsa Orsvärd kertoi kuinka laventeli ja hunaja toimivat tämän vuoden inspiraationa. Glögin suunnittelu aloitettiin jo vuosi, puolitoista sitten ja lähtökohtana oli tehdä joku kukkainen glögi. Laventeli valikoitui kuivattujen kukkien joukosta ja nyt sitä päästään maistelemaan lokakuulta alkaen.

Ravintola Himlen. Lhellä taivasta, Tukholman yllä.

Tämä vaalea glögi on makea ja mausteinen eikä ensihuolesta huolimatta laventelin maku lyö silmille. Päinvastoin.

Jotenkin salaa toivoin sitä liinavaatekaapin hajupussin aromilöyhähdystä edes tuoksusta, mutta kyllä glögi hyödyntää laventelia todella hienostuneesti. Siis todella.

Makea juoma toimi hyvin huoneenlämpöisenä ja makeiden sormisyötävien kanssa. Miksi me muuten tupataan lämmittämään glögit kiehuvan kuumaksi? Kyllä se jouluisuus tulee mausta, ei siitä lämmöstä.

Ikkunapaikka ei sovi herkkänahkaisille.

Hauska idea tämä vuosikertaglögeily. Ja ainakin vielä erilaisia ideoita näyttää syntyvän.

Liilaa joulua siis!

Korkeuksissa.

P.S Tsekkasimme lounalla Tukholman tämän hetken kuumimman trendimestan, ravintola Himlenin lounasaikaan. Maittavat olivat nyt niin ajanhermoisesti akvaviitista väännetyt drinkit ja se ruoka! Aivan parasta bouillabaissea tuotiin eteemme, nyt tuota chilin ja mausteiden puremaa makua alan metsästään kotioloissa.

Paikka sijaitsee nimensä mukaisesti lähellä taivasta, korkeuksissa. Upeat näköalat ympäri Tukholmaa ja vähän lisäjännitystä korkeanpaikan kammoisille..

Blogikateus.

9.9.2014 by Mari

Syksyn satoa.

Joskus se iskee.

En ole koskaan pitänyt itseäni eritysen kadehtivana ihmisenä. Jos jollain menee hyvin, ei se ole itseltä pois.

Mitä se kadehtiminen edes hyödyttää? Ei siitä ainakaan parempi olo tule.

Mutta bloggaamisen myötä olen törmännyt yhteen kateuden laatuun, blogikateuteen. Ja sitä on vaikea karistaa. Se vaan vaanii jossain ja hyökkää, kun et arvaakaan.

Kuin piirakkaa jäätelönä.

Juttelin taannoin bloggaajakollegan, ihanan Suolaa ja hunajaa Jonnan kanssa. Jonna katseli keittokirjaani ja totesi, että kuvani ovat niin kauniita. Ja jatkoi sitten, että käy aina tsekkaamassa tiettyjen bloggarien, kuten muun muassa minun, uusimmat postaukset. Totesin siihen, että samat sanat ja että mielestäni hänellä on yksi kauneimpia blogeja Suomessa.

Molempia nauratti, kun lähes samaan ääneen totesimme, että kun vierailemme toistemme blogeissa, blogikateus nostaa päätään. On pakko lähteä blogista pian pois, kun tulee ihan ranteet auki-fiilis. Kuinka tuo on taas voinut ottaa noin ihastuttavan ja tunnelmallisen kuvan jostain kerrassaan nerokkaasta reseptistä. Sitä ei vaan kestä. Tyhmää, tiedän. Mutta väistämätöntä.

Ehkä blogikateuden ydin piilee siinä, että se, mitä toinen on luonut, on ainutlaatuista. Sitä on mahdotonta edes yrittää kopioida. Jokaisen kuvassa näkyy oma kädenjälki ja vaikka saisi inspiraation jotain kuvasta, ei mitään kuvaa pysty yksi yhteen toistamaan. Siinä näkyy aina se oma leima, oma tapa kuvata.

Ystäviltä saatuja.

Onneksi tämä ei ole vaarallinen tauti ja lähinnä se naurattaa. Tarjoankin nyt Jonnalle näin virtuaalisesti syksyn maukkainta jäätelöä, omenasta tietenkin.

Omenajäätelö

2014-09-07 16:52:02

Tallenna resepti

Tulosta

Ainesosat

2 dl kuohukermaa
1 3/4 dl tiivistettyä maitoa
1 tl vaniljatahnaa (tai parin vaniljatangon siemenet)
2 dl omenankuutioita
1/4 tl kardemummaa
1/4 tl kanelia
2 rkl voita ruskistettuna
3 rkl inkiväärisiirappia tai ruokosokeria

Valmistusohjeet

Kuori ja pilko kotimaiset omenat kuutioiksi. Valmista ruskistettu voi laittamalla pari ruokalusikallista voita kuumaan kattilaan ja antamalla seoksen ruskitua aj sen jälkeen jäähtyä. Kun seos on jäähtynyt, sakka laskeutuu pohjalle ja ruskean voi on kaadettavissa toiseen kulhoon.
Kaada ruskistettu voi pannulle, lisää omenat, mausteet sekä haluamasi makeutusaine, sokeri tai joku maukas siirappi. Keitä, kunnes omenat on pehmeitä. Ota pois hellalta ja jäähdytä.
Mittaa kuohukerma ja maitotiiviste kulhoon, vatkaa vaahdoksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt omenaseos ja aja jäätelöksi jäätelökoneessa. Pakasta vielä pari tuntia ennen nautiskelua. Jos et omista jäätelökonetta, laita jäätelöseos astiaan ja sen anna jäätyä pakkasessa. Sekoittele seosta pari kolme kertaa per tunti.

Vinkit

Jäätelönautinto viimeistellään paahdetun valkosuklaa muruilla. 100 g valkosuklaata laitetaan 200 asteeseen leivinpaperin päälle uuniin. Suklaata sekoitellaan ahkeraan, kunnes se muuttuu rapeaksi ja ruskeaksi. Tämä vie n. 10-15 minuttia. Sen jälkeen jäähdytys ja suklaan voi murentaa paloiksi jäätelön päälle. Suklaasta on tullut rapeaa, karamellista keksiä.. Mmm.

Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/

Mutta summa summarum. On upeaa, että Suomesta löytyy useampia inspiroivia ruokablogeja, joissa kuvat pysäyttävät, reseptit innostavat ja teksti soljuu mukavasti.

Kyllä meillä osataan!