Hah. Hehkuttelin jo viime viikolla somessa, että vika kuva kirjaan kuvattuna. Ei ollut, ei. Ei todellakaan.
Mutta josko tämä olisi?
En oikein osaa uskoa, että olen pukertanut reilun vuoden aikana kaksi kirjaa, kuvineen, resepteineen ja teksteineen. Ja siis tuoreine resepteineen. Ja samalla laittanut blogiinkin materiaalia. Uudessa kirjassa ei ole kuin muutama hassu resepti blogista, loput on ennenjulkaisematonta tavaraa. Kuten ekassakin kirjassa.
Tulen kyllä vanhana istuskelemaan kiikkustuolissa ja selailemaan kirjojani. Niistä nimittäin käy oivasti ilmi, mistä ruokatrendeistä olen kulloinkin ollut täpinöissäni ja mitä olen keittiössäni soveltanut.
Tulevassa kirjassa maistellaan villiyrttejä ja syödään raakakakkuja perinteisempien valoisan ajan herkkujen lisäksi. En malta odottaa kevättä, että pääsen noukkimaan ekat nokkoset ja että kuuset alkavat pukata neonvihreää kerkkää. Kirjassa leivotaan, grillataan, kalastetaan ja poimitaan sieniä. Ja marjoja, luonnollisesti.
Kirjojen tekeminen on yllättävän addiktoivaa. Sain hiihtolomalla itseni kiinni suunnittelemasta kolmatta kirjaa. Huh. Havaitsin tässä matkalla myös, että toisen kirjan tekeminen oli helpompaa kuin ensimmäisen. Miksi? Ehkä siksi, että tiesi, mistä on kyse. Tiesi, mikä toimii ja mikä ei. Tiesi, millaisia kuvia kannattaa ottaa. En oikein osaa sanoa, mutta aika hieno fiilis on nyt, taitto tässä sylissä. Kirjassa on tunnetta, intoa, herkullista reseptiikkaa (ulkoasusta vastaavalla kuulemma kuola valui sivuja taittaessa, hyvä merkki, eikö?), tummia sävyjä ja kesää. Teimme sen, minkä lupasimme eli vielä paremman opuksen kuin tuo eka oli.
Pian näette!
