Upea Costa de la Luz ansaitsee sherrylasillisensa.
..Cadiziin lähden. Ja useiden muiden seikkojen vuoksi.
Marraskuinen Cadiz sulatti sydämeni. Mitähän ihmettä kesä mahtaa sille tehdä?
Espanja on aina tuntunut, no jos ei ihan kodilta, niin kovin tutulta. Turvalliselta. Paikalta, jossa viihdyin. Costa Brava, Barcelona, Penedès. Missään näistä ei visiitti ole jäänyt viimeiseksi. Eikä jäänyt visiitti Cadiziinkaan. Tulevana kesänä katson, miltä maistuu lämmin Cadiz. Se talviaika tuli jo nähtyä.
Tuju kahvi ja churrot.
Marraskuinen visiittini Lounais-Espanjassa, Cadizin maakunnassa oli sekoitus kulinaristista kierrosta, ammatillista kehittymistä ja matka oli monella tapaa mieleenpainuva. Kävin Jerezissä, Cadizissa, San Lucarissa, Medina Sidoniassa ja Chiclana de la Fronterassa eli sain hyvän läpileikkauksen alueesta.
Rantapuuhissa.
Meri. Jo pelkästään se, että Cadiz sijaitsee Atlantin rannalla, sai minut rakastumaan paikkaan. Kävin iltaisin ja aamuisin kuuntelemassa, kuinka meri puhuu. Se, jos joku on vaikuttavaa. Jos on paikalla riittävän aikaisin, saa nähdä, kuinka kalastajat kahlaavat onkinensa veteen ja lokit seuraavat tapahtumaa.
Illalla voi napata matkaansa sherrypullon ja katsella auringon laskua. Kyllä, me asuimme muutaman sadan metrin päässä rannalta. Voit kävellä – tai juosta – pitkin rantaa, kerätä muovikasseittain isoja simpukoita tai vain uida ja nauttia merielämästä. Täällä on siihen kaikki mahdollisuudet.
Rantaa on kilometrikaupalla, joten kesäaikaankaan ei olo tunne sardiinilta, vaan tilaa riittää surffaajille, auringon palvojille ja kalastajille.
Aamuhetki.
Ruoka ja juoma. Cadizin maakunnassa syö hyvin ja huokeasti. Kävimme Sanlucar de Barramedassa maistelemaassa eri bodegasien rapean kuivia manzanilla-sherryjä (Macarena-sherry oli muun muassa herkullista) ja ruokailimme parissa rantabulevardin viihtyisässä paikassa. Lounastapakset olivat euron, pari ja superherkullisia.
Nämä kypsennettiin lähibaarissa. Sanoinkuvaamattoman herkullista!
Lasillisen aika.
Oliiveja, marinoituja vihanneksia, perunamunakasta, mereneläviä eri tavoilla laitettuna. En osaa enää ajatella tapaksia ilman hikoilevaa lasillista manzanilla-sherryä, joka istuu hienosti kalaruokien kera. Täällä sherry on kylmää ja se meri siinä puhuu vieressä. Ei tosin kovin kovaan ääneen, sillä täällä ei ole aavaa, vaan upea, monen kilometrin hiekkaranta. Viisi kaupunkia tuottaa sherryä, Jerez on näistä tunnetuin, mutta muut ovat ehdottomasti myös käymisen väärtejä.
Sherryä. Kyllä. Ja pieniltä tuottajilta ne parhaat.
Käsittämättömän hyviä, pienet tortillitas de camarones.
Jerezissa voi lähteä pienelle Tabanco-kierrokselle eli käydä piskuisissa baareissa, jossa tarjoillaan sherryä suoraan tynnyreistä, hinta raapustetaan pöytään ja hienostelemattomia tapaksia kannetaan pöytään keraamisissa astioissa. Jerezin toinen upea nähtävyys on halli, joka on suunnitellut samainen heppu, joka suunnitteli Eiffel-tornin. Hälinää ja kilokaupalla kalaa. Jatkuvasti.
Maista tätä!
Huokeaa ja niin herkullista.
Soma rustiikkisuus. Cadizin kaupungeissa on tunnelmaa. Kaupungit ovat vanhoja, kuluneita, mutta sellaisella kivalla tavalla. Niissä oli jotain sellaista iloisuutta: korintekijöitä kadulla, leipomoista tulvi nenään herkullinen tuoksu, vanhat papat seisoskelivat hattu päässä ja vaihtoivat kuulumisia. Koirat nukkuivat kaduilla.
Kulunut bodegas oli merkki maukkaasta manzanillasta.
Marraskuun kukka.
Tee ainakin nämä. Käy ainakin Cadizin kalamarkkinoilla. Siellä hai -kuollut tosin – tuijottaa sinua silmästä silmään ja kauppa käy. Jaksoin ihmetellä sitä, että kuka ostaa kaikki nämä kalat, mutta kyllä kauppiaat kuulemma osaavat tarkkaan määrät arvioida. Hallista voit ostaa myös tuoreita mereneläviä mukaan, viedä ne läpi baariin, napata lasin olutta ja odottaa, että ostamasi herkut kannetaan pöytään. Näin teimme. Mmm..en voi muuta sanoa.
Poimi suoraan suuhusi.
Käy myös Alberto Guerron bodegasissa Cadizin kaupungissa. Bodegasia pyöritetään jo viidennessä polvessa ja sherryn lisäksi he myyvät erilaisia maustettuja suoloja ja öljyjä.
Kiipeä Cadizin Torre Tavira -näköalatorniin ja ihaile ympärillesi levittyvää näkymää. Cadizia sanotaan hopealusikaksi; kaupunkiin ajetaan ’lusikan vartta’ pitkin ja keskusta on lusikassa. Lusikan keskellä on tämä näköalatorni. Hulppeat on näkymät!
Maistele pientuottajien sherryjä vaikkapa maukkassa pikkukylässä, Sanlucarissa. Astu sisään bodegasiin, tilaa lasi tai pari ja osta muutamalla eurolla pullo matkaasi.
Maistele herkkuja La Poma-ravintolassa Sanlucarin rantabulevardilla, kurkista Jerezin katujen pieniin tapasbaareihin ja liity muiden joukkoon nauttimaan jotain pientä ja tuoretta. Nappaa leipomosta mantelijauhoista tehty polvoron-kakkunen, nauti kuppi kahvia tuoreiden churrosten kanssa.
Sanlucarin ranta on pitkä ja pejmeähiekkainen.
Cadiz – miten ja missä? Cadizin maakunnassa vieraillessa kannattaa olla auto alla. Niin näkee ja kokee enemmän. Lento Malagaan tai Jereziin ja sieltä eteenpäin.
Hyvä piste asua on lähellä merta, sieltä voi sitten halutessaan tehdä visiittejä lähikaupunkeihin. Dos Xtremosin valikoimista löytyy mukava valikoima erilaisia asuntoja lomailijoille, niin isoille kuin pienillekin ryhmille. Viime visiitilläni asuin täällä ja kesän jälkeen kerron tunnelmat täältä. Ja pakko lisätä näin aivan kilahtaneena koiraihmisenä, että koiran saa ottaa mukaan muun muassa näihin molempiin villoihin!
Maltan tuskin odottaa, että kuvien viileä talvivalo vaihtuu kesän lämpimäksi keltaiseksi ja astelen taas Cadizin kaupunkien katuja. Ja kuuntelen sitä merta.
Lue lisää alueen herkuista ja Tim Clinchin järjestämistä ruokakuvausworkshopeista Cadizissa sekä tutustu alueen majoituksiin.
