Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Kolmannen linjan kapakka

1.11.2013 by Mari

 

Pikkujouluherkuttelua.

Pikkujouluherkuttelua.

Tai baariksi ravintola Sandro itseään tituleeraa. Ja voi pojat, mikä mesta.

Saavuin viikko sitten Suomen Blogimedian pikkujouluseurueesta ensimmäisenä Bar Sandroon*. Paikka ei ollut ennestään tuttu eikä ulkona ole kyltin kylttiä, joten hieman arastellen astuin sisään tutkimaan, että täälläkö ne bileet pidetään. Paikka näytti enemmän baarilta kun ravintolalta. Pyörähdin jo kannoilla, kunnes kääntyessäni huomasin, että seinällä luki Bar Sandro. Joten oikea paikka tämä oli.

Kallion kunkku.

Kallion kunkku.

Bar Sandro on legendaarisen Sandron kulman kioskin paikalle syntynyt ravintola. Ei se paljon esittelyjä kaipaa. Rafla pongahti juuri Nytin ravintolakriitikkojen arvostelussa ykköseksi parhaana uutena tulokkaana ja kolmanneksi parhaana ravintolana lukijoiden valitsemana. Ei paha! Ja tämä on erittäin ansaittua.

No, löysin perille. Ei vielä näkynyt tuttuja kasvoja. Siinä samassa paikalle pölähti puhelias omistaja Richard, joka esitteli listaa ja kertoili sen teemoista. ’Ruoka on afrikkalais-marokkolaisvaikutteista, mutta teemme annokset modernilla twistillä’. Drinkkitarjontakeskustelun jälkeen olimme jo sillä tasolla, että jaoimme kokemuksiamme lemmikkilampaasta ja -possusta. Molemmilla tarinoilla oli hieman karu loppu. Mutta aika kului muita odotellessa rattoisasti lapsuuden traumoja jakaen. Hauskoja tyyppejä täällä.

Tunnelmaa..

Tunnelmaa.. (Kuva: Mikko Puttonen)

Vähitellen paikalle valuu iloista Suomen Blogimedian sakkia, bloggareita, mutta ei sitä tähän astista yhtätoista, vaan jopa 14 henkilöä. Ja kaksi vielä puuttui joukostamme. Eli porukkamme on kasvanut. Haleja, hölinää ja esittäytymistä. Jostain syystä uudelleen puhetta possuista. Tällä kertaa Koto Livingin Anun kanssa. Sopii tietysti pikkujoulun teemaan..

Mutta palataanpa Sandroon ja sen ruokaan. Ruoka on superherkullista, annokset ihanan reheviä ja yllättäviä. Paljon vihanneksia ja vihreää. Vierustoverin kanssa ihailimme sitä, miten annokset oli taiten rakennettu. Yhdellä haarukallisella suuta muikisteli chilin potku ja seuraava haarukallinen yllätti makeana. Jokainen suupala oli pieni yllätys.

.. ja ihanaa ruokaa.

.. ja värikästä ruokaa. (Kuva: Mikko Puttonen)

Testasimme listan läpi kattavasti ja jokaikinen annos oli maittava. Tykästyin kovasti salaattipedillä oleviin, täytettyihin filonyytteihin, toinen vegeversio ja toinen mausteinen liha. Myös murea ankankoipiannos oli mieleen. Seuraavan kerran kun Sandroon palaa, valinta tulee olemaan vaikea. Lista on täynnä maittavia annoksia. Ja kehuttu brunssikin on vielä testaamatta.

Muuten, pöytävaraus on suotava, paikka oli viimestä tuolia myöden täynnä. Sana on kiirinyt.

Loppuiltaa siivittivät melko päättömät höpinät sekä sponssien tarjoamat herkut. Kiitos Saimaan juomatehdas*  ja Saloniemen juustola*. Ja tervetuloa joukkoon, Suomen Blogimedian uudet bloggaajat, Jussi, Emmi-Liia, Pinja, Kasper ja Karin.

*sisältöyhteistyökumppanit

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu, yhtä juhlaa Avainsanoilla: bar sandro, ravintola sandro, ravintolaelämyksiä, suomen blogimedian bloggarit

Kyllä kelpaa!

30.10.2013 by Mari

Oikein hyvää!

Oikein hyvää!

Lupolon kolme kovaa luuta ovat ottaneet ison askeleen. Entinen Lostari on väännetty ja käännetty ravintola-baari-bilepaikkakonseptiksi. Mitähän siitäkin voi tulla?

Sataa, sataa ropisee. Sumu kiertyi kaupunkiin. Neljän hengen seurueemme marssii kohti Annankatua. Mikä peikkojen keli. Voisin vaikka jäädä vain kameran kanssa kahden tänne ulos. Mutta tuore ravintolatapauksin kiinnostaa. Tres Bones, here we come!

Siinä missä Lupolo on pikkiriikkinen ja symppis korttelikapakka, Tres Bones on tilava, meluisa ja menevä ravintola nuorine, haparoivine tarjoilijoineen. Odotukset olivat korkealla. Lupolon tunnelmaa ja ruokaa on vaikea ylittää.

Suuntana Annankatu?

Suuntana Annankatu?

Tres Bones on trendikäs ja kiva, avarakin. Ainoastaan ruokalijaväki herätti kummastusta. Porukka oli todella nuorta, alle kolmekymppistä, mitä? Mutta asiaa hetken tuumailtuamme ymmärsimme, että kun alakerran bileluola myöhemmin illlalla avataan, on hyvä olla jo hollilla. Ovella nimittän jo kymmenen jälkeen hytistään jonossa. Ensin siis sivistynyt ruokailu viineineen ja sitten rymytään kello neljään. Luullakseni?

Ruokalista on napakka ja kiinnostava. Yritimme neljän hengen porukallamme valita ruoat niin, että maistamme mahdollisimman paljon eri vaihtoehtoja. Alkuruoissa onnistuimmekin eli testasimme punajuuri-fetan, nautacarpaccion ja etanat. Kuumat ja rasvaiset etanat vetivät pisimmän korren. Kerrassaan herkullista. Punajuuri-feta oli sitä itseään eli punajuurta ja fetaa. Annoksen valinnut ei revennyt riemunkiljahduksiin kuitenkaan.  Nautacarpaccio couscouseineen näytti kauniilta, maku kuulemma ei yltänyt aivan ulkonäköön asti. Suolako puuttui? Höh.

Halloween-tunnelmaa.

Halloween-tunnelmaa.

Pääruoissa olimme valitettavan yksimielisiä: kaikki yhtä lukuunottamatta halusivat testata 12 tuntia haudutettua possunniskaa, yksi sentään otti kalalankun. Possuannos oli ISO! Ja maukastakin maukkaampi. Ehkä näin naisnäkökulmasta maa-artisokkamuusia oli hieman yli tarpeen. Mutta yhtä kaikki, annos oli suussa sulava, possu oli pehemää ja fenkoli raikasti kokonaisuutta. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon superrapeaksi paistettu priimatuore kampasimpukka possukaisen kyljessä. Näin mä haluan possuni. Jatkossa. Aina.

Lyhyestä virsi..

Lyhyestä virsi..

Jälkiruokia oli tarjolla kolme. Kokeilimme puolukkaa ja valkosuklaata sekä suklaata ja pähkinää. Rakastin puolukka-annostani, hapanta ja makeaa, pehmeää ja kovaa – samassa paketissa. Niin kuin kuuluukin. Sain maistiaisen suklaa-pähkinäannoksesta, johon toivoin hieman makeutta lisää.

Possuni!

Possuni!

Kokonaisuudessaan ruoka on rentoa, ulkonäöltään krouvimpaa ja himpun verran tavallisempaa kuin Lupolossa, mutta kokonaisuus oli onnistunut. Ei jää käynti viimekseksi.

Todennäköisesti tulen notkumaan myös baarin puolella, sillä ihan sen viimeisen silauksen illalle toi mielettömän hieno viinilista. Nyt listalle oli koottu oivaltavasti pelkästään naisten tekemiä viinejä. Ja millaisia viinejä!

Tirisivät pannulla.

Tirisivät pannulla.

Oli Parés Baltàa, Bouzyn rapsakkaa shampanjaa, rosenväristä puolukkaista herkkua, Anthos Passitoa. Oli suorastaan synti valita yksi pullo koko dinnerille, sillä lista kuhisi herkkuja.

Omistaja totesikin, että lista on tehty aikalailla heidän omien mieltymystensä mukaan. Hyvät on mieltymykset! Ei voi muuta sanoa. Hienoa, kerta kaikkiaan. Ainakin mut lista vakuutti niin, että saatan suunnata Annankadulle viinilasilliselle erään toisen vakioviinibaarin sijaan, kun viinihammastani kolottaa.

Innovatiivisin viinilista ever?

Innovatiivisin viinilista ever?

Ei voi muuta kuin toivottaa kaikkea hyvää Tres Bonesille. Toivottavasti ravintola on ja pysyy, ainakin edeltäjäänsä kauemmin. Yhtään ei voi tässä mökkihöperöityä, sillä Helsingin ravintolamaailman syntyy vauhdikkaaseen tahtiin toinen toistaan mielenkiintoisempia kuppiloita. Ja isona plussana tietysti se, että viineihin kiinnitetään hienosti huomiota. Ei se ole sama, mitä sillä viinilistalla lukee.

Mutta kylläpä ruokaentusiastin nyt kelpaa. Nähdään siis tiskillä, ystävät, siellä Tres Bonesissa!

Tai vaikka jossain näistä muista mukavista:

Lupolo
Toca
Sandro -arvostelu tästäkin tulossa, huippumesta, nimittäin
Vin Vin
Muru
Pastis
Latva
Viikonloppu Helsingissä

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, viini Avainsanoilla: hyvä ravintola Helsingissä, hyvä viinibaari helsingissä, hyvä viinilista, missä syödä helsingissä, ravintola, ravintola-arvosteluja helsingissä, tres bones

Risteillen viinien maailmaan

7.10.2013 by Mari

Risteillään merillä ja nuuhkitaan viiniä.

Risteillään merillä ja nuuhkitaan viiniä.

Laiva keinahteli sivumyötäisessä. Meillä oli nenä syvällä lasissa.

’Muistakaa, hajuaisti on tärkein’, huuteli Henriikka Ström, toinen Tallink Siljan viiniristeilyn vetäjistä. ’Aromit. Ne aromit aistitaan nenässä! Nuuhkikaa syvään.’ Me nuuhkimme ja sieraimiin tulvi aromeja. Yrttiä, puolukkaa, nahkaa ja kaalia. Hilloa tietysti. ’Viinien maistelu on fiilistelyä, ei mitään fiinistelyä’, Henriikka paukautti. Joonas Vainio, Vindirektiltä Henriikan tapaan, nyökytteli vieressä.

Heillä oli kivaa. Niin meilläkin.

Heillä oli kivaa. Niin meilläkin.

Nyt viiniristeillään. Kallistetaan lasia ja katsellaan punaista värimaailmaa mustaherukasta murrettuun. Nuuhkitaan niitä aromeja. Ja maistetaan perusmaut, makea, suolainen, karvas ja hapokas. Kokeillaan ilman ruokaa ja ruoan kanssa. Saadaan ahaa-elämyksiä ja irvistellään chiantien tanniineille. Homma ei ollut mitenkään tiukkapipoista tai vaikeaa, vaan rentoa ja havainnollista. Hyvien vetäjien ansiosta.

Katso väriä.

Katso väriä.

Tallink Silja on jo neljän vuoden ajan järjestänyt viiniristeilyjä, jossa luentojen ja tastingien kautta pureudutaan viinin maailmaan. Joonas Vainio on luotsannut satoja osallistujia läpi viinikarikkojen ja tällä kertaa kollega Henriikka lähti myös mukaan.

Tee muistiinpanoja.

Tee muistiinpanoja.

Tämä kyseinen retki keskittyi Italiaan, Piemonten ja Toscanan alueisiin. Nenät pyörähtivät ainakin 14 lasissa. Lisäksi laivan keittiö pani parastaan. Ensimmäisenä iltana nautimme porukalla Ruotsin kokkimaajoukkueen suunnitteleman, seitsemän ruokalajin menun. Menu matkasi läpi Ruotsin maakuntien.  Aloitimme pohjoisesta ja etenimme hedelmäiseen lopetukseen ja etelään..

Kampasimpukkaa, osterisoosia ja munajuustoa. Mikä ihana elämys.

Kampasimpukkaa, osterisoosia ja munajuustoa. Mikä ihana elämys.

Toisena päivänä viiniristeily todella saavutti huippunsa. Viinien maistelu, joka alkoi ensimmäisenä iltana varovaisella nuotilla ja tutustuen, kasvoi toisena päivänä isoksi ja näyttäväksi viinisinfoniaksi. Tämä menu oli nimittäin vain meitä viiniristeilijöitä varten spesiaalisti luotu illallinen, jonka kuvailuun eivät kyllä mitkään ylisanat riitä. Menu tarjoili Italian parhaat ruoat rustiikkisesti ja yksinkertaisesti, mutta taidolla. Vitello tonnato suli suuhun, tattirisotto kajautti ison aarian avaten tietä superherkulliselle kanipääaterialle. Nukkumavalmiiksi meidät tyynnytteli suloinen tiramisu. Aivan uskomattoman onnistunut ja maukas kokonaisuus. Jos tämä olisi maissa tarjolla, menisin oitis kokemaan sen uudestaan.

Todellinen showstopper!

Todellinen showstopper!

Mutta miksi tämä oli ihan sinfoniaa? Pelkkä upea ruoka ei ollut se ainoa juttu. Kekseliäät sommelierit pistivät pystyyn viinibattlen, jossa joka ruoan kanssa tarjoiltiin kaksi viiniä, toinen Jonaksen ja toinen Henriikan valitsemana. Ja sitten valitiin se parempi. Liikuttiin Pohjois-Italiassa, Alto Adigen alueella, josta tulee joitain lempiviinejäni.  Illan viinit olivat maukkaita kaikki, mutta oli mahtavaa huomata kuinka aina jompikumpi lasi edessäni tyhjeni enemmän. Merkki siitä, että tämä viini toimi ehkä vielä hienommin juuri tämän ruoan kanssa. Äärimmäisen havainnollista ja opettavaista. Koko matkan huikea kohokohta.

Tukholma pukeutui ruskaan.

Tukholma pukeutui ruskaan.

Viiniristeilyn aikataulu on tiukka, mutta ehdimme lounaalle Tukholmaan. Sunnuntaina suurin osa kiinnostavista paikoista on kiinni, mutta sain vinkin The Flying Elkistä ja sen comfort food-listasta. Sinne siis. Onneksi tein varauksen  etukäteen, sillä ovella oli jonoa jo heti ravintolan auetessa. Enkä ihmettele miksi.

Se hassu hirvi seikkaili kaikkialla, vessa mukaan lukien.

Se hassu hirvi seikkaili kaikkialla, vessa mukaan lukien.

Paikka on trendikkään rento ja sisustettu rustiikkisesti ruskealla nahalla, puulla ja kuparilla. On nähtävästi saanut ehdokkuuden Svenska Desing Priset-kisassa, jonka äänestys käynnissä parhaillaan. Hanassa ja listalla on mielenkiintoisia oluita, Bloody Maryjä väännetään sunnuntairuokailijoille. Oli muuten hyvää.. Ja ruoka on todella comfort foodia sieltä parhaasta päästä: burgeria, fish and chipsiä, revittyä possua. Ah, kaikkea trendikkäästi tehtyä burgeriruokaa kivalla tavalla esillelaitettuna ja hyvin valmistettuna. Fish and chips-annokseni ranskikset olivat kolme kertaa friteerattuja eli tulos oli suloisen rapea ja pulled pork-sandwichin possu oli niin  hyvää. Niin hyvää! Aivan superkiva paikka Gamla Stanissa. Suosittelen lämpimästi. Ja hinnatkaan eivät pahasti kukkaroa rokottaneet.

Style paikka. Tällainen Helsinkiin, kiitos.

Style paikka. Tällainen Helsinkiin, kiitos.

Kokonaisuudessaan huippureissu. Viiniristeily toi ohjelmaa joka päivälle, joten se seikka, että Silja Symphony alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt, ei haitannut. Maukasta ruokaa ja herkullisia viinejä tänne tultiin hakemaan. Ja niitä saatiin. Kahmalokaupalla.

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu, viini Avainsanoilla: kiva ravintola Tukholmassa, missä syödä Tukholmassa, mitä tehdä Tukholmassa, Tallink Silja-viiniristeily, The Flying Elk

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 9
  • 10
  • 11
  • 12
  • 13
  • …
  • 21
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...