Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Musta tuntuu

15.3.2013 by Mari

Onkohan edes parempaa?

Onkohan edes parempaa?

Tuntuu siltä. Siltä, että voisin syödä sieniä joka aterialla.

Aamu alkaisi raikkaanvärisellä kanttarellimunakkaalla. Lounaaksi syntyisi makoisa herkkusienipasta. Välipalaksi napostelisin friteerattuja sieniä. Ja illallisella pöytään marssitettaisiin sieniä sen seitsemässä muodossa. Jälkiruokana sienipommi..

Joten ei varmaan ole yllätys, että tässä päivänä eräänä sekoittelin shiitakerisoton. Ja kaapissa on täyttämistä odottamassa mitä sievimmät, beessilakkiset herkkutatit. Ja että eilen, hyväksi kohutussa Antto Melasniemen luotsaamassa Putte’s pizzeriassa söin hyvässä seurassa funghi pizzan.

 
Kylmähyllystä poimittuja.

Kylmähyllystä poimittuja.

 

Pizza oli maukasta, kyllä. Reunat kohoilivat rapeina, ruskettuneina vuoristoina ja sienen aromikas maku oli pääosassa. Mutta silti. Ravintola tuntui siltä kuin olisi kengät väärissä jaloissa. Miksi pizza ja viini pitää tilata tiskiltä kuin työmaaruokalassa? Ja vielä kovinkin töykeältä tarjoilijalta. Mitä, jos viini maittaa ja haluan toisen lasillisen? Liittynkö illan myötä alati kasvavan jonon perään lasi kourassa ja ostan toisen kupposen taskulämmintä viiniä? Ei, näin en tehnyt. Söin pizzani, kiitos oli hyvää ja siirryin viereiseen viinibaariin nauttimaan herkullisia viinejä hyvällä palvelulla.

Tai vaihtoehtoisesti sienihimossa voisin keitellä kotona tätä kermamaista risottoa, jonka salaisuutena on viini, valkkari ja voi.

Tuli näemmä tuo viini kahteen kertaan. Mutta oikeastaan se kuvastaa hyvin tämän risoton ytimen. Paljon viiniä, paljon voita ja paljon parmesania. Tällä ohjeistuksena ei voi epäonnistua. Tai voi, jos keittää risottoa liian unohtaen kaikki höpinät al denteilystä ja hyvästä suuntuntumasta.

Aito risotto ei koskaan pönötä lautasella selkeässä kasassa – tällöin valmistuksessa on epäonnistuttu -, vaan se valuu kohti reunoja kuin laiska poika koulunpenkillä. Ja viihtyy parhaiten syvässä kulhossa. Taitolaji, tiedän. Päästin kerran toisen kauhan varteen risottoa tekemään. Turvonnut, tahmea risotto vei risottohalut kahdeksi vuodeksi. Onneksi ei ollut sienistä tehty. Tuolla kertaa.

Tästä oppineena teen aina risotot itse. Ja voin huoletta sanoa, että olen siinä hyvä. Anna mulle mitä tahansa risottoaineksia, vähän viiniä – ja kokille kanssa – niin teen elämäsi risoton.

 
Lopputulos on löysä.

Lopputulos on löysä.

 

Shiitakerisotto
2 hengelle

2 rkl oliiviöljyä
2 shalottia
2 dl Arborio- tai Carnaroli-riisiä
3 dl Sauvignon Blanc-valkoviiniä
2 pkt shiitakkeita
50 g voita
2 dl raastettua parmesania
sormisuolaa
mustapippuria
7-8 dl kasvislientä ( 2 rkl kasvisfondia ja 8 dl vettä)

Freesaa sipulit oliiviöljyssä kuultaviksi. Lisää riisi, sekoittele ja anna riisin imeä öljyä itseensä. Lisää viini, ensin puolet ja pannulta nousee jumalainen tuoksu. Sekoittele ja lisää loppu viini, kun edellinen satsi on imeytynyt. Paista toisella kädellä sohien pilkotut shiitalkeet viereisellä pannulla kypsiksi voiruokalusikallisen kanssa, suolaa, pippuroi ja jätä odottamaan loppuvaiheita. Älä unohda sekoittaa risottoa toisella kädellä saman aikaa..

Kun viini on imeytetty riisiin, lisäile kasvislientä desin parin annoksissa risottoa koko ajan sekoitellen.

Kun risottoja tekee useasti, alkaa erottaa sen hetken, milloin risotto alkaa olla sopivimmillaan ja on aika lisätä voi ja parmesan. Tällöin neste on alkanut muodostaa kermaisuutta riisiseokseen, riisit ovat pehmenneen näköisiä, mutta sisältä vielä napakoita. Jos silmällä mittailu ei toimi, voin sanoa, että tähän tilanteeseen pääsy vie parikymmentä minuuttia.

Ja sitten on kiire. Risotto ei saa ylikypsyä. Tässä vaiheessa huudetaan apureille, että onhan rucola huhdeltu, kuumassa vedessä lämpenemässä olleet ruokailukulhot jo kuivattu ja viini laseissa! Risotto ei odota.

Itse lisään tässä vaiheessa risottoon ison köntin voita, paljon parmesania ja maistan suolatarpeen. Ja vielä rouhin mausteeksi mustapippuria. Lisäksi vielä testataan, onko suuntuntuma sopiva. Ja ehkä hieman lientä lisää ?

Sitten risotto lusikoidaan kulhoihin ja päälle laitetaan koristeeksi rapeaa rucolaa. Sitten vain ruokarauhan muille suon.

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, sienet, tuote-arvostelu Avainsanoilla: Antto Melasniemi, putte's pizzeria, ravintolaelämyksiä, shiitakerisotte, sienet, sienirisotto

Hei, uusi vuosi!

28.12.2012 by Mari

Sormisyötävää ja aasialaisia makuja.

Sormisyötävää ja aasialaisia makuja.

Vuoden vaihtuessa nautiskellaan pikkusyötävää. Suupaloja ja sormiruokaa. Kuplajuoma kylmenee kinoksessa.

Pienenä tyttönä leikin usein sisareni kanssa pikkupäivällisiä. Kokkasimme monen lajin dinnereitä toisillemme. Miniatyyrikoossa. Kahvipullat leivottiin sormenpään kokoisiksi, keitetystä perunasta leikattiin miniperuna, suklaanappirullan pala sai kermavaahtotäytteen ja nomparellihunnun. Kaikki oli pientä ja söpöä. Astiat tietysti posliinia, mutta lastenastiastoa.

Tiedä häntä, onko juuri näistä hyvistä muistoista jäänyt rakkaus pieniin syötäviin ja erilaisten sormisyötävien näpertelyyn. Joiden aikaa myös uuden vuoden juhla on.

Onnenpotkua uuteen vuoteen.

Onnenpotkua uuteen vuoteen.

Mutta ennen muutamaa ohjetta lyhyt ynnäys loppuvuoden tohinoista:

Löytyi baari. Symppis viinibaari, kun vuoden viimeisenä työpäivänä ja joulua edeltävänä perjantaina työn ja joululounaan uuvuttamana teki mieli lasillista muhevaa viiniä. Vin Vin- viinibaari hotelli Tornia vastapäätä oli loistolöytö. Listalla laseittain kiinnostavia pienten tilojen viinejä ja tarjolla asiantuntevaa palvelua ja jutustelua. Viinin luonteesta tietysti. Yksi lasillinen vaihtui tosin useampaan, sillä joulushoppailijoiden täyttämässä baarissa oli letkeä tunnelma. Ja pitihän sitä vielä kokoeilla sitä supertoscanalaistakin. Sen ribeira-del-duerolaisen jälkeen.

Syötiin vasikkaa: oi sitä alkupalaa, minkä ystävämme Juha oli valmistanut joulupäivänä. Pari päivää viinihöyryissä marinoidut, ohuen ohuet vasikan sisäfileen siivut saivat kulhossa päälleen höyrysterryjä vihanneksia, seesamöljyssä paistettua enokisientä ja höyryäbän kuumaa, pioarjuurella ja inkiväärillä maustettua vasikanlientä. Oli taivaallinen annos, en itsekään pystyisi parempaan !

Mutta takaisin vuoden lopun juhlintaan. Joulun makeiden herkkujen jälkeen maistuu aasiavivahteiset ja chilinpuremat pikkusyötävät. Muutama herkullinen suupala, kunnollista kuplajuomaa ja pikkupäivälliset pystyyn. Illalla jaksaa sitten poltella sädetikkuja kuutamolla. Hyvää päivää, uusi vuosi, sua on jo odotettukin!

Pekingin ankkaa kupista.

Pekingin ankkaa kupista.

Pekingin ankkaa tortillakupissa

ankankoipiconfitia
kevätsipulia
punaista chiliä
kurkkua
hoisin-kastiketta
isoja vehnätortilloja
oliiviöljyä

Muotilla mukavasti.

Muotilla mukavasti.

Valmista ensin tortillakupit. Löysin kaupasta valtavan kokoisia turkkilaisia tortilloja, jotka sopivat tähän mainiosti. Ota tortillasta pyöreällä muotilla, n. 5 cm halkaisija, pyörylöitä. Voitele ne oliiviöljyllä keveästi japainele e metallisen muffinssivuoan pohjalle. Paista n. 5 minuuttia 200 asteisessa uunissa eli kunnes tortillakuppi on kovettunut ja pysyy muodossaan.

Leikkaa kevätsipuli ja kurkku tulitikun kokoisiksi paloiksi ja chili pienen pineksi neliöiksi. Poista ankoista rasva ja nahat ja riivi lihat irti silpuksi. Täytä tortillakupit niin, että pohjalle tulee kurkut ja kevätsipuli, sitten ankka, hoisinkastiketta hieman ja lopuksi chiliä. Nämä ovat siitä mukavia suupaloja, etteivät aivan heti pehmene. Ja maku on mitä taivaallisin ja juuri oikeakuohuviinin kanssa.

Sulassa sovussa: suppikset ja chili.

Sulassa sovussa: suppikset ja chili.

Sieni-koriantericrostinit

crostinikuppeja
1 osa sieniä
1 osa korianteria
1/2 sipulia
ripaus kuivattuja chilihiutaleita
mustapippuria
sormisuolaa
1 osa juustoraastetta
tuoreen chilin renkaita koristeeksi
voita paistamiseen

Pilko sipuli ja sienet silpuksi ja fresaa niitä voissa, kunnes sipuli on kypsää. Suolaa, pippuri ja mausta chilihiutaleilla. Silppua korianteri ja lisää sieniseokseen juustoraasteen kanssa. Täytä crostinikupit täytteellä ja laita kuumaan uuniin, 200 astetta, kunnes juusto alkaa sulaa. Koristele chilirenkailla ja vie tarjolle lämpiminä.

Juureksista juhlaruokaan.

Juureksista juhlaruokaan.

Juuressipsejä ja dippiä

Tämän helpommaksi ei pikkusyötävä tule. Lähes joka kaupasta saa ihania punajuuri-palsternakka-porkkanasipsejä – jos itse ei jaksa tehdä. Ne tarjolle korkeaan läpinäkyvään lasiastiaan ja tarjolle pari sippiä. Ja voila, pöydän koriste on valmis.

Punainen pestodippi

1 prk Creme fraichea
100 g punaista pestoa

Sekoita creme fraiche ja pesto ja tarjoa juuressipsien seurana.

Näillä eväillä saa jo mukavat bileet pystyyn. Vielä muutama aromikas juusto, pari eksoottisempaa hedelmää ja kuplajuomaa, niin uuden vuoden vietto alkaa. Ja ei. Uuden vuoden vaihtuessa ei todellakaan kuunnella Final countdownia, vaan jotain kevyttä, kannustavaa ja odottavaa. Mulle sopisi vaikka Pinkin melodinen Try – you got to get up and try , try, try..

Skumppa hakusessa? Katso vinkkejä täältä:

Shampanjaa ja muita kuplia

 

 

 

Kategoriassa: pientä hyvää, sienet, yhtä juhlaa Avainsanoilla: cocktailpaloja uudeksi vuodeksi, pikkusyötävää, samppanja, shampanja, sormisyötävää, suupaloja, uuden vuoden tarjopilut, uusi vuosi

Huu ja haa Halloween

31.10.2012 by Mari

Keltainen kuin sahrami.

Tänään taitaa olla se virallinen Halloween. Ainakin rapakon takana. Meillä sitä voinee juhlia pyhäinmiesten päivänä. Tai viikkoa aiemmin, jos siltä tuntuu.

Oikeastaan tämä kirjoitus ei saanut inspiraatiota Halloweenista, vaan lahjasta. Jotkut keittiötarvikkeet vain sykähdyttävät. Tämä lahjaksi saatu vuoka piti vaan heti saada käyttöön. Se oli niin soma. Joten siinä varmasti syntyy makoisaa ruokaa.

Inspiraation lähde.

Kaapista löytyi tuorelasagnelevyjä, suppilovahveroita ja ilmakuivattua kinkkua. Sekä sipulia. Niistä syntyi keltainen lasagne. Vaikka Halloweniä juhlistamaan.

Kohta koeajo uunissa.

Keltainen lasagne

8 tuorelasagnelevyä

Valkokastike:

8 dl maitoa
2 dl kermaa
1/4 tl raastettua muskottipähkinää
hippunen sahramia
valkopippuria
25 g voita
4 rkl vehnäjauhoja

Keittele näistä aineiksista keltainen kastike. Sulata voi kattilassa, sekoittele joukkoon vehnäjauhot ja sen jälkeen nesteet, joihin olet liottanut hippusen sahramia. Aivan hippunen riittää värjäämään kastikkeen ja tuomaan pienen hienostuneen sahramilisän makuun.

Sieniseos

1 iso sipuli
1 l tuoreita suppiksia ( n. 3 dl paistettuna)
1 pkt ilmakuivattua kinkkua
tuoretta timjamia
ripaus sormisuolaa
mustapippuria

Paista sienistä pannulla nesteet pois, lisää voita ja sipuli ja paistele, kunnes sipuli on kypsää. Lisää silputtu ilmakuivattu kinkku ja paistele vielä hetki.

Lisäksi
pari dl raastettua kermaista prästostia (ruotsalainen kermajuusto)
voita

Huu-haa Halloween!

Voitele vuoka, laita pohjalle lasagnelevyjä ja levyjen päälle puolet sieniseoksesta. Seuraavaksi taas lasagnelevyjä, sitten reilusti valkokastiketta, ja kourallinen juustoraastetta, sitten taas levyjä ja loput sieniseoksesta. Päällimmäiseksi lasagnelevyjä ja loput valkokastikeesta sekä raastettua juustoa ja voinokareita. Paista kypsäksi 200 astetisessa uunissa n. 30 min. ajan. Nauti pimeässä Halloween-naamari päässä. Alkupalaksi tai lasagnen kanssa voi napostella tämän hyväntahtoisen näköisen vegeluurangon. Aika söpö tuokin! Ja hei, kyllä vuoalla oli väliä. Maukasta tuli – taas kerran.

Kategoriassa: risotot ja pastat, sienet Avainsanoilla: halloween, ilmakuivattukinkkulasagne, sahrami, sahramilasagne, sienilasagne

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 25
  • 26
  • 27
  • 28
  • 29
  • …
  • 31
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...