Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Tämä Sipuli ei itketä

19.9.2013 by Mari

Tunnustan rakkauteni.

Tunnustan rakkauteni.

Vaan nostaa hymyn huulille. Ja maistuu syksyltä.

Ravintola Sipuliin kuljetaan pitkin Rakkauden siltaa. Se on kuulemma laiton tekele. Viehättävä kuitenkin.

Olen aina pitänyt Sipulin miljööstä.  Se henkii rauhoittavaa vanhanajan tunnelmaa tiiliseinineen ja kauniine näkymineen. Kävin tutustumassa Sipulin uuden keittiöpäällikön, Jarkko Niemisen, menun parhaisiin paloihin.

Tiistai-ilta, mutta talossa on porukkaa. Kabineteista raikaa nauru ja ravintolasalinkin pöydissä on jo väkeä.

Pysäyttävä tunnelma.

Pysäyttävä tunnelma.

Ravintolapäällikkö Pertti Huhtilainen kertoo, että nyt nautittava yllätysmenu on seitsemän lajin illallinen ja se sisältää suosituimpia annoksia tuoreelta listalta. Joka annokselle on viinisuositukset, mukana myös muutamia herkkuja kellarista.

Edellinen käyntini Sipulissa ei ollut niin mieleenpainuva. Sekin oli pitkän kaavan menu, mutta silloin ruoka ei herättänyt suuria intohimoja puoleen tai toiseen. Oliko kokonaisuus jotenkin väkinäinen?

Mutta nyt. Nyt ei ollut väkinäisyydestä tietoakaan, vaan tarjolle tuli entistä hieman isompia, upean värikkäitä ja syksyn makuisia herkkuja. Alun avasi tervehdys hiillostetusta lohesta. Kalalla jatkettiin ja tarjolle tuli todella maukas silakka-annos mäteineen päivineen. Kalalinja jatkui ruijanpallaksella, herkullista. Koko potin kuitenkin korjasi ylikypsäksi haudutettu porsaanniska, joka haudattiin paksuun, kermaiseen kanttarellikeittoon. Aivan täydellistä, mahtava makuyhdistelmä. Mainio keksintö lisätä pehmeä liha sienikeiton uumeniin. Pelkästään tämän annoksen takia kannattaa tehdä pikku visiitti Sipuliin. Niin hyvää se on.

Paperinohutta ja tummanpunaista.

Paperinohutta ja tummanpunaista.

Myös carpaccio oli suussasulavan pehmeää ja makoisaa ja punainen Còtes Du Rhonen -viini oli sille omiaan. Kun pöytään tuli hehkeissä väreissä hehkuva  luomuhärän sisäfileannos, oli vatsani on kylläinen enkä tahtonut innostua muusta kuin siitä rapeaksi friteeratusta kateenkorvasta.

Jälkiruokavatsassa kyllä oli vielä tilaa ja sitäkin hemmoteltiin. Pannacottaa ja maitosuklaa Pot de Crémea – kuin suklaa creme caramelia– kirsikkajäätelön kera. Jossain välissä tarjolle tuli muuten erinomainen lonkerogranite. Välisorbetti, mitä  tulen testaamaan kotioloissakin. Maku oli raikas ja maltillisen sitruunainen.

Lähes väritön. Lonkerosta.

Lähes väritön. Ja supervärikäs.

Sipuli monesti nostetaan kaupungin elitististen ravointoloiden kastiin, mutta hinnat ovat kyllä ihan kilpailukykyisiä stadin hyperavintoloiden kovienkin annoshintojen ja vähemmän tuunatun ruoan rinnalla. Ja se mitä arvostan, on se, että täällä saan istua iltaa juuri niin pitkään kuin haluaa. Asiakasta ei työnnetä kadulle kahden tunnin jälkeen. Eikä kuulemma tulla työntämäänkään, Huhtilainen vakuuttaa.

Ei hassumpaa, ei ollenkaan. Ai niin, ja pienen paljastuksen Huhtilainen myös teki: Sipulin joulu tulee olemaan laventelinvärinen ja uudistunut.

 

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu Avainsanoilla: keittiömestari Jarkko Nieminen, ravintola sipuli, ravintolaelämyksiä

Pahuksen Patrona!

7.9.2013 by Mari

Ken tästä ovesta käy..

Ken tästä ovesta käy..

Jos en pidä, en yleensä kirjoita.

Mutta nyt teen poikkeuksen. On pakko kurkistaa takaisin perjantaiseen käyntiini siellä täällä suitsutusta saaneessa meksikolaisihmeessä Patronassa.

Pidän meksikolaisesta. Siis sellaisesta aidomman puoleisesta, en niinkään texmex-mätöistä. Siksi halusin niin tykätä tästä kehutusta Annankadun aidosta, mutta – tohtiiko tätä edes sanoa ääneen- Patrona petti pahasti.

Paikka sinänsä on viihtyisä ja saimme rauhallisen pöytänurkkauksen kuudelle.

Pöytävarauksemme – se tänne pitää olla – oli ajoissa. Viideltä, näin heti töiden jälkeen, pulppuilevan puhelias seurueemme saapui paikalle. Juoma- ja ruokatilauksemme saimme sisään myös suht vikkeläään. Hedelmäiset alkudrinkkimme olivat raikkaita ja sangria tuli tarjolle kivoissa, yhden hengen lasikannussa.

Tilasimme syötäväksi pelkkiä alkupaloja, starterseja , noin kolme per nenä. Tarjoilija epäili, että nälkä kurnisi vielä pelkkien alkupalojen jälkeen. Totesimme hänelle, että tilaamme sitten pääruokaa, mikäli tarvis.

..voi jäädä ilman ruokaa.

..voi jäädä ilman ruokaa.

Ensimmäinen alkupala, eli itsetehdyt nachokset, saapuivat pöytään noin tunnin päästä saapumisestamme. Ja voi pojat, ne olivat kyllä parhaat nachokset, mitä olen koskaan syönyt. Ruskeanrapeita, paperinohuita. Niiden kanssa oli tarjolla silkkistä guacamolea ja raikasta tomaattisalsaa. Yksikertaisesti herkullista !

Sitten alkoi jumittaa. Nachoskulhot olivat tyhjentyneet aikapäiviä sitten ja ryystimme juomanrippeitämme. Kukaan, ei niin kukaan, käynyt kysymässä ottaisimmeko juomia lisää tai kertomassa, että miksi alkupalat viipyvät. Puoliseitsemän aikoihin huikkasimme ohikiitävälle tarjoilijalle, että saammekonhan me jossain vaiheessa ne muutkin alkupalat. Hän totesi hieman närkästyneenä, että tottakai. Sitten sujahti seuraava puolituntia. Nyt jo keskustelumme oli siirtynyt siihen että voiko meksikolaisten alkupalojen valmistaminen oikeasti kestää näin kauan. Salsoja, valmiiksi tehtyjä tortilloja ja sooseja? Päivittelimme, ihmettelimme.

Kello seitsemältä pysäytimme toisen tarjoilijan ja kysymme, että joko pian, kahden tunnin odottelun jälkeen saamme alkupalamme?

..voi jäädä ilman ruokaa.

..voi jäädä ilman ruokaa.

Hän reagoi. Sanoo, että käy tiedustelemassa asiaa keittiössä. Tarjoilija palaa ja kertoo ilouutisen: olemme seuraavia. Poistuessaan hän mutisee jotain vähäisestä henkilökunnasta keittiössä.

Himpun yli seitsemän, kaksi tuntia saapumisemme jälkeen, sievät alkupala-annoksemme saapuvat. Chorizo-juustodippi venyi hienosti ja se sai kehuja. Itse söin quesadillakset ja maissitortillassa pulled porkia. Quesadillas oli mielestäni vähintäänkin outo, täynnä mustaa tahnaa ja maku oli savuinen, tallinen. Mitä ihmettä sille täytteenä olevalle kesäkurpitsankukalle oli käynyt? En pitänyt. Hailakankeltaiset maissitortillat olivat kosteita, lähes märkiä –kuuluuko niiden olla? -pulled pork oli makuuni hieman mautonta ja peruspossuista – mitä sen ei kuulu olla– ja sen kanssa suositeltu ananasalsa oli valjua. Mahtoiko olla purkkiananasta kun se raikkankirpeä ananaksen potku puuttui?

Annokset olivat sieviä, mutta siinä se. En vakuuttunut. Kello vierähti kahdeksan paremmalle puolelle, kunnes alkupalalautaset korjattiin ja tilalle tuotiin jälkiruokalista. Ei siis kysytty, vieläkö pääruoka maistuisi tai ehkä hieman juomaa? Juomaa olisi iloiseen tyttöporukkaan saanut myytyä lisää muutamalla sanalla. Ja – kiitos kysymästä -, alkupala -annokset täyttivät kyllä vatsamme, ei siinä mitään.

Patrona alkoi täyttyä. Jollain oli syntymäpäiväjuhlat. Pöytäämme jo varmasti odoteltiin, mutta ilman jälkkäriä emme lähde. Se kertoo sen viimeisen silauksen ravintolasta.

Sormet ja varpaat ristiin, että se pelastaa kaiken.

Puoli yhdeksän maissa saimme – jälleen kauniit – limekakkupalat ja creme caramelit. Mutta oi voi! Limekakku oli jäässä keskeltä ja creme caramel liian kanamunaisen makuista ja sitä maukasta sokerilientä olisi voinut valutella päälle himpun verran, makua antamaan.

Jollekin asiakkaalle kävi näin.

Nälkään kuolleet ripustetaan seinälle.

Laskua odoteltiin tovi, mutta se nyt on normaalia. Hieman vihjaisimme, että tämän pitkän alkupalojen odotuksen toivoisimme näkyvän laskussa – mutta ei. Ehkä tämä on Patronassa normaalia ?

Niin tai näin. Vaikka annettaisiin hitaus anteeksi, niin Patrona ei vakuuttanut. Ruoka ei upeita nachoksia lukuunottamatta säväyttänyt, juomat kyllä olivat oivia ja tarjoilu- silloin kuin sitä sai – , oli ystävällistä ja englanniksi.

Poistuessamme Patrona oli aivan täynnä, kuinkahan joutui tuon porukan ruokkiminen?

Alkupaloihin ja jälkkäreihin meni meillä tuollainen neljä tuntia. Siinä se ilta vierähti. Pimeään iltaan astuessamme totesimme , että onneksi ei menty nautiskelemaan oikein kunnolla, pitkän kaavan mukaan…

Tee-se-itse-Meksiko:
Itsetehdyt nachokset
Porsasta ja korianteripestoa
Best ever guacamole

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä Avainsanoilla: meksikolainen ravintola helsingissä, ravintola patrona, ravintolaelämyksiä

Mitä kuuluu, Helsinki?

7.8.2013 by Mari

 

Monemoista hyvää.

Monenmoista hyvää.

Mökkihöperyys karisee kerralla, kun käy haistelemassa, maistelemassa ja tutkimassa kesäistä stadia.

Puin kengät jalkaan, kampasin hiukset ja pesin mustikasta siniset sormet saippualla. Mökkirupeama on tältä kesältä ohi. Nyt stadilaistutaan taas. Mitä kuuluu, Helsinki?

Polttava, perjantainen elokuun helle oli saanut kaupungin täyteen väkeä. Kansainvälistäkin oli. Venäjää ja skandinaavisia kieliä kuului sieltä täältä. Japanilaiset marssivat laumoina, kamerat tanassa.

Facebook-lukijani kehui Hietalahden hallin lihakaupan hampurilaisia kaupungin parhaiksi. Sinne siis. Mutta ensin kierros kirpputorilla. Aika kurjaa tavaraa oli kaupan, vaikka pöytärivit olivat täynnä. Mukaan tarttui muutama lusikka ja vanhanaikainen, vekkuli vatkain. Kuvausrekvisiittaa.

Iso oli possu.

Iso oli possu.

Lopulta päästiin tilaamaan. Sitten meni vielä puoli tuntia ennen kuin odotus palkittiin. Oikea lihavuori, pulled pork burger ja pekonilla sekä paksulla juustosiivulla täytetty Roslund burgeri olivat valmiit. En valita. Hyviä olivat. Ja vielä sopivan kokoisiakin. Kuuma siellä yläkerrassa oli syödä tosin.

Aurinko jatkoi porotustaan. Nyt lasillinen viilentävää terassilla. Suunta kohti Vin Viniä, vaikka vähän pelotti, että ajaako taas joku höyrypää sisään kuin drive in:iin konsanaan. Aromikas riesling helmeili lasissa, kun arvioimme kaupunkilaisten kesämuotia. Lyhyitä oli hameet, neonväriä näkyi ja mustaa, tietysti. Vin Vinissä kului tovi, jos toinenkin. Viinilista on niin mielenkiintoinen ja palvelu niin asiantuntevaa, että ei sieltä hetkessä pois halua. Aika saa juosta.

Ykkössuosikit.

Ykkössuosikit.

Päivän ehtoopuolella teki vielä mieli jotain pientä hyvää. Joko Lupolo on avannut ovensa kesätauon jälkeen? Olihan se. Uutukainen lista, josta enää kolmea annosta saa pieninä, alkuruoan kokoisina. Maittavien, pienten annosten jakaminen ei siis enää onnistu entiseen malliin. Harmi. Mutta ruoan laatu on edelleen priimaa. Rapucocktail- ja porsaankylki-tryffelisalaatit ovat juuri niin herkullisia kuin Lupololta osaa odottaakin.

Maistuvaa, jännittävää ja hauskaa ruokaa. Vai mitä tykkäätte oliivilakritsista ratisemassa salaatissa tai toffeepaloiksi  paahdetusta valkosuklaasta uuniomenajäätelön kera? Myös Alban Barbera istui illan tunnelmaan.

Joko kohta saa maistaa?

Joko kohta saa maistaa?

Ruokaretki stadiin alkoi olla lopuillaan. Kotimatkalla Groteskista kuuluva iloinen pörinä saa haaveilemaan illan viimeisestä drinkistä ja askel kääntyy porttikongista sisäpihalle. Ja drinkkien tekemisen Grosteskin pojat osaavat. Tiskille nostellaan toinen toistaan herkullisemman värisiä drinkkejä. Ei täällä paljon muita juomia juoda. Täyttä on, mutta tunnelma on kiva. Yhdet ja veks.

Kello hapuilee yhdeksää ja aurinko porottaa vielä täydeltä terältä. Iltaelo vasta alkaa. Mutta väsynyt suuntaa jo kotiin. Huomenna sitten taas!

—

Ja ’huomenna’ käytiin sitten Street Gastro-kärrystä nauttimassa lisää possua eli possusandwich. Mitä herkkua! Freesiä, raikasta pikaruokaa. Tästä pitäisi tehdä oikein ketju. Palan painikkeeksi olisi helteellä maistunut hikoileva oluttuopponen, mutta sitä ei Street Gastro-kärrystä saa.

 

Muista maistaa kukkakaaliranskikset.

Muista maistaa kukkakaaliranskikset.

Mutta apu löytyi toiselta puolen tietä. Bryggeri-panimon tilavalla terassilla nautittu pils virkisti. Silmäilin myös heidän terassilistaansa. Kiinnostava ja kompakti. Tätäkin täytyy tulla tarkemmin testaamaan. Kokonaisuudessaan koko Sofiankadun ympäristö,  torikortteliseutu on todella viehättävä ja sympaattinen alue.

Lauantai-illan päätti se kuuluisa Toca, tämänhetkinen ykkössuosikkini hyvän ruoan ystäville.

Mahtava ruokakierros Helsingissä. Kaikki ihan ykkösluokan meinikiä. Nuorten inspiroituneiden ruoka-ammattilaisten tekosia. Hyvää kuuluu, Helsinki!

Lisää vedet kielelle herauttavia ravintola-arvosteluja löydät täältä.

Kategoriassa: pientä hyvää, ravintolaelämyksiä, tuote-arvostelu Avainsanoilla: Bryggeri, hyviä ravintoloita helsingissä, Lupolo, minne mennä helsingissä, paras hampurilainen helsingissä, ravintolaelämyksiä, Roslund, Street Gastro, Toca

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 10
  • 11
  • 12
  • 13
  • 14
  • …
  • 21
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...