Joskus se iskee.
En ole koskaan pitänyt itseäni eritysen kadehtivana ihmisenä. Jos jollain menee hyvin, ei se ole itseltä pois.
Mitä se kadehtiminen edes hyödyttää? Ei siitä ainakaan parempi olo tule.
Mutta bloggaamisen myötä olen törmännyt yhteen kateuden laatuun, blogikateuteen. Ja sitä on vaikea karistaa. Se vaan vaanii jossain ja hyökkää, kun et arvaakaan.
Juttelin taannoin bloggaajakollegan, ihanan Suolaa ja hunajaa Jonnan kanssa. Jonna katseli keittokirjaani ja totesi, että kuvani ovat niin kauniita. Ja jatkoi sitten, että käy aina tsekkaamassa tiettyjen bloggarien, kuten muun muassa minun, uusimmat postaukset. Totesin siihen, että samat sanat ja että mielestäni hänellä on yksi kauneimpia blogeja Suomessa.
Molempia nauratti, kun lähes samaan ääneen totesimme, että kun vierailemme toistemme blogeissa, blogikateus nostaa päätään. On pakko lähteä blogista pian pois, kun tulee ihan ranteet auki-fiilis. Kuinka tuo on taas voinut ottaa noin ihastuttavan ja tunnelmallisen kuvan jostain kerrassaan nerokkaasta reseptistä. Sitä ei vaan kestä. Tyhmää, tiedän. Mutta väistämätöntä.
Ehkä blogikateuden ydin piilee siinä, että se, mitä toinen on luonut, on ainutlaatuista. Sitä on mahdotonta edes yrittää kopioida. Jokaisen kuvassa näkyy oma kädenjälki ja vaikka saisi inspiraation jotain kuvasta, ei mitään kuvaa pysty yksi yhteen toistamaan. Siinä näkyy aina se oma leima, oma tapa kuvata.
Onneksi tämä ei ole vaarallinen tauti ja lähinnä se naurattaa. Tarjoankin nyt Jonnalle näin virtuaalisesti syksyn maukkainta jäätelöä, omenasta tietenkin.
- 2 dl kuohukermaa
- 1 3/4 dl tiivistettyä maitoa
- 1 tl vaniljatahnaa (tai parin vaniljatangon siemenet)
- 2 dl omenankuutioita
- 1/4 tl kardemummaa
- 1/4 tl kanelia
- 2 rkl voita ruskistettuna
- 3 rkl inkiväärisiirappia tai ruokosokeria
- Kuori ja pilko kotimaiset omenat kuutioiksi. Valmista ruskistettu voi laittamalla pari ruokalusikallista voita kuumaan kattilaan ja antamalla seoksen ruskitua aj sen jälkeen jäähtyä. Kun seos on jäähtynyt, sakka laskeutuu pohjalle ja ruskean voi on kaadettavissa toiseen kulhoon.
- Kaada ruskistettu voi pannulle, lisää omenat, mausteet sekä haluamasi makeutusaine, sokeri tai joku maukas siirappi. Keitä, kunnes omenat on pehmeitä. Ota pois hellalta ja jäähdytä.
- Mittaa kuohukerma ja maitotiiviste kulhoon, vatkaa vaahdoksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt omenaseos ja aja jäätelöksi jäätelökoneessa. Pakasta vielä pari tuntia ennen nautiskelua. Jos et omista jäätelökonetta, laita jäätelöseos astiaan ja sen anna jäätyä pakkasessa. Sekoittele seosta pari kolme kertaa per tunti.
- Jäätelönautinto viimeistellään paahdetun valkosuklaa muruilla. 100 g valkosuklaata laitetaan 200 asteeseen leivinpaperin päälle uuniin. Suklaata sekoitellaan ahkeraan, kunnes se muuttuu rapeaksi ja ruskeaksi. Tämä vie n. 10-15 minuttia. Sen jälkeen jäähdytys ja suklaan voi murentaa paloiksi jäätelön päälle. Suklaasta on tullut rapeaa, karamellista keksiä.. Mmm.
Kyllä meillä osataan!
Jonna / suolaa&hunajaa says
Minä kiitän sekä virtuaalisesta jäätelöstä että uskomattoman kauniista sanoista. Palaan tähän, kun usko omaan tekemiseen ja taitoihin on säännöllisesti koetuksella. Kiitos, punastelen täällä.
PS Tuo resepti on huippu. Sen aion vielä tekaista ihan oikeastikin.
Mari says
Eipä kestä, Jonna <3 Jatka vasn samaan malliin, että on, mitä ihastella!
Nanna says
Minä olen yrittänyt kehitellä jotakin positiivista mottoa, että ”blogikateus kaunistaa…”, niin sen syövereissä joudun usein kieriskelemään. Luulenpa, että asian reilu myöntäminen on ensimmäinen askel kohti ”parannusta”. Sitä paitsi, oikeasti saa(n) olla maailman rikkain kun voi sohlata mukana ruokablogien maailmassa, jossa löytyy, ei vain toinen toistaan kauniimpia blogeja, vaan ihanasti erilaisia, persoonallisia otoksia, joilta jokaiselta voi oppia jotakin. Ja extra rikkautena vielä ihanat ihmiset niiden takana. Kai mekin Mari vielä joku päivä onnistutaan kohtaamaan!
Mari says
Kyllä meillä vielä tulee se meidän hetkemme, Nanna 😉
Riikka / Vatsasekaisin Kilinkolin says
Tunnustetaan! Aika usein tulee itsellekin fiilis, että osaisinpas ottaa tuollaisen… 🙂 Ja kirjasi kuvia täällä ihastellaan yhtenään. 🙂
Mari says
Ja siellä puhuu toinen erittäin kauniin blogin omistaja 🙂