Jotain maukasta

ruokablogi

Jos metsään haluat mennä nyt..

by

Hupsista.

Niin muista ainakin pukeutua punaiseen. Ettei käy hassusti. Hirvenmetsästyskausi on alkanut.

Heräsin  lauantaiaamuna puoli kuuden aikaan. Pitkästä aikaa mökillä. Polte päästä metsään oli kova. Puoli kasin maissa huomasin, että säätiedotus ei ollut osunut kohdalleen. Ulkona orasteli aurinkoinen päivä. Sateesta ei tietoakaan.

Kahdeksalta painelin jo pitkin lehtien värittämää hiekkatietä tavanomaisella aamulenkilläni. Koirien haukuntaa kuului heti aamusta. Mietin, mikä lähinaapurin koiria niin hermostutti.

Lämmin ja kanelinen aamu.

Tapaan aina lenkin päätteeksi paluumatkalla puikahdella metsään. Haluan nuuhkia syksyä, poimia viimeisiä sieniä ja vain ihastella luonnon rauhaa. Nyt joka puolella ratisi ja koirat haukkuivat. Rauhasta ei tietoakaan. Ja ääk, kuului myös paukahduksia. Jossain ammutaan. Samassa mulle valkeni, että hirvenmetsästyskausi on alkanut ja tämä mökkipitäjä on täynnä aktiivisia hirvenmetsästäjiä.

Liukkaasti puikkelehdin mustassa verkkariasussani  pois metsästä tielle. Saalina vain yksi iso herkkutatti. Ei muuta kuin kotia kohti. Sienestyskausi on siis tältä vuodelta päättynyt. Punatakit ovat vallannet metsän.

Aamusta päivä alkaa.

Mutta ei se mitään. Maltan tuskin odottaa, kunnes saan tuoretta hirvenlihaa. Teen ainakin rakastamiani hirvipullia piparjuuriperunamuusilla ja suussa sulavaa hirveä uunissa tattimuhennoksella. Ja tietysti täynnä syksyn makuja – sieniä ja puolukoita – olevaa hirvipataa.  Ja ihan mahtavan herkullista suomiburgeria eli hirvenlihahampurilaista, joka resepti onkin vielä tänne kirjaamatta. Ja sitten, kun haluan pois perinteisten hirviherkkujen maailmasta niin lautaselle päätyy pihvi ja juusto.

Aamulenkin jälkeen pulahdin järveen. Kyllä, kylmää oli. Mutta mukavasti olo lämpeni kanelisia köyhiä ritareita ja kahvia nautiskellessa. Päivä päivältä alan taas pitää syksystä.

Kaikki meni – silmänräpäyksessä.

Kaneliset köyhät ritarit

4 palaa pullaa
2 dl maitoa
1 muna
1/2 tl kardemummaa
pari tl kanelia
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
voita paistamiseen
vaahterasiirappia nautiskeluun

Tein nämä köyhät ritarit jäljelle jääneistä, pakastetuista pull apart-pullan paloista eli tulos oli extrakanelinen. Mutta hyvää tulee ihan tavallisenkin pullapitkon siivuista.

Sekoita maitoon kevysti yksi kanamuna ja lisää mausteet sekoitellen joukkoon. Liota pullanpaloja reilun aikaa maitoseoksessa molemmin puolin, näin ne meheytyvät sisältä asti. Paista palat runsaassa voissa kuumalla pannulla niin, että palat ruskettuvat kauniisti. Vie tarjolle ja tupsauta päälle vielä kanelia. Valuta ritarien päälle vielä vaahterasiirappia ja köyhä aamupala on kyllä kaukana tästä. Tällä lähtee lauantai maukkaasti käyntiin.

Syksyinen Lappi on lempeä

by

Nokipannusta iltakahvit kodassa.

Enkä puhu nyt rakkaudesta. Vaan siitä lämpimästä tunnelmasta, minkä ruskaan koristautunut Pyhä jätti mieleeni. Lempeä, keltainen Pyhä.

Edeltävä kokemus Lapista oli karu. Levillä mittari näytti -34 astetta. Lumilaudan kanssa kohti hissiä surffaillessa pakkanen paukautti siteet poikki. Mutta nyt koin Lapin ruska-aikaan. Pyhätunturin kupeessa. Ja sain rakkaudella tehtyä ruokaa. Poroa kaikissa muodoissaan. Keitossa korvasienten kanssa. Keitossa maa-artisokan lempeyttämänä. Kielenä, kylmäsavuna ja kuivattuna. Poromina ja maksana. Sisäfileenä ja munakkaassa. Korvasienet vaanivat poropiirakassakin – sienisato oli kuulemma runsas.

Joukossa vielä vähän vihreää.

Kaikki ruoat olivat perinteisiä Lapin ruokia. Ja todella taidolla valmistettuja. Puuha-akka pitopalvelu kestitsee vieraita sen seitsemän lajin herkuilla. En muista ihan hetkeen syöneeni näin herkullisia ruokia perä jälkeen jokaisella aterialla. Mieleen jäivät ainakin mehevän muheva poro-sienipiirakka, sopivan suolainen Lapin ukon porokeitto ja vedet kielelle herauttava untuvainen poro-maa-artisokkakeitto. Puuha-akankin käyttämiä poro- ja Lappi-reseptejä on koottu paliskunnat.fi -sivustolle. Kokeilemisen arvoisia kaikki.

Lumen sijasta sumuvuori.

Maaruska on punainen.

;

Kermassa ei säästellä.

Pyhätunturi loisti maaruskassa. Ylhäällä tosin oli niin sumuista, että viehättävästä Tsokka-ravintolasta ei nähnyt ulos. Eipä tuo haitannut, kun tarjolla oli jyrkkää tai loivaa jallukaakaota tai perinteisempää mintulla. Oli se Pyhä myös kermainen. Kermaa keitoissa, kermaa kaakaoissa..

Olisinko muutenkaan?

Pyhäjärvi on matala reunoiltaan. Joten kirpaisevan raikkaaseen järveen ei sukelleta. Savusauna lämmitti kohmeisia jalkoja ja mieli lepäsi.

Savua saunassa ja savua kodassa.

Ja illan pidot päättyvät tunnelmalliseen kotaruokailuun. Jossa lohi loimuttuu, puikulat nappaavat väriä pintaan valurautapannulla ja snapsi kyydittää alkupalalautasen herkkuja. Savu tarttuu hiuksiin, mutta tämä on vain jatkumoa iltapäivän savusaunalle. Jälkiruoka leipäjuustoineen ja lakkoineen tuudittaa lievään nirvanaan.

Kota kukki keltaisena.

Tämän matkan jälkeen tiedän, että mun Lappini on syksyinen, keltainen ja värikäs. Enkä sanonut hyvästi, vaan näkemisiin.

Moottoritie on kuuma

by

Maissitortilla, Meksiko ja moottoritie.

Juhannuksena on joko tai. Niin kuuma, että asvaltti polttaa ja hiki karpaloi. Tai on kalseaa ja kumisaappaat kateissa. Ei hätää. Tämä Meksikon suuntaan kallistuva juhannusmenu lämmittää kylmässä ja virkistää lämmössä. Ja valmistuu mukavasti grillaillen.

Oli säätilan suhteen miten oli, mutta jussina ainakin moottoritie on kuuma. Grillin lisäksi. Mulla ruoanlaittoon liittyy oleellisena osana oikea, nostattava musiikki. Ja juhannuksena kajareista kaikaa Pelle Miljoona ja Moottoritie on kuuma. Aina.

Hyttyset – muun muassa – ovat ajaneet mut maanpakoon Suomesta juhannuksina. Muistan eräänkin juhannuksen, kun ilma oli sakeanaan hyttysiä, niin ettei vieruskaverin kasvoja nähnyt. Viisi viimeistä juhannusta on lämmitelty kuuman auringon alla. Moskitojen kanssa. Mutta jossain kaivertaa pieni kaipuu. Juhannussauna, villapaita, kylmä kalja kalliolla. Ja se meidän suomalaisten vahva paneutuminen juhannuksen viettoon. Ehkä vielä, jonakin vuonna.. Silloin se voisi olla jotain tällaista.

Juhannuksen makoisat alkupalat valmistellaan grilliin. Juustoja, yrttejä, hieman chiliä maissitortillan väliin. ’Sisko tahtoisin jakaa kanssas tämän yön, mut sydän liikaa lyö’, laulaa Pelle. Mieleen putkahtelee muistoja lapsuuden ja nuoruuden välimaastosta, teiniangstiin astumisesta. Silloin tämä biisi oli tulevaisuus. ’’Tahdon nähdä tulen, joka savua jo haistelee..’ Hyräilen ja laitan tässä vaiheessa meksikolaiset oluet pakkaseen jäähtymään, Salitos tai Corana toimii hyvin tämän ruoan kanssa.

Juustotortillaa grillistä
4 hengelle

1 pkt maissitortilloja
2 prk ruohosipulituorejuustoa
1 ps mozzarellajuustoraastetta
1/2 ruukkua ruohosipulia
1 ruukku korianteria
pari punaista chilia ohuen ohuiksi siivuiksi leikattuna

Sekoita juustot. Silppua yrtit ja lisää juustojen joukkoon. Levitä juustoseosta reilusti maissitortillalle, jätä n. sentti reunasta tyhjäksi. Lisää juustoseoksen päälle ohuita chililastuja ja paina toinen tortilla päälle tiiviisti. Voitele tortillat kevyesti sitruunaoliiviöljyllä tai chiliöljyllä. Grillaa parilalla pari minuuttia per puoli, kunnes pintaan tulee kauniit raidat.

Valmiina pöytään!

Pääruoassa porsaan sisäfile grillautuu hiilillä. Pintaan painuu kauniit rusketusraidat ja sisus on kypsä, mutta vielä kauniin rosee. Makua pihviin antaa aromikas korianteripesto. Kuin luotu miedon porsaanlihan kaveriksi. Tässä vaiheessa korkkaan yhden oluen, kiepautan limelohkon pullon suuaukkoon ja laitan hiilet grilliin. ’Kaupunkien valot mulle huutaa, tahtoisin selittää, mutta laiva odottaa..’ Tätä biisiä ei ole ajan hammas purrut.

Porsaan sisäfilettä korianteripestolla
4 hengelle

1 porsaan sisäfile

Marinadi:
2 limen mehut
1/4 dl sesamöljyä
1/4 dl sitruunaoliiviöljyä
sormisuolaa

Kurpitsansiemenistä ja korianterista kesän paras pesto.

Korianteripesto:

1 persiljaruukku
3 korianteriruukkua
1 solo valkosipuli
1 dl paahdettuja, suolaisia kurpitsansiemeniä
3/4 dl parmesanraastetta
1/2 tl chilihiutaleita
1/2 dl sitruunaoliiviöljyä
1/2 dl sesamöljyä
ripaus sormisuolaa
rouhaus mustapippuria
1 kuivattu, pieni chili

Leikkaa porsaan sisäfile paksuiksi pihveiksi ja sekoita marinadin ainekset. Marinoi lihoja vähintään tunnin ajan huoneenlämmössä. Laita korianteripeston ainekset tehosekoittimeen ja aja ainekset karkeaksi pestoksi. Lisää öljyjä, mikäli pesto tuntuu liian paksulta.

Lisukkeen virkaa ajaa maissi limevoilla. Liota maissia puolisen tuntia ja vie grilliin kypsymään n. 25 minuutiksi. Jätä lehdet maissin ympärille, mutta poista hapsut. Kun maissi on lähes kypsää, grillaa porsaanpihvit. Valmiita maisseja varten huoneenlämpöiseen voihin, n. 50 g, sekoitetaan yhden limen mehu, hieman sitruunasormisuolaa ja 1/2 tl cayennepippuria.

’Sydän tahtoo lentää, nousta tuulen selkään. Vaikka sylisi on samettia..’ Grilli rätisee ja tuuli vie biisin hetkeksi mukanaan. Kohta päästään pöytään.

Kokoa ruoat isolle tarjottimelle tai vaikka uunipellille. Laita porsaan pihvit keskelle, päälle runsaasti korianteripestoa, maissit reunoille ja limen lohkoja ja chilejä koristeeksi. Sivele limevoita kuumien maissien pintaan ennen tarjollevientiä. Kuivattu chili rouhitaan vielä peston päälle antamaan väriä annokseen ja potkua makuun.

Kun juhannusruoat ovat kadonneet parempiin suihin, niin sitten saunotaan. Koivuvihta on sitaistu lähimetsän puista. Yöllä pujahdetaan pois peiton alta ja kerätään sen seitsemän kukkaa. Kuka nyt taikauskoinen olisi. Mutta tehdään tämä silti alasti. ’Kuu on kuulemma ruosteenpunainen ja niin surullinen.’

Juhannuspäivänä noustaan ajoissa. Sillä tästä se alkaa. Popedan kesäbiisin sanoin ’Pitkä kuuma kesä’. Tai jos juhannusheila on jo löytynyt, niin voi tätä biisiä laulaa tuoreemmallakin sanoituksella eli ’Pitkä, kuuma setä’ , kuten ystäväni lapset tätä tuppaavat laulamaan…

Joutuisia juhannuskarkeloita kaikille! ’Sä ole mulle unelma, mutta maailma on totta. On.’

—-
jotain maukasta -ruokablogi.Keittää, paistaa ja kokeilee.