Jotain maukasta

ruokablogi

Ota paikkasi auringosta

by

Perinteistä ja raikasta.

Kun talven tiukka ote tässä toukokuun kuluessa malttaisi höllätä, niin tiedän, mihin suuntaan. Noin puolilta päivin. Lauantaina. Aamukahvin jäljiltä virkeänä, mutta nälän muistutellessa olemassaolostaan. Brunssille meren ääreen. Helsingin kattojen ylle. 

Brunssi. Ei aamiainen, eikä lounaskaan. Jotain rapeaa, kuumaa ja makeaa. Jotain raikasta, suolaista ja kylmää. Vaivihkaista heräilyä aamuun. Nautinnollista oleilua.

Brunssi Helsingin kattojen yllä kuulosti houkuttelevalta. Brunssi merinäköalalla entistä paremmalta. Ja brunssi palkitun keittiömestarin antimista. No, se nyt on jo aivan jotain muuta. 

Palace yllätti. Tämä historiaa haviseva ravintola on aiemmista vuosista poiketen auki koko kesän. Ja  kymppikerroksessa tarjolla maittava brunssi kaikkina kesälauantaina. Oma aamu voi alkaa melkein milloin vain. Brunssia kun on tarjolla kello 16 saakka. 

Vielä toissa lauantaina kalsea viima puhalteli Kauppatorilla. Mutta Palaceen päästessä kylmyys kaikkosi. Kompaktin kokoinen brunssipöytä tarjosi tyylikkään kokoelman herkkuja, perinteitä kunnioittaen.

Hienostunutta ja herkullista.

Joukossa oli mukavia yllätyksiä, kuten coleslawta ja tillisipulisilakkaa. Yllättävä, mutta maistuva yhdistelmä. Mintulla maustettujen meloninpalojen kanssa tarjottu ilmakuivattukinkku teki jo lähes täydellistä ruokasinfoniaa. Parsa-perunasalaatti sointui kalaisaan pöytään.

Kaiken kaikkiaan konaisuus oli kivasti koottu 36 tuntia uunissa paahtuneine porsaan selkineen ja talon itse savustamine lohineen ja mehevine munakokkeleineen. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

Viinilistalla on tarjolla muutama huolella valittu brunssiviini ja kuohuva brunssipöydästä löytyvien tuoreiden mehujen lisäksi. Myös jälkiruokapöydässä  laatu korvasi määrän ja kakku, juustot ja marjat tyydyttivät makean kaipuun.

Keittiömestari Koistinen on koonnut  raikkaan ja persoonallisen brunssikokonaisuuden. Kunhan kesä joskus alkaa, niin teen varauksen, varauksen merinäköalasta ja varauksen auringosta. Otan mukaani joukon iloisia ystäviä ja vietän Palacen kymppikerroksen terassilla brunssihetken, ajan tuolla puolen.

Nautimme pitkään ja hartaasti, auringosta, herkuista ja siitä kaipuun tunteesta, minkä tulee, kun näkee laivojen suuntaavan ulapalle. Kohti uusia satamia ja uusia seikkailuja.

Haluatko itse kokea Palacen maittavan lauantaibrunssin?

Jätä viesti tämän jutun kommenttikenttään Jotain maukasta-sivustolle tai käy tykkäämästä Jotain maukasta Facebook-sivuista, niin osallistut kahden hengen lahjakortin arvontaan ravintola Palacen brunssille. Voittajan nimi ilmoitetaan Jotain maukasta-ruokablogissa 8.6.2012 ja lahjakortti lähetetään postitse voittajalle, kun hän toimittaa yhteystietonsa.

——-

Jotain maukasta -ruokablogi  katselee maailmaa kuplien läpi.

Pimiento del padron on lempeä raakile

by

Espanjan chilit syödään raakileina.

Pimientos del padronit, espanjalaiset punaiseksi kypsyvät chilit syödään raakileina. Nämä lempeähköt chilit poimitaan vielä vihreinä, uppopaistetaan öljyssä ja nautitaan suolapalana oluen kanssa. Suurin osa näistä chileistä on lempeitä, mutta espanjalaisten mukaan joka viides on ärjy. Tästä johtuen Pimientos del padronien syöntiä verrataan venäläiseen rulettiin, kulinaristiseen sellaiseen…

Pimientos pardoneihin tutustuin Barcelonan tunnelmallisessa ja kerrassaan maukkaista tapaksistaan tunnetussa Ciutat Comtalissa. Ciutatissa hyllyt notkuvat tuoreita vihanneksia, sieniä ja muita herkkuja. Asiakas valitsee haluamansa, lautanen lähtee keittiöön ja kas, kaikki palaavat nopean upporasvakypsytyksen läpikäyneenä pöytään höyryävinä ja herkullisina. Nämä viattoman näköiset vihreät chilt rypistyvät kuumassa öljyssä ja päällä narskuu rapea suola. Ihanaa!

Uppopaistetut Espanjan chilit

pussillinen pimientos del pardoneita
3 dl ruokaöljyä
sormisuolaa

Huuhtele ja kuivaa chilit. Kuumenna öljy kiehuvan kuumaksi ja uppopaista padronit, kunnes niiden nahka saa ruskeita laikkuja pintaansa. Sitten herkku on valmis.

Valuta liika öljy pois talouspaperin päällä, ripottele pinnalle sormisuolaa ja nauti pimientokset vielä lämpiminä. Suosittelen, että kuitenkin avaat olutpullon valmiiksi, mikäli kohdallesi osuu tulisempi tapaus.. Herkuttelumusaksi sopii hienosti The Doorsin klassikko ’Light my Fire’.

—–

Jotain maukasta –ruokablogi keittää, paistaa ja kokeilee.

Herkistelyä Huvilakadulla

by

Luomuilua ja perinteisiä raaka-aineita.  Pieni sali täynnä tunnelmaa.  Paneutuvaa  palvelua lähes kädestä pitäen. Ja juureksia. Niistä on Chef & Sommelier tehty.

Kun Sasu Laukkonen kumartuu pöytämme ylle ja puhuu silmät loistaen, kuinka  annoksen perunankuorikiemura on tehty mekaanisella hyrrällä, ei voi kuin sisäisesti hymyillä. On ihanaa nähdä, kuinka ihminen työskentelee sisäisellä palolla ja intohimolla. Silloin ei voi kuin onnistua.

Maukasta kivipiiraa ja perunasuikero.

Kun juurekset maistuvat juureksilta

Chef & Sommelierin tuote. Se on herkkää, hienostunutta ja lempeää.  Se on luomua. Se on annoksia, joissa annetaan raaka-aineen oman maun loistaa.  Siis todella loistaa. Ilman ylimääräisiä mausteita, kastikkeita ja kikkailuja.  Pakko myöntää, että välillä hiukan kaipasin sormisuolapurkkiani syventääkseni näitä hentoja makuja.

Eniten itseäni viehättää se, että makuvivahteita ja vaihtelevuutta annoksiin tuodaan käsittelemällä raaka-ainetta eri tavoin samassa annoksessa. Keittiön tervehdyksessä palsternakkaa voi löytyä annoksesta rapeana lastuna ja pureena, kukkakaali tulee kalan kanssa lehtinä, soseena sekä paistettuna ja juurisellerin kuoretkin löytävät käyttötarkoituksen koristeellisena, tummana jauhona.

Chefin sen seitsemän sortin illallinen

Koko pöytäseurueemme päätyi maistelemaan kierroksen keittiön herkkuja eli tilasimme seitsemän lajin menun, 65 euroa per henkilö. Annoimme osaavalle sommelierille, Johan Borgarille viinivalinnat omiin käsiin. Vai annoimmeko? Yksi pyysi italialaista viiniä, toinen halusi jotain Itävallasta ja mä halusin vain loistavaksi todettua Immich-Batteriebergin rieslingiä.

Palsternakkaa monessa muodossa.

Dinneri antoi läpileikkauksen ravintolan keittiöön. Lautasilla oli milloin hanhen kivipiiraa, hauen mätiä, lampaan kylkeä, perunatatteja sekä tietysti värikkäitä luomuvihanneksia annoksen kruununa. Kaikki oli pieteetillä tehtyä  ja taidolla valmistettua. Annokset olivat tyylikkäitä taideteoksia. Raaka-aineet kiinnostavia. Ja palvelu ensiluokkaista.

Oman polkunsa kulkijat

Yritän koko ajan miettiä, mitä rakentavaa kritiikkiä voisin antaa. Mutta se on vaikeaa. C&S on kulkee niin omia polkujaan ja toteuttaa omaa filosofiaansa tinkimättä.  Sitä on paha lähteä kritisoimaan. Maut ovat tarkoituksellisesti hentoja ja Chef  & Sommelieriin mennään ihastelemaan suomalaisten juuresten aitoa makua.

Mutta jos mielesi tekee pihviä ja suolaa, niin että tuntuu, Chef & Sommelier ei ole oikea osoite. Jos normiravintola on kuntosali, niin C & S on hathajoogatunti.  Henkistävä kokemus. Mutta mua herkistely Huvilakadulla viehättää. Eli nähdään taas joku kerta, Sasu, Johan & co.

——-

Jotain maukasta –ruokablogi katselee maailmaa kuplien läpi.